Appivanhemmista..kamalia ihmisiä!

Pakko kertoa tänne appivanhemmistani, että saan johonkin purkaa. Olen ollut mieheni kanssa jo 10 vuotta yhdessä ja hän on upea ihminen, mutta hänellä on aivan hirveä perhe! Sekä appivanhemmat että hänen siskonsa ovat kaikki kolme ihan hirveitä!



Ensinnäkin, kun tavattiin miehen kanssa, rakastuttiin aika nopeasti. Mies kertoi minusta perheelleen (ei siis asunut enää kotona mutta kertoi kuitenkin jossain yhteydessä). No, muutaman viikon päästä olimme miehen kanssa baarissa ja hänen siskonsa tuli sinne ja näki minut ensimmäistä kertaa. Hän ei tervehtinyt minua tms. vaan nappasi mieheni pöydästä ja vei syrjemmälle ja alkoi haukkua minua! Siis ennen kuin oli sanaakaan vaihdettu! Hän päätteli ulkonäöstäni, että olen aivan liian nuori miehelleni ja että ei minusta muutenkaan ole jäämään pitkäksi aikaa mieheni kanssa (miehelläni on poika, ja ilmeisesti tämä on se syy, miksi he "pelkäsivät" jotain lyhyitä suhteita). No, mieheni ei kauan tätä kuunnellut vaan lopetti sen alkuunsa. Sitten vasta sisko tuli sen verran että esittäytyi. Muuten kiukutteli toisaalla baarissa niin kauan että tämän siskon poikaystävä väkisin pakotti tuon lähtemään kotiin kanssaan kun häpesi sitä niin paljon.



Minulle hän on kasvotusten aina hyvin mairea, eli näitä asioita ei koskaan sanota suoraan vaan selän takana haukutaan.



No, appivanhemmat ovat ihan samanlaisia. Naamatusten mullekin ihan mukavia, mutta esittämistä. Muutaman kerran suhteemme alkuaikoina haukkuivat minua suoraan miehelleni, kai kuvitellen että hän jättäisi minut tms. mutta mies pisti sille stopin. Haukkumiset tulivat esim. siitä, että anoppi piipahti kerrankin meillä ovella vain jotain tuomassa, ja minä en noussut makuuhuoneesta häntä tervehtimään kun makasin kipeänä sängynpohjalla. Anoppi lähti kotiin ja soitti perään pojalleen, että olen kamala akka ja epäkohtelias jnejne. Kun me käymme heillä, appiukko makaa aina sohvalla,eikä vielä kertaakaan koko kymmenen vuoden aikana ole sieltä noussut tervehtimään yhtään ketään.



Ja minä siis käyttäydyn heitä kohtaan aina kohteliaasti ja ystävällisesti, vien mennessäni leivonnaisia jne.



Alun jälkeen saatiin nuo loppumaan, eli oletin että kaikki on ihan ok. Tosin he haukkuvat aina ison liudan ihmisiä meillekin silloin kun olemme heillä kylässä, eli oletettavaa on, että puhuvat meistäkin pahaa kyllä, mutta ollaan yritetty pysyä säädyllisissä väleissä kuitenkin. Ja tämä sisko on ihan samanlainen kuin vanhempansa. Kun sai lapsen, soitteli meillekin epätoivoissaan että voisko joku ruveta kummiksi, hänellä kun ei enää ystäviä ole.. Ne ovat kaikki kaikonneet kun hän haukkuu selän takana niin pahasti. Hänen ainoat ystävänsä ovat hänen vanhempansa.



Sisko sitten löysi miehen ja meni naimisiin (samana vuonna kuin mekin muuten, ja meidän häihimme ei anoppi tarjonnut mitään apua tms., antoivat vain parisataa häälahjaksi rahaa. Siskon häihin sen sijaan maksoivat paikan, hankkivat bändin ja olivat muutenkin apuna koko ajan). Sisko sai ilmaiseksi appivanhempien tontista puolet ja appi ja tämä siskon mies rakensivat tontille talon. (Tässäkin kohtaan ois mieheni voinut sanoa vaikka että hän haluaa saman rahan ennakkoperintönä, oli nimittäin arvokas tontti, mutta ei jaksettu ruveta tuollaisesta riitelemään).

Muutaman vuoden olivat naimisissa, ja ihmettelimme sitä kun aina kun menimme appivanhemmille käymään, oli joko sisko perheineen siellä, tai sitten appivanhemmat siskon luona. Siis ihan joka kerta. Mietimme, että mitenhän tuo mies jaksaa sitä kun appivanhemmat ovat koko ajan paikalla. No, kävi ilmi, että ei jaksanutkaan! Muutama kuukausi sitten mies otti ja lähti.

No siitähän alkoi kamala haukkuminen, eli appivanhemmat ja sisko kaivelivat kaikki tuon miehen tekemiset ja sanomiset koko suhteen ajalta ja kääntelivät (ja kääntelevät edelleen, aina kun siellä käy kylässä, on sama virsi menossa) ne niin, että mies on outo ja henkisesti sairas ja vaikka mitä. Ja kaikki tämä noiden lasten kuullen koko ajan! Me olemme visiittejä lyhentäneet, kun ei tuollaista pysty kuuntelemaan enää! Eikä viitsitä mitään sanoa, koska tiedetään että siitähän tulee samantien kamala riita. Sisko vaihtoi lukotkin tuohon taloon selittäen, että ei sitä tiedä jos se mies tulee ja tappaa heidät kaikki kun nyt niitä tapauksia on niin paljon ollut. Ja kyseessä siis aivan normaali, mukava, työssäkäyvä mies, ei ryyppää, ei ole masentunut tms. vaan ihan tavallinen ihminen!

Pari viikkoa sitten mieheni laittoi tuolle miehelle viestiä, että käyvät kaljalla. Tämä pitää tehdä salaa, koska sisko on ilmoittanut että kukaan ei saa olla missään tekemisissä tuon miehen kanssa, eli siitä tulisi iso riita jos saisivat tietää.



Mies sitten kertoi, että tosiaan appivanhemmat olivat se syy, miksi hän lähti. Heillä ei ollut minkäänlaista perhe-elämää kun aina appivanhemmat olivat läsnä. Hän oli tästä useamman kerran vaimonsa kanssa riidellytkin, mutta kun vaimo on niin riippuvainen vanhemmistaan, näkivät he joka päivä, eikä miehellä ollut siihen mitään sanomista. Lisäksi mies kertoi, että kyllästyi siihen samaan negatiivisuuteen johon mekin jo ajat sitten, eli kaikkien tekemiset ruoditaan ja haukutaan koko ajan. Lisäksi kertoi, että olimme aavistelleet oikein, myös meidän tekemisemme on haukuttu siellä moneen otteeseen, kaikki työpaikan valinnoista auton vaihtoihin, ulkonäköön, lomamatkoihin jne.



Ja näiden ihmisten kanssa siis pitäisi edelleen olla väleissä! Huhhuh. Lähinnä sen takia ollaan oltu, kun miehellä tosiaan on tuo lapsi, joka isovanhemmistaan tykkää eikä haluta niitä välejä rikkoa.



Mua harmittaa mieheni puolesta kun hän ei selvästikään ole omille vanhemmilleen tärkeä! En tiedä miten voivat olla noin epäreiluja että esikoispoika jää ihan paitsioon ja tuo tytär vie kaiken huomion, rahat ym.



Kas siinä, ei mulla muuta. Phuuh.