Kumpi on oikeassa,kuolemaa pelkäävä potilas vai erikoislääkäri?
Potilas on ahdistuneisuushäiriöstä kärsivä nainen joka pelkää kuollakseen kuolemaa erään sattumalöydöksen seurauksena ja vastassa kokenut dosentti joka väittää ettei syytä huoleen todellakaan ole ja potilaan pelot ovat turhia,vedoten siihen että potilasta on tutkittu paljon ja mitään sellaista ei ole löytynyt joka johtaisi kuolemaan.
Kommentit (34)
eikä kropassa?
Jos on tutkittu eikä vikaa ole tai se on niin pieni, ettei kuolemaa ole sen vuoksi näköpiirissä niin se puoli on sillä selvä. Toki potilas voi hankkia toisen lääkärin mielipiteen, mutta psykiatri olis ihan hyvä osoite.
tai emdr-terapiaan
minulla emdr auttoi samankaltaisiin pelkoihin
potilaalla on 3 eri erikoislääkärin mielipide ja kaikki ovat samaa mieltä eli että syytä huoleen ei ole ja että tämä löydös ei millään tavalla vaikuta hänen elinikäänsä tai tulevaisuuteensa.Mutta kun kyse on INFARKTISTA kuitenkin.
Siis tarkoitit numerolle 22?
Katso viestilaatikosta se numero, jooko.
Eli nyt se yksi lääkäriarvio onkin kolmeksi muuttunut. Mistä minä sen tiedän jos puhut yhdestä?
Jos lääkärissä on noin rampattu niin asia on selvä; se ei tapa. Miksi et USKO mitä lääkärit sanoo?
Viestissä nro 19 joku keuhkosi ettei tee töitään vaan ajattelee terveyttään. Siis työajalla miettii miten aivot poksahtaa??? Sinä, sinä ja sinä: mitä jos joku MUU? Millä perusteella hakee päiväksi saikkua? Ei kykyne hoitamaan töitään ja hakee loppupäivälle saikkua vaikka ilmeisesti pitäisi huilia pidempään.
Monessa työterveydessä on myös terapiamahdollisuutta. Jos nyt jatkossa puhuisit asioiden oikeilla nimillä lääkäreille? Siitä minä olisin huolissani jos jostain ettet hoida itseäsi.
Miten olet saanut lääkkeitä ja miksi et käy terapiassa?
22
Kuinka muuten ihmiste, joilla on ollut syöpä, tai paha infarkti selviävät? Kuolemahan tulee väistämättä eteen jokaiselle, oma ja muiden kuolema. Jos kuolemanpelko estää elämästä, niin silloin tarvitsee apua.
Kuinka muuten ihmiste, joilla on ollut syöpä, tai paha infarkti selviävät? Kuolemahan tulee väistämättä eteen jokaiselle, oma ja muiden kuolema. Jos kuolemanpelko estää elämästä, niin silloin tarvitsee apua.
Löydös voisi viitata aivokasvaimeen (en ala yksilöidä miten tämä ilmenee). Mutta todennäisesti siis kuitenkaan ei, vaan oire aiheutuu muusta syystä.
Olen toki sitä mieltä, että terveyteen pitää suhtautua vakavasti, mutta itseään ei voi kahlita pelkoon. Kaikki kuitenkin kuolevat joskus.
Ehkä ap voisi käydä vielä toisella lääkärillä, mutta jossain vaiheessa on vain uskottava, että välitöntä vaaraa ei ole.
Ja näiden molempien ketjujen perusteella suosittelen terapiaa.
nro 15,aivokasvainhan on helppo sulkea pois mri:llä.
Samasta syystä itsekin pääsiin aivojen kuvaukseen.
22 vai 23,kumpi nyt vaan.. aluksi asiaa tutkittiin Meilahdessa (useampi erikoislääkäri) ja kun mitään syitä tai riskejä ei todettu,hän meni yksityiselle vastaanotolle hankkimaan komlmatta mielipidettä,joka siis oli sama.
sä odotat siltä lääkäriltä, mitä hänen tulisi tehdä, lääkitys? Elinsiirtojonoon? Leikkaus?
Mulla on läppävika. Todettu ja olen sen itse nähnyt ultran ruudulta. Olen seurannassa, elän normaalisti, en pelkää. Käyn töissä, harrastan, liikun. Minkä helvetin takia mä tuhlaisin elämäni pelkäämällä jotain joka ehkä ei koskaan tapahdu, ja olen pelännyt turhaan, tai vaihtoehtoisesti jotain joka tulee tapahtumaan vääjäämättä, ja jätän siis tämän terveen elämän elämättä?
