Lue keskustelun säännöt.
Onko lapsi AINA pakko ottaa syliin??
28.01.2012 |
Mulla on 2-vuotias taapero joka haluaisi olla aina sylissä. Jos istuisikin rauhassa niin saisi olla sylissä, mutta pyörii kuin hyrrä, pomppii jne. Mulla on jalat mustelmilla kun sen varpaat sattuu.
Syliin tulee jo pomppaamalla. Jos laitan sylistä pois, niin alkaa heti kamala tappelu, huitominen, puskeminen ja vänkääminen. Ja huuto. Ja mullakin menee hermot. Lasta ei saa pysymään pois sylistä (tai sylissä rauhallisena) ellei pidä tosi tiukasti kiinni. Ja sitten mulle tulee huono omatunto kun olen korottanut ääntäni ja pitänyt väkisin pojan pois sylistä.
Kommentit (4)
Tossa iässä kannattaa näyttää, että sullakin on oma rauha ja vapaus olla pitämättä sylissä. Lapsi koittaa käyttää valtaa, mutta anna sen suuttua. Kyllä se ajan kanssa ymmärtää, ettei voi päättää kaikesta. Hän saa suuttua ihan vapaasti, mutta älä anna periksi. Aika lukaa pomppii sylissäs, jos mustelmilöa olet. Sanoppa pojalle, että jos ei osaa olla sylissä nätisti, niin se sattuu äitiä ja äiti ei pidä siitä. Lapsen on ymmärrettävä, että vanhemmillakin on oma tahto ja lapsen on opeteltava kunnioittamaan. Pidät häntä välillä sylissä ja käännä tilanne niin, että pyydät syliin silloin, kun lapsi ei itse sitä kinua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
huitoo, viskelee tavaroita yms kun ei saa jotain tai kiellän riehumasta tai käsken rauhoittumaan.
Poika on todella temperamenttinen... Huoh...
Oispa toinenkin syli johon lapsi välillä haluaisi! :/
ap
valitset jonkin yhden asian, jonka päätät selkeäksi käyttäytymissäännöksi ja jota uskot että lapsi pystyy ymmärtämään ja noudattamaan. Esimerkiksi että sylissä ei voi olla, jos hyppii. Se on vaarallista ja sattuu, sitä ei saa tehdä, ja se on aika selkeä juttu vahdittavaksi.
Jos ottaa säännöksi vaikka että sylistä joutuu pois, jos äitiä sattuu, niin se on tietysti sikäli hyvä, että äitiä ei saa satuttaa, mutta noin pieni ei aina ymmärrä kaikkia asioita, jotka äitiä voi satuttaa.
Sitten jos lapsi alkaa pomppia, sanot vaikka oho, nyt sinä hypit, ja laitat lapsen alas sekä nouset ylös tai menet johonkin pöydän viereen tms. hetkeksi, niin ettei lapsen ole helppo tulla syliin. Ja sitten vain jätät lapsen vonkumiset huomiotta, sanot vain että et voi olla sylissä jos hypit. Hakkaamiseen ja muuhun riehumiseen lapsen protestoidessa puutut niin kuin muissakin tilanteissa, otatko sitten käsistä kiinni tai onko teillä jo jäähy tai vastaava käytössä tai mitä sitten onkin. Vasta sitten tietyn ajan, esim. parin minuutin, tai lapsen rauhoittumisen jälkeen otetaan uusi yritys sylissä olemisesta, ja edellinen kerta on unohdettu. Ja koita itse tehdä se sylissä oleminen sellaiseksi rauhalliseksi, ei ehkä kannata turhaan leikittää ja pompotella, jos lapsella on ongelmana se sylissä riekkuminen. Joka kerran kun otat lapsen syliin, sanot jotenkin positiivisen kautta että tule nätisti tai ollaan rauhallisesti tai muuta. Ja muista kehua jos lapsi on hienosti.
Jonkun ajan päästä. Jos istut sohvalla ja lapsi juoksee päin ja hyppää päälle, pysäytät hänet ja torut älä hypi, ja nouset pois. Ja olet järjestelmällinen, joka kerran kun annat periksi ja annat lapsen hyppiä, hän oppii että ei se äiti tosissaan tarkoita.