Hypospadia?!

Olen 13-vuotias, ja olen itse tajunnut että minulla on hypospadia mitä minun kannattaisi tehdä?

Hei, 13-vuotias. Itse olin saman ikäisenä samassa tilanteessa. Toimin niin että kerroin asiasta kouluterveyden hoitajalle, josta opastettiin Terveyskeskukseen, josta lähete Keskussairaalaan toimen piteeseen. Toimenpiteet on välttämättömiä että voi päästä normaaliin elämään kiinni. Kannattaa pyytää apua asiasta puhumiseen ja tukea toipumiseen, kuin kotihoitoonkin. ROHKEUTTA ASIAN ESIINTUOMISEEN. Paras jos saisi esim. omalta isältä tukea, mutta joku asian ymmärtävä ulkopuolinenkin on varmasti hyvä vaihtoehto.

Minulla ei ollut mahdollisuutta saada tukea ja mistään ei tarjottu tukea.  Kuitenkin sain itsetuntoni rakennettua ja elän normaalia elämää. Murrosikäisenä asia on hankala. Olen nyt 37-v.

Minun ongelmani oli tiedossa jo pikku lapsena, mutta paikalliset puoskarit sanoivat vanhemmilleni pariin otteeseen että katsotaan sitten joskus myöhemmin ja asia jäi sikseen ja minun omalle vastuulle.(Nyt äitini kanssa asiasta juteltua hän harmitteli ettei tehnyt asian eteen mitään.) Haluaisin sanoa niille vanhemmille, joilla on tällainen tilanne pienten lasten kanssa että vaatisitte hoitoa, jos lääkärit vähättelevät asiaa eivätkä ole halukkaita toimenpiteisiin pienen lapsen kohdalla niin sitten keskustelette että kuinka asia korjaantuu(harvoin kuitenkaan itsestään).  Myös oma 3v poikani oli eilen toimenpiteessä vuoden vaatimisen jälkeen ja nyt toivutaan ja keskustellaan asiasta.

joo

joo