Pakko avautua työelämästä, kun menee hermot!!!

joita työnteko ei kiinnosta!? Tottakai työnantaja valitsee henkilöt, jotka työnantajan kannalta ovat parhaita (tai ainakin esittävät hyvin sellaista). Jos olet mennyt laukomaan mielipiteitäsi haastattelussa tai muuten pomollesi, ei ole ihme, ettei sinua valittu.

Mutta ei niin paljon että joka vapaapäivä menisin tuuraileen. Aina olen ollut täsmällinen en ole ollut poissa töistä kun paripäivää lasten sairastelun takia. Aika hiljanen olen ollut, esimiehen kanssa en ole liikoja lässyttäny. Työasiat vain.

vuorotyötä,syy siihen: olen yh.

Jos se on niin kovaa että pitää unohtaa lapset ja koti niin pitäköön paikkansa sellaiset joilla on sydäntä tähän. Minulla ei ole.

vuorotyötä,syy siihen: olen yh.

jolle vuorotyön tekeminen olisi tolkuttoman vaikeata! Paikka on auki siksi, että siihen tarvitaan tekijä joka pystyy vuorot hoitamaan.

Jos se on niin kovaa että pitää unohtaa lapset ja koti niin pitäköön paikkansa sellaiset joilla on sydäntä tähän. Minulla ei ole.

Sittenhän on ihan ok, ettet saanut paikkaa.

Jos se on niin kovaa että pitää unohtaa lapset ja koti niin pitäköön paikkansa sellaiset joilla on sydäntä tähän. Minulla ei ole.

Sittenhän on ihan ok, ettet saanut paikkaa.

Ei minkäänlaista myötätuntoa.

Ei ap sen avulla työpaikkaa saa.

Ap taas on hyvä ja alkaa opetella raakaa hakutaktiikkaa. Ei pidä mennä laulamaan lapsistaan ja niiden hoitovaikeuksista haastattelussa saati sitten mollata työkavereitaan ja huolehtia heidän lapsenhoidostaan. Tärkeintä on osata esittää työorientoitunutta henkilöä vakuuttavasti. Kun vakipaikka on saatu, antaa tilanteen varovaisesti ajautua normaaliksi eli lasten ehdoilla tehtäväksi työksi. Siinä vaiheessahan työnantaja ei voi enää tehdä mitään. :=))

Palkkaisitko itsesi?

ja myötätuntoa ei heru kuten huomaat



mulla se lapsi ja ikää ja olen VAIN yo-merkonomi joten olen se ikuinen sijainen

Palkkaisitko itsesi?

Antaisi heti kunnon työntekijälle rajoittamattoman määrä palkallista lastenhoito-oikeutta ja 5000 euron kk-palkan. Koska Palsta Mamma ei työnantajana olisi kusipäinen ahne kapitalisti joka kartuttaa vain omaa rahapussiaan vaan ajattelee myös lapsia.

Olen itse it-alalla ja meillä työnantaja tai työkaverit eivät katso kieroon jos on poissa lapsen sairastaessa, tosin yleensä tehdään ne työt etänä kotoa käsin, joloin muita ei tarvita paikkailemaankaan poissaoloja.

valmis työpaikan eteen tekemään. Siinä syy miksen itse yrittäjäksi halua, vain raha on silloin merkityksellinen. Ja se on täysin ymmärrettävää, jos vähän asiaa mietit. Jos työnantaja ei saa kyllin firmaan tuloja tulloo konkurssi.



Sossu ja muut hyväntekolaitokset on eri asia.



Moraalinen puoli on eri asia, itseänikin vtuttaa, kun ei meinaa uskaltaa sairaan lapsen kanssa kotiin jäädä ja itse tulen useimmiten sairaana töihin (jos vaan jalat kantaa). Meillä on ollut yt:t ja lomautuksia, tällaista tämä on. Näen firmat pankkitilit ja näen, että se raha on välillä todella loppu. Ymmärrän miksi työnantaja ei voi olla hyväntekijä. Mutta hauskaahan se ei ole.