Onko lapsillanne muita aikuisia ympärillä?
Meidän lapsilla ei ketään, se on surullista. Sukua on aika paljon, kukaan ei kuitenkaan ole aidosti kiinnostunut meidän lapsista. Aiemmin olen sen heittäny olan yli koko asian, mutta lähiaikoina olen miettinyt enemmänkin. Meillä käy vieraita ja itse kyläilemme, mutta yhtäkkiä havahduin ystävieni kertomuksiin sukulaisista, jotka huomioivat lapsiaan, vaikka soittamalla joskus.
Onko tarjolla jokin palvelu josta voi "ostaa" isoveli/sisko -palvelua, josta saisi jonkun aikuisen kaverin esimerkiksi keilaamaan murkun kanssa joskus.
Kommentit (9)
Ei meilläkään ole sukulaisia lähellä, eivätkä tädit ja sen sellaiset lapselle soittele.
Lapsella on opettaja ja harrastusten vetäjät - nämä eivä toki ole mitään läheisiä ihmisiä sinänsä, mutta tärkeitä kuitenkin.
läheisiä aikuisia lapselle tarvitsee paitsi lapsi myös äiti ;)
Läheisimmät varmaankin tädit puolisoineen, hoitavatkin lasta, muistavat kortein ja soitoin ja ovat aidosti kiinnostuneita lapsen tekemisistä ja sanomisista. Näillä tädeillä ei itsellään ole lapsia.
Samoin mummi on aika läheinen, mutta sen verran huonokuntoinen, ettei kovin läheistä kanssakäymistä ole.
Isovanhemmat täysin välinpitämättömiä, omat vanhempani eivåt ole nähneet kahta lastani ikinä, toiset eivät halua olla isovanhempia li näemme kerran vuodessa puolen tunnin ajan. Ei kummeja, ei setiä, tätejä. Ei edes ystäväperheitä, meillä ei käy kylässä kukaan. Asia häiritsee minua paljon ja yritän vimmaisesti muuttaa tilannetta, mutta ikävä kyllä isovanhempia ei voi pajottaa kiinnostumaan.
Aikuisten puutetta kompensoi tarha, eli lapset ovat osa-aikahoidossa ja saavat edes sitä kautta kokea että on muitakin turvallisia aikuisia.
Surullista, mutta elämässä omille hulluille sukulaisille ei oikein voi mitään, ja kun sisaruksiakaan ei ole niin ei niitä mistään voi ostaa :)
Omillaan on pärjättää, vaikka rankkaa/yksinäistä onkin.
Isovanhemmat täysin välinpitämättömiä, omat vanhempani eivåt ole nähneet kahta lastani ikinä, toiset eivät halua olla isovanhempia li näemme kerran vuodessa puolen tunnin ajan. Ei kummeja, ei setiä, tätejä. Ei edes ystäväperheitä, meillä ei käy kylässä kukaan. Asia häiritsee minua paljon ja yritän vimmaisesti muuttaa tilannetta, mutta ikävä kyllä isovanhempia ei voi pajottaa kiinnostumaan.
Aikuisten puutetta kompensoi tarha, eli lapset ovat osa-aikahoidossa ja saavat edes sitä kautta kokea että on muitakin turvallisia aikuisia.
Surullista, mutta elämässä omille hulluille sukulaisille ei oikein voi mitään, ja kun sisaruksiakaan ei ole niin ei niitä mistään voi ostaa :)
Omillaan on pärjättää, vaikka rankkaa/yksinäistä onkin.
Lapset näkevät melkein päivittäin nyt, kun muutettiin lähelle.
Ja kyllä muutkin sukulaiset käyvät synttäreillä ja nimppareilla kylässä, samoin me heillä. Niistä kertyy niin paljon kyläilyjä, ettei juuri enempää ehditäkään kyläilemään. Mutta siis 1 - 2 kertaa kuukaudessa lapset näkevät muita aikuisia sukulaisiaan ja samalla tietysti serkkujaankin.
kaveriksi vaikka teinille tai jotenkin muuten tukemaan
http://www.mll.fi/tue/vapaaehtoiseksi/#anchor-13397935
puolisoineen,tätini,serkkuja,lapsella vielä aik.isoveli,johon lämmin suhde.lisäksi on leikkipuistossa arkisin.Näihin tyydytään ja ovat vielä ainakin riittäneet meille hyvin.Ei mielestäni pikkulapsiperheessä voikaa pyörittää mitään yltiösosiaalista elämää,kun periaatteessa pienelle omat vanhemmat riittävät hyvin!
En tarkoitakaan mitään yltiö sosiaalista vaan, että on aikuinen joka edes keskustelee niitä näitä joskus lastemme kanssa. Meillä ei ole sellaista. Saatikka sitten, että joku tulisi hakemaan mukaan vaikka uimaan tai kalalle.
Olen itse kasvatusalalla. Minusta jokaisella lapsella kuuluisi olla omien vanhempien lisäksi joku aikuinen joka kertoisi välittävänsä. Meillä on eräs sukulainen (onneksi harvoin nähdään) joka asuu toisella puolen maata, niin hän yleensä arvostelee lastemme vaatteita, hiuksia tms. Jotka on normaalit,oikeasti. Ne on vaan nuorison nykytyylisiä. Ei anna 10 ja 12 vuotiaan koskea mihinkään ettei mitään vain tapahdu. Saattaa karjaista, että älkää vain koskeko tohon ja tohon. Ja lapsilla ei ollut aikeitakaan koskea.
Muut aikuiset loistaa poissaolollaan. Onko sitten niin että lähipiiriään ei voi valita kovinkaan:) Ystäväperheemme ovat ihania, mutta kaikilla nuorempia lapsia, eli kun kyläillään ei kaveria, eikä aikuisetkaan huomaa. Vuosia näin. Menkääpä itse kylään, jossa ei ole juttuseuraa kuin oma mies esim. sama pysyä kotona:D jotenkin mua alkanut vaivaamaan...Kummit käyvät kerran vuodessa. asuvat kaukana hekin.
Pitääkö tässä vilkaista kenties peiliin.
että viimeiset 7 vuotta lapsellani on paljon läheisiä aikuiskontakteja harrastuksensa vuoksi.
Myös isovanhemmat, täti ja setä, kummit ja isotädit ja sedät ovat vahvasti hänen elämässään.
Saan olla siitä kyllä tosi kiitollinen.