Kumpi on oikeassa,kuolemaa pelkäävä potilas vai erikoislääkäri?

koska on ihan varmaa että hän kuolee ennemmin tai myöhemmin. Toisaalta juuri siitä syystä kuolemaa on turha pelätä.

ettei potilas USKO lääkäreitä ilmeisesti oman ahdistuneisuushäiriönsä vuoksi.Tämä nainen on varma siitä että tulee pian kuolemaan tähän löydökseen mitä häneltä löydettiin.On käynyt kaikki tutkimukset ja testit Meilahdessa,josta mitään seurantaa ei määrätty.Meni sitten vielä yksityisesti juuri tähän asiaan erikoistuneelle dosenttitason lääkärille joka totesi ettei nainen edes kuulu mihinkään riskiryhmään.

Naisella on kuitenkin ollut huomaamaton pieni infarkti.Siis ei ole itse huomannut sitä,mitään oireita ei ole ollut.Todettiin että tämä o voinut olla jo lapsuudessa tai ennen syntymää.Mutta kun nainen tuli siitä tietoiseksi,hän e enää pystykään elämään normaalisti vaan pelkää koko ajan.

on ihan muualla kuin ko. infarktissa, tarvitsee psykiatrian puolen apua

Nainen lukee päivät pitkät netistä infarktista ja sen uusiutumismahdollisuuksista ja on saattaut itsensä hulluuden partaalle,aloittanut masennuslääkityksen tähän.On kotiäitinä ja pelkää päivät pitkät.

Juostuani itse kolme vuotta Meilahdessa erilaisten lääkärien pakeilla, minä en uskoisi heihin enää pätkääkään!



Varsinkin kun julkinen puoli oli tuossakin tapauksessa missannut tärkeän pointin - ja nainen selkeästi on juossut ja juossut, eikä kukaan ole kuunnellut.

jos ja kun asia on perin juurin tutkittu, ja todettu ettei mitään syytä uusiutumisen pelkoon ole, ja lääketiede ylipäätään tätä tietoa tukee, niin normaalissa tunnetilassa oleva ihminen uskoisi tämän asian



kuka tahansa meistä voi saada jonkun sairauskohtauksen koska tahansa, ja tämän tiedon kanssa meistä suurin osa pystyy elämään niin, ettei tieto vaikuta elämään, työkykyyn jne



jos pelko on aiheetonta ja valtaa ihmisen mielen niin, että täytyy aloittaa masennuslääkitys, on ongelma selkeästi psyykkisellä puolella



kotiäitiys viittaisi myös tässä tapauksessa ja näiden tietojen perusteella ehkä siihen, että kyseisellä henkilöllä on liikaa aikaa ja tilaisuuksia miettiä tätä asiaa ja lukea netistä kauhukertomuksia



viimeksi eilen juttelin lääkärin kanssa, joka sanoi ettei kenenkään tulisi lukea näitä kertomuksia netistä, koska ne kasvattavat suhteettomia ja aiheettomia pelkoja



taidat puhua itsestäsi? muistan kommentoineeni sinulle ennenkin



t. kymppi

Jos kysymys on sinusta itsestäsi, niin hanki elämääsi lisää sisältöä. Kotiäitinä kun koko elämä pyörii niin pienissä ympyröissä eikä ole paljon muuta ajateltavaa kuin omat ja perheen huolet.

Pitkiin päiviin kannattaisi järjestää jotain viisaampaa ohjelmaa kuin infarktijutut.



Masennuslääkitys varmaan paljon auttaakin, mutta luultavasti tällä henkilöllä on ollut ahdistusta ja masennusta jo ennen sen infarktin löytymistä.

Potilas voisi purkaa tuota ahdistuneisuuttaan ja käsitellä sitä, miksi pelkää tuolla tavoin kuolemaa. Onko elämä ollut jotenkin niin turvatonta, ettei pysty luottamaan asiantuntijoiden sanomisiin, vai mikä siinä on taustalla.



Itsellänikin on löydös, joka voisi viitata harvinaiseen syöpään. Erikoislääkäri sanoi, ettei syöpää todennäköisesti ole eikä tule, ja oire voi olla ns. normaalin vaihtelun piiriin kuuluva. Se siitä. Ei näitä kannata jäädä vatvomaan, menee elämä pilalle hautaa odotellessa.

No,tämä rouva kyllä toimii ns.normaalisti eikä kukaan huomaa ulos päin mitään.Kysymys on siitä että tämä löydös säikytti hänet traumaattisesti.

Kuumeisesti hän etsi vastausta siihen,miten ns.normaali ihminen käsittelisi tällaisen asian.

Oletko halukas kertomaan mitä sinulta löydettiin?

tuollaisen rouvan maineessa. Nyt sitten selvisi, että haimassa on kasvain ja kilpirauhasessa vajaatoiminta. Samalla tavoin juoksin kehää siellä Meilahden käytävillä luulosairaan maineessa - vasta kahden tunnin rähinäpuhelu ylilääkärille pani hoitoon vipinää.

Esim. meikäläisellä saattaa juuri nyt, tässä kun työpaikalla notkun av:lla vaikka pitäisi tehdä töitä, vaikkapa nyt seuraavia juttuja muhimassa kropassani, vaikka en niistä tiedä:



Vaikkapa joku kiva pikku aneurysma. Meillä on niitä suvussa. Mitä jos päässäni on puhkeamaisillaan oleva verisuoni. Kun tästä nousen ja lähden kahville, verenpaine heilahtaa ja se onkin se viimeinen tikki sille pullistumalle. Kyynähdän tuohon työhuoneen lattialle. Kun lähetti tuo sisäistä postia tuossa kymmenen maissa, huomaa minut ja silloin on jo myöhäistä.



Entäs syöpä. Ehkä mulla on vasemmassa rinnassa jo jotain pientä kalkkeumaa, josta en tiedä. Ensi vuonna se on syövän alku ja ärhäkästi kasvaa ja kun löydän kyhmyn vuonna 2014, se on jo lähettänyt etäpesäkkeitä keuhkoihin ja kuolen syöpään vuonna 2015. Ja kaikki sen takia etten nyt juuri juokse kuvattavaksi kun tämä ajatus pamahti päähäni.



Nämä olivat esimerkkejä. Minäkin voisin nyt ruveta hakemaan netistä tietoja. Löydän jutun jossa Anna Virtanen Lapualta kuoli juuri näin. Ja Silja Lehtosen sisko. Ja naapurin kummin kaimalle kävi just näin ja kuolema seurasi.



Ahdistun, juoksen työterveyteen ja lähden kotiin sairauslomalle loppupäiväksi. Kotona nettiin tutkimaan asiaa lisää. Iskee hyperventilaatio, tunnen oireita. Nyt se aneurysma puhkeaa. Just nyt!



Jaa ei, ehkä tämä olikin vain mielikuvitusta. Näin nämä jutut menevät ja paisuvat. Sulla on mennyt asia nyt överiksi ja tarvitset siihen nyt psykiatrian puolen apua.

Itse ajattelisin juuri samalla lailla ja ehkä nauraisin hiukan päälle J_O_S tuota löydöstä ei olisi tehty.J_O_S siihen olisi vain riskit olemassa.

Mutta KUN se on siellä,se on löydetty,se uuttaa asian.

Ja juurikin niin,minähän se taas.

ihan samma mieltä.