Saanko hävetä vammaista lastani?

Minun pitää myöntää kanssa sama asia. Välillä mieti mitä pahaa olen tehnyt ansaitaksenk tämän?

ulospäin? Onhan niitä oireyhtymiä satoja ja satoja ja satoja....ja tottakai enemmän tai vähemmän sitten ihmistä kuormittavia.



Minusta sinulla on oikeus noihin tunteisiin. Ei ihminen ole tunteeton olento. On oikeus surra, iloita, pelätä, jännittää, vihata, hävetä...Mutta sinun olisi hyvä saada apua omiin ajatuksiisi ja noihin tunteisiin puhumalla ammattilaisen kanssa.



Onko teille tarjottu mitään keskusteluapua? Olet siihen erityislapsen äitinä oikeutettu. olen itse läpikäynyt aika vastaavan tilanteen, tosin emme kärsineet lapsettomuudesta. Mutta meillä on myös lapsi, jolla aika harvinainen oireyhtymä.

ja vertaistukiryhmään menemistä.

Siellä tapaatte muita samantapaisessa elämäntilanteessa eläviä perheitä.

Lapsen vammaisuus on kova paikka, mutta se ei tarkoita sitä, etteikö voisi olla onnellinen ja ylpeä lapsestaan. Opit varmasti myöhemmin, kun pahin järkytys on lieventynyt, näkemään lapsessi ainutlaatuisuuden!

Mutta yritä päästä tuosta häpeästä. Sinä olet lapsesi ainoa äiti, eikä maailma iole lempeä erilaisille. Sinun tehtäväsi on rakastaa ja puolustaa lastasi.

Käy tutustumassa vaikka Leijonaemot ry:n nettisivuihibn, sieltä saat lukea monuia koskettavia tarinoita erityislasten perheiden elämästä.