Ihmettelen kun tossa järkyttävä synnytys -ketjussa sanotaan että avautumisvaihe on pahin

Kun avautumisvaiheet on kestäneet 3 h - 8 h ja ponnistusvaiheet alle 30 sekuntia - 5 min, mutta koska olen kaikki kolme joutunut vetäisemään ihan luomuna niin ylivoimaisesti kamalinta on ollut avautumisvaihe, noissa nopeissa synnytyksissä (2 x alle 4 h) oikeastaan kipu on ollut kamalampaa kestää, kun mitään puudutuksia ei ole saanut ja se aika on ollut yhtä kovenevaa supistusta, muistan kun melkein alkoi itkemään kun edellinen supistus ei ehtinyt laantua kun jos euraava puski päälle hirveällä voimalla.



Pisimmässäkään synnytyksessä en saanut puudutusta, kun avautuminen tapahtui ensin tooosiii hitaasti ja sitten aivan räjähtävästi tunnissa, mutta se 7 h oli vielä siedettävissä rajoissa kun välillä oli kivutontakin hetkeä.



Ponnistusvaiheessa on toki se hetkellinen kipu aivan kamala, kuin tulella polttaisi, mutta kun se kestää niin vähän aikaa ja maali jo häämöttää niin sen kestää ihan erilailla.

40 minuutin tuska. Itse koin että eka oli pahempi.

avautumisessa, tuli jopa välillä