Psykiatriseen sairauteensa, joka ei välttämättä ole kuolemaan johtava (mutta voi ollakin), mutta joka selvästi heikentää elämänlaatua. Erikoislääkäri/dosentti on omalla alallaan varmaankin oikeassa, mikäli on kattavasti ja asiallisesti tutkittu. Potilaan kannalta on paras, että lähipiiri tukee erikoislääkärin kantaa ja kannustaa hakeutumaan psykiatrisen sairauden/oireen vuoksi sen puolen erikoislääkärin hoitoon.
potilaalla on 3 eri erikoislääkärin mielipide ja kaikki ovat samaa mieltä eli että syytä huoleen ei ole ja että tämä löydös ei millään tavalla vaikuta hänen elinikäänsä tai tulevaisuuteensa.Mutta kun kyse on INFARKTISTA kuitenkin.
Johonkihan sä kuolet joka tapauksessa, ja monet ihmiset kuolevat aivo- tai sydäninfarktiin, se on tilastollinen fakta. Mutta jos sä elät koko sitä edeltävän elämäsi vaan peläten infarktia (tai mitä tahansa muuta) niin siinä menee sun ainoa elämä pilalle. Toivotaan että lääkityksesi alkaa PIAN vaikuttaa toivotulla tavalla ja saat elämäsi takaisin...
psyykkinen.
Minulla on lapsi jolla ahdistuneisuushäiriö ja ajoittain elämä on todella vaikeaa. Mikään järkiselitys ei mene läpi.
Toisekseen kukaan lääkäri ei voi luvata kenellekään elinpäiviä. Sattumalta voi kuolema kohdata kenet tahansa ja tämän tiedon kanssa meidän on osattava elää.
Pitää muistaa että sepelvatimotaudin ensimmäinen oire voi olla äkkikuolema - tämä kuultu sisätautilääkärin suusta.
Verisuoniahtaumia voi tutkia niin kuin varmasti tiedätkin. Verikokeitakin lienee otettu.
Elä hyvä ihminen kuolema tulee joka tapauksessa ennemmin tai myöhemmin meille jokaiselle. Mielestäni jatkuva kuolemanpelko kielii masennuksesta.
Olin pitkään työttömänä ja kotona ja tuolloin oli aikaa kuunnella kroppaa liiankin kanssa ja tuli juurikin noita kuolemanajatuksia. Nyt kun olen työelämässä ei ole aikaa murehtia kuolenko tänään, huomenna vai joskus muulloin.
ja näillä tiedoilla vastaan että erikoislääkäri
kerrotun perusteella lääkäri on oikeassa.
Lääkäri voi vain sanoa, että todennäköisesti et kuole mutta eihän se voi sitä mitenkään luvata.
jos on tutkimuksin osoitettu että syytä huoleen ei ole. MUTTA pelko on potilaalle luonnollinen ja ihan todellinen, ja siihen pitäisi saada apua muutenkin kuin vakuuttelemalla että kaikki on hyvin.
Naisen pelot on varmasti oikeita ja hänellä on oikeutensa tuntea niitä.
Lääkäri lienee oikeassa siinä että välttämättä ei ole mitään syytä huoleen ja pelkoon.
Lääkäri tosin tietää, että ei tämän löydöksen takia.
Jos pelko vaikuttaa normaaliin elämään niin pelkää liikaa: käy työssä tai on kotona.
Löydös on aina löydös mutta ei ne aina vaarallisia ole.
Helppo tapa edetä on mennä vaikka toiselle lääkärille yksityiselle ja siellä tutkituttaa itsensä uudelleen että tulee toinenkin mielipide.
Tai hetkenpäästä menet uudelleen tutkittavaksi jos tämä sopii lääkärille niin saat mielenrauhan kun tilanne ei ole muuttunut huonoon.
Kuolemanpelko on vaan tunne mutta jos se lamaa ihmistä niin asiaan pitää silloin puuttua.
En ymmärrä miten tuolla ihmisellä on lääkitys muttei terapiaa. Itse kävisin ennemmin terapiassa ja lääkitys vasta jos sekään ei auta ahdistukseen. Ei se lääke vie ahdistusta pois, se pitää oppia käsittelemään. Lääke ei ole koskaan ainoa ratkaisu, sillä vaan laimentaa tunnetta, se ei poistu eikä asiaa sitten käsittele jolloin ongelma ei poistu.