Lue keskustelun säännöt.
Miks monet kuvittelee että sisarukset on joku tae onnelliseen lapsuuteen.
23.01.2012 |
Mä tiedän vaikka kuinka paljon sisaruksia jotka ei tule edes aikuisena keskenään toimeen kuin hetkittäin vähän aikaa ja on niitäkin joilla on välit kokonaan poikki.
Tiedän myös ainoita lapsia jotka ovat todella tyytyväisiä osaansa ja pari sanonut että eivät ole koskaan edes kaivanneet sisaruksia. Enkä yhtään ihmettele ovat sosiaalisia ihmisiä joilla on kavereita ja ystäviä paljon.
Itse koin pikkusisarukset riesaksi ja ei niistä kumpikaan ole mulle mitenkään tosi läheinen, ikäerokaan ei ole kovin suuri 2 ja 4 vuotta. Ei mun tarvinnut niitä hoitaa, sen takia eivät mitään riesoja olleet vaan noin ylipäätään olivat vaan ärsyttäviä otuksia suurimaan osan aikaa.
Ihan harhaluulo että sisarukset on aina hyviä ystäviä ja se on muka kivaa kun on aina seuraa, no voin kertoa että ei se ole.
Kommentit (14)
Sisarukset ovat rikkaus, mutta eivät aina onnentae.
Mutta tällä pöllöpalstalla tästä jaksetaan väittää kerta, toinen, kolmas, sadas, tuhannes...
Eikä kukaan tule hullua hurskaammaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aina piti vahtia ja pitää silmällä. Nyt aikuisena ei olla tekemisissä kun n. kerran vuodessa.
Sisarukset ovat rikkaus, mutta eivät aina onnentae.
Mutta tällä pöllöpalstalla tästä jaksetaan väittää kerta, toinen, kolmas, sadas, tuhannes...
Eikä kukaan tule hullua hurskaammaksi.
ja en ole kenenkään kanssa tekemissä... meillä oli aina ihan omat kaverit, ei me keskenään missään hengailtu.
Itselläni onkin vain 1 lapsi.
Itselläni on sisko ja se on mielestäni ihan kivaa. Olin iloinen, ettei ollut veljeä. Toisenkin siskon olisin ottanut. Itselläni on kolme lasta ja he leikkivät paljon keskenään. Yksi lapsi on vielä tulossa ja sitä odotetaan kovasti!
En ole koskaan tavannut ketään ainokaista, joka ei olisi toivonut itselleen sisarusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meidän suvussa on nyt kolmen sukupolven ajan ollut pienet perheet, ja tulos on nyt se, että tätä kolmatta sukupolvea edustaa enää yksi ihminen ja tulee jäämään ainoaksi. Ei siis serkkuja, vain yksi täti, eikä muita sukulaisia ollenkaan, kummaltakaan puolelta. Minä olen toista sukupolvea ja koen jo tämänkin sukuni puolesta yksinäiseksi ja turvattomaksi. Minulla ei ole omaa perhettä ja sukuni on oman sisarukseni pieni perhe. Toivottavasti tämä sukumme ainoa lapsi aikanaan tapaa puolison suuresta suvusta!
Meidän suvussa on nyt kolmen sukupolven ajan ollut pienet perheet, ja tulos on nyt se, että tätä kolmatta sukupolvea edustaa enää yksi ihminen ja tulee jäämään ainoaksi. Ei siis serkkuja, vain yksi täti, eikä muita sukulaisia ollenkaan, kummaltakaan puolelta. Minä olen toista sukupolvea ja koen jo tämänkin sukuni puolesta yksinäiseksi ja turvattomaksi. Minulla ei ole omaa perhettä ja sukuni on oman sisarukseni pieni perhe. Toivottavasti tämä sukumme ainoa lapsi aikanaan tapaa puolison suuresta suvusta!
on kuusi setää ja kaikilla 2-3 lasta, en ole missään tekemisissä heistä kenenkään kanssa. Ei se sukulaisuus aina takaa läheisiä välejä (tai mitään välejä, joku heistä on kummisetäni mutten muista kuka)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Valtaosalla kuitenki toimivat ja hyvät välit sisaruksiin. Ja vastaavasti moni yksilapsisesta perheestä oleva, kuten mieheni, haluaa monta lasta siksi, ku itse oli niin yksinäinen lapsena. Mikäpä siinä jos on seurallinen ja sosiaalinen luonne ja hyvät verkostot niin olla vaikka ainokainen, mutta jos olet tyypillinen suomalainen tempperamentilta ujo ja tukiverkotkin niin ja näin, aika yksin jäät.
Unelmoin aina, että olisin ainoa lapsi. Olisi ehkä ollut edes pieni mahdollisuus saada riittävästi ravitsevaa ruokaa, useampia kuin yksi oikean kokoinen vaatekerta per vuodenaika ja edes joskus hieman huomiota isältä tai äidiltä. Meitä oli viisi taistemassa pienistä murusista, ja se on jättänyt meihin ikuiset jäljet. Vaikea on ystävystyä ihmisen kanssa, jonka pahantahtoisuudesta on vuosien kokemus. Jos vastaava olisi tapahtunut koulussa tai kylillä, sille olisi voinut tehdä jotakin. Koulukiusaaminen on tunnettu käsitteenä jo pitkään, kotikiusaaminen taitaa edelleen olla huomiotta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Valtaosalla kuitenki toimivat ja hyvät välit sisaruksiin. Ja vastaavasti moni yksilapsisesta perheestä oleva, kuten mieheni, haluaa monta lasta siksi, ku itse oli niin yksinäinen lapsena. Mikäpä siinä jos on seurallinen ja sosiaalinen luonne ja hyvät verkostot niin olla vaikka ainokainen, mutta jos olet tyypillinen suomalainen tempperamentilta ujo ja tukiverkotkin niin ja näin, aika yksin jäät.
Nämä näet yrittävät epätoivoisesti olla tasapuolisia ja antaa aikaa kaikille. Lapset pitää kasvattaa niin että ne joutuvat liittoutumaan yhdessä kamalia vanhempia vastaan. Ei niin että ne yritäisivät taistella vanhempien huomiosta vaan niin että ne yhdessä yrittävät taistella heidän tyranniaansa vastaan :)
Sillain tulee hyvä sisarusparvi :D
t. viiden äiti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsena oli mukavaa, että oli sisaruksia. Kyllä se rikastutti elämää :)
Mut eipä me enää näin aikuisina olla tekemisissä kuin hyvin harvoin. Mun kaks nuorinta lasta ei tunne ees serkkujaan mun puolelta. Ei ne kyllä tunne isänsä puoleltakaan kuin yhen. (mies on 8 lapsisesta perheestä ja heillä yhteensä lapsia parikymmentä)
Mut voihan se olla, et joskus eläkepäivillä vielä virittelellään sukulaiskuvioita.
Kun vanhempien huomiosta ja aineellisesta hyvästä on pula, eivät lapset suinkaan liittoudu keskenään, vaan ottavat käyttöön viidakon lait: vahvin voittaa sen vähän, mitä on tarjolla.
Käsittämätön ajatus, että vanhempi loisi tieten ja tahallaan tuollaisen olosuhteen. Sillain tulee paljon onnettomia perhevammaisia, jotka pahimmassa tapauksessa jatkavat osattomuuttaan sukupolvesta toiseen.
Sisarukset eivät todellakaan ole tae onnelliselle lapsuudelle. Päinvastoin koen, että olisin ollut paljon onnellisempi ilman sisaruskatrasta.
Mutta näin aikuisena arvostan heitä. Ilmankin tosin tulisin toimeen.