Lue keskustelun säännöt.
huonounisten lasten vanhemmat, miten jaksatte?
29.01.2012 |
Tuossa toisessa ketjussa on keskustelua lasten nukkumisesta ja moni kertoi, että lapsi on heräillyt ensimmäisen vuoden 1h välein yms. Miten te jaksatte/olette jaksaneet? Mitä keinoja ollut käytössä? Onko heräilyjä vuoroteltu isän kanssa, onko isovanhemmat olleet apuna? Päikkäreitä viikonloppuisin? Mitä muuta?
Olisi kiva jakaa kokemuksia miten selvitä pahimpien heräilykausien yli. Meillä 5 kk vauva heräilee 1-2 h välein läpi yön. Yhtään pidempää unipätkää ei yleensä nuku. Tällä hetkellä vuorottelemme lapsen isän kanssa öitä, mutta olemme kumpikin aivan poikki. Minulla tämä jatkuva heräily on johtanut siihen, etten välttämättä saa noiden heräilyjen välillä aina unta vaan valvon silloinkin kun vauva nukkuu. Jos lapsen isä ei auttaisi öissä niin olisin varmaan jo sairaalahoidossa tms..:( Meillä nimittäin lisäksi 3 v esikoinen kotona, joka ei nuku päiväunia, joten päivisinkään ei juuri saa levättyä.
Kommentit (40)
mitäs jos laittaisit miehen huolehtimaan yöheräilyistä joskus? Eikös ne ole teidän yhteisiä lapsia? Lähdet vaikka viikonlopuksi johonkin kylpylään lepäämään ja mies saa hoitaa heräilyt ja huushollin. Arvostaisko sun panosta sen jälkeen enemmän? Kuulostaa nimittäin tosi itsekkäältä sun miehes.:( Kaikki sympatiani sinne! Meillä mies auttaa aina yöheräilyissä jos pyydän. Onneksi suurimmaksi osaksi jaksan vielä hoitaa ne itse. Ei se ole kenenkään etu, että äiti väsähtää täysin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
1. On yritetty saada lapset nukkumaan paremmin
- Fyysiset syyt selvitetty, yhdellä korviin kertyvä vaikku herätteli muutaman kuukauden ikäisestä, toista herätti maitoallergia ja refluksi.
- Ihottumien tehokas hoito esim. suolavesikääreet helpottivat lapsen ihon kutinaa jne.
- On kokeiltu enemmän ja vähemmän vaatetta lapsille yöllä jne
2. Oma lepo
-Toinen meni lasten kanssa nukkumaan heti illalla ja toinen hoiti illalla heräilyt ja jos lapsi oikein huonossa kunnossa niin katseli vaikka iltayön itkeskelevän lapsen kanssa telkkua. Sitten toinen huolehti aamyöstä vuorostaan.
- Öisistä valvomisista tehtiin mahdollisimman mielyttäviä, mahdollisuus surffata läppärillä tai katsella telkkua sängyssä samalla kun hoiti sairasta lasta. Näin valvominen ei tunutnut henkisesti niin pahalta.
- Jaettiin lapset niin että isä nukkui toisen ja äiti toisen kanssa ja eripuolilla taloa. Näin kumpikin heräsi vain yhden lapsen itkuihin.
- Aina nukutaan kun mahdollista (illalla, yöllä, aamulla, päivällä).
- Mies jäi vuorotteluvapaalle 3kk ajaksi pahimpana aikana
- Pahimpina aikoina pyydettiin mummoa avuksi (mummon mielestä oltiin vähän hysteerisiä ja kehotti aina kokeilemaan ruokia reippaammin. Ekaa kertaa kun mummo oli nukkumassa oireilevan lapsen kanssa tuli noin 30 minuutin kuluttua kysymään että pitäiskö lähteä sairaalaan kun lapsi on niin tuskainen... Ei kun testataan vaan ruokia eikä sopinut...)
- Kannattaa yrittää varata kummallekkin aikuiselle hetki omaa aikaa välillä. Siis edes hetki aikaa harrastaa ja rentoutua.
Kannattaa huolehtia omasta jaksamisestaan.
Meillä pojat ovat nukkuneet surkeasti 4 ensimmäistä vuotta. Toinen alkoi nukkumaan hyvin vasta 5 vuotiaana, mutta edelleen nukahtaminen on tosi vaikeaa ja 2 vuotias herää joka yö useita kertoja. Olen laskenut, että meillä aikuiset nukkuu maksimissaan 4 tuntia yössä ja tätä kun vetää monta vuotta putkeen niin kyllä on välillä hermot kireellä ja suoritustaso nolla. Joskus saamme lapaset isovanhemmille muutamaksi yöksi ja koitetaan nukkua velkoja edes vähän kiinni.
tällaisista kokemuksista kerrota koskaan lasten hankintaa suunnitteleville?? Huh, jäisi monelta varmaan lapset hankkimatta.
mitäs jos laittaisit miehen huolehtimaan yöheräilyistä joskus? Eikös ne ole teidän yhteisiä lapsia? Lähdet vaikka viikonlopuksi johonkin kylpylään lepäämään ja mies saa hoitaa heräilyt ja huushollin. Arvostaisko sun panosta sen jälkeen enemmän? Kuulostaa nimittäin tosi itsekkäältä sun miehes.:( Kaikki sympatiani sinne! Meillä mies auttaa aina yöheräilyissä jos pyydän. Onneksi suurimmaksi osaksi jaksan vielä hoitaa ne itse. Ei se ole kenenkään etu, että äiti väsähtää täysin.
sitä kun välillä alkaa miettiä että on oikeasti itse jotenkin kohtuuton. Mikähän siinä on että läheltä asioita ei oikein näe selvästi?
Hyvä tuo sun neuvo. Pienimmällä nyt vaan sellainen itkuvaihe että tiedän ettei hän itkemättä jää isänsä hoitoon. Enkä halua miehen "tyhmyyttä" lapsella maksattaa :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siinä avain meidän jaksamiseen. Jos olisi yksin joutunut koko rumban vetämään, niin ei olisi tullut mitään. Näin vuorottelutekniikalla on edes jotenkin pysynyt toimintakykyisenä.
Ja kakkoselle sanoisin, että pistäpä se miehes välillä yöllä hoitovuoroon. Ja enemmän kuin yhden yön ajaksi. Kyllä muuttuu ääni kellossa. Muutoinkin ihmettelen niitä perheitä, missä äiti hoitaa yksin kaiken heräilyn. Sekin jo helpottaa paljon jos tietää saavansa nukkua viikossa edes 1-2 yötä kunnolla.
Siinä avain meidän jaksamiseen. Jos olisi yksin joutunut koko rumban vetämään, niin ei olisi tullut mitään. Näin vuorottelutekniikalla on edes jotenkin pysynyt toimintakykyisenä.
Ja kakkoselle sanoisin, että pistäpä se miehes välillä yöllä hoitovuoroon. Ja enemmän kuin yhden yön ajaksi. Kyllä muuttuu ääni kellossa. Muutoinkin ihmettelen niitä perheitä, missä äiti hoitaa yksin kaiken heräilyn. Sekin jo helpottaa paljon jos tietää saavansa nukkua viikossa edes 1-2 yötä kunnolla.
täsmälleen samaa mieltä. En kerta kaikkiaan jaksa kuunnella sellaisten mammojen valitusta väsymyksestä jotka eivät pyydä miehiltä mitään apua yöheräilyihin. Vaikka mies kuinka kävisi töissä niin kyllähän nyt viikonloppuna ainakin mies voi auttaa ja vastaavasti nukkua vaikka päiväunet jos ei muuten jaksa. Enkä myöskään ymmärrä sellaisia miehiä ollenkaan jotka katsovat tyynenä vieressä, kun toinen hajoaa väsymykseensä. Miten voi kohdella rakastamaansa ihmistä niin huonosti ja itsekkäästi? Edes yksi yö viikossa ilman heräilyjä auttaa ihmeesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On huono nukkuja, viimeiset pari vuotta on heräillyt enää 0-2 kertaa yössä. Me nukutaan tällä hetkellä kaikki samassa huoneessa, mutta heti kun on vähän huonompi kausi, niin jaetaan lapset. Se auttaa ihan valtavasti kun ei tarvitse nousta sängystä, viikonloppuisin toinen nukkuu aamuisin pitempään, vuorotellaan aamut. Väliin toinen menee nukkumaan lasten kanssa yhtä aikaa.
Esikoisen vauvavuotena nukuin hotellissa muutaman yön.
Mulla on sängyssä älypuhelin. Surffaan netissä, kuuntelen podcasteina kuulokkeilta jne.
Siinä avain meidän jaksamiseen. Jos olisi yksin joutunut koko rumban vetämään, niin ei olisi tullut mitään. Näin vuorottelutekniikalla on edes jotenkin pysynyt toimintakykyisenä.
Ja kakkoselle sanoisin, että pistäpä se miehes välillä yöllä hoitovuoroon. Ja enemmän kuin yhden yön ajaksi. Kyllä muuttuu ääni kellossa. Muutoinkin ihmettelen niitä perheitä, missä äiti hoitaa yksin kaiken heräilyn. Sekin jo helpottaa paljon jos tietää saavansa nukkua viikossa edes 1-2 yötä kunnolla.
täsmälleen samaa mieltä. En kerta kaikkiaan jaksa kuunnella sellaisten mammojen valitusta väsymyksestä jotka eivät pyydä miehiltä mitään apua yöheräilyihin. Vaikka mies kuinka kävisi töissä niin kyllähän nyt viikonloppuna ainakin mies voi auttaa ja vastaavasti nukkua vaikka päiväunet jos ei muuten jaksa. Enkä myöskään ymmärrä sellaisia miehiä ollenkaan jotka katsovat tyynenä vieressä, kun toinen hajoaa väsymykseensä. Miten voi kohdella rakastamaansa ihmistä niin huonosti ja itsekkäästi? Edes yksi yö viikossa ilman heräilyjä auttaa ihmeesti.
Meillä mies on siis käytännössä aina pitkillä matkoilla, ja kun tulee takaisin, pienin vierastaa.
On se miehellekin tosi kova paikka kun ei riitä lapselle. Menee siitä jotenkin lukkoon ja enemmän vaan sysää sitten taas lapset mulle.
ei mies tahallaan ilkeä ole, ajattelematon kyllä, ja ulkona meidän rutiineista kun on niin paljon poissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja minun äitini on ollut auttamassa, muuten oltaisiin miehen kanssa hullujenhuoneella...
nyt poika on 2,5 v ja väsymystä on kertynyt niin paljon, että minä sairastelen aika paljon, olen vihainen, tyhmä, kun en muista enää mitään... no työtkään ei oikein suju.. äiti auttaa edelleen, mutta pojalla on niin paha uhmis, että oli äitinikin saanut kyyneliin :( joten ei viedä vähään aikaan hoitoon :)
ei kai muuta neuvoa, kun , että ottaa kaiken avun minkä saa.. minulla myös ystäväni auttaa kun tarvitsen, mutta enhän nyt siltäkään voi olla koko ajan pyytämässä..
tutti nyt lähti, se on pidentänyt unia, mutta kun olen aika heikkona itse niin tuntuu, että ei enää mikään uni riitä, mikään ei kiinnosta, mistään en innostu, toki välillä parempia päiviä, mutta joudun aika paljon taistelemaan itseni kanssa, että en esim, huuda lapselle tai saatikka vahingossakaan suutuspäissäni lyö..
kenelle olen sanonut, niin sanovat vaan, että voi voi kyllä se helpottuu, mutta en kuitenkaan jaksa valittaa enää tuntuu, että laiskana pitävät..
vauva ajasta en muista mitään...
mutta toivossa elän, että jospa vielä joskus, toivottavasti pian helpottaa :)
En voi muuta sanoa kuin että voimia teille kaikille lasten kanssa valvojille. En osaa edes kuvitella vuosien valvomisia ja pätkittäisiä öitä.. :/
Itselle sattui superhelppo esikoinen (ja tällä hetkellä ainokainen) lapsi on kohta 1v ja olen valvonut tasan kolmena yönä lapsen kanssa kun lapsi oli sairaana. Muuten on nukkunut yöt läpeensä. Yösyönnitkin loppui 1,5kk ikäisenä siihen astikin meni 1herätyksellä, jolloin syötiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pienimmällä nyt vaan sellainen itkuvaihe että tiedän ettei hän itkemättä jää isänsä hoitoon. Enkä halua miehen "tyhmyyttä" lapsella maksattaa :(
että ei ole mitään järkeä huudattaa lasta vain siksi, että mies saa opetuksen.
Mutta eihän sun tarvi lähteä pois. Hoidat lapset kuten ennenkin, mutta sen sijaan, että annat armollisesti miehen nukkua ajat sen joka kerran hereille, kun lapset herättää sutkin. Ja sit aamulla hymyilet iloisena, että miehen on ihan turha murjottaa väsymystään, hänhän sai nukkua, kun sinä hoidit lapset, hänen tarvitsi vain herätä, mutta sai jatkaa uniaan kuitenkin.
Veikkaan nimittäin, että mies on aamulla kuin haavoitettu karhu, jos on herännyt yöllä tunnin välein, vaikka olisi herännyt vain sen verran, että uni keskeytyy.
että kun vaimo hajoaa kotona, niin miehen on mun mielestä löydettävä keino olla enemmän kotona. Vaikka siitä sitten ura kärsisi tai tulot. Mutta ei sellaista työtä ole, etteikö sitä matkustamista voisi vähentää, jos sitä todella haluaisi.
Eli meillä oli muiden jo mainittujen keinojen lisäksi käytössä se, että mies vähensi töitä. Ja mun mies on yrittäjä, joten rakaa se töiden vähentäminen oli, tulot väheni samassa suhteessa. Mutta oikea teko se sillä hetkellä oli. Mieluummin koko perhe kasassa ja täysijärkisinä kuin että silloin yhtenä vuonna oltaisi saatu muutama tonni enemmän tuloja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se unettomuudesta toipuminen vie pari vuotta. Siis mulla ainakin. Tietenkin pahin helpottaa nopeastikin. Mutta se että sai normaalin toimintakyvyn ja elämänilon takaisin, niin siihen meni kauan aikaa.
2 vuotta heräili paljon. sitten alkoi nukkua. minä en. lapsi 5 vuotta nyt vasta nukun kunnolla. isä otti paljon öitä kun aloin olla poikki mutta uniherkkyys muuttui itselläni. onneksi nyt nukutaan. toista tuollaista en olisi enää jaksanut.
Käytiin läpi kaikki koliikit allergiat refluksiat ja ties mitkä mille ei selitystäkään löytynyt. Sitten saatiin lopulta lapselle melatoniini avuksi. Nyt me vanhemmat opettelemme taas nukkumaan uudestaan. Voin sanoa että rankkaa on ollut, mutta onneksi kaikki lapsemme eivät ole samanlaisia nukkujia.
nukun kunnolla ainoastaan unilääkkeiden avulla. Niitä otin ennen lapsia ainoastaan viikonloppuisin, koska aamuisin olin aika koomassa ja en olisi jaksanut nousta laisinkaan. Muuten nukuin huonosta ja totuin siihen. Esikoinen heräsi tunnin välein 1,5-vuotiaaksi asti. Ei tuntunut missään :) Nyt meillä nukkuu lapset hyvin, minä vain valvon :)
Siinä avain meidän jaksamiseen. Jos olisi yksin joutunut koko rumban vetämään, niin ei olisi tullut mitään. Näin vuorottelutekniikalla on edes jotenkin pysynyt toimintakykyisenä.
Ja kakkoselle sanoisin, että pistäpä se miehes välillä yöllä hoitovuoroon. Ja enemmän kuin yhden yön ajaksi. Kyllä muuttuu ääni kellossa. Muutoinkin ihmettelen niitä perheitä, missä äiti hoitaa yksin kaiken heräilyn. Sekin jo helpottaa paljon jos tietää saavansa nukkua viikossa edes 1-2 yötä kunnolla.
Ekat kuukaudet en jaksanut edes kauppaan kävellä, olin aivan puhki. Kaiken vapaa-ajan vain lähinnä makasin sängyllä, jollen nukkunut. Lapsen kasvettua, tilanne hieman hellitti. Pahinta on ollut muiden vertailu omiin hyvinnukkuviin lapsiin.
Jaksaminen: Jätin kaiken turhan pois. Nukuin aina kun voin tai ainakin makoilin. Yritin ulkoilla joka päivä. Sain paljon apua isovanhemmilta päiväaikaan ja välillä mummo oli yötä valvomassa. Miehen kanssa jaettiin osa herätyksistä. Eniten auttoi se, kun joko miehen tai mummon ansioista sai välillä nukuttua tosi pitkät unet eli noin kerran viikossa. Kärsin myös unettomuudesta, mutta pari hyvinnukuttua yötä putkeen aina auttoi kun ongelmaan puuttui ajoissa.
Mies tekee pitkää päivää töissä ja on myös noin 10 päivää kuussa ulkomailla.
Lapsia kolme. Nuorin 1v, vielä valvottaa heräämällä 4-10 kertaa yössä.
Olen ihan poikki, "tyhmä" päivisin kun ajatus ei kulje. Suutun vähästä. Ruokahalu heittelee, päätä särkee, oksettaa jos on tosi paljon univelkaa. Unohtelen asioita.
en jaksaisi mitään ylimääräistä heräilyä vauvan lisäksim mitä mies ei tunnu yhtään ymmärtävän. Olen yrittänyt selittää, että mä en ole nukkunut yli vuoteen yhtään yli 3h pätkää, mutta mies ei vaan ymmärrä mitä se tekee ihmiselle.
Meinasin just viime yönä suuttua ihan tosi paljon kun tuli makuuhuoneeseen, _laittoi valot päälle_ ja alkoi lukea. Mulla on nyt vielä flunssa josta yritän toipua.
Välillä tuntuu ihan toivottomalta, kun toista ei saa tajuamaan että tarvitsen apua, tai ainakin sen ettei äijä itse tule enää säätämään ja herättämään.
Miehen työmatkat ovat melkein helpotus, kun silloin tarvitsee jaksaa vaan lapsia.
mitään työhänpaluuta tms. normaalia elämää en uskalla vielä ajatellakaan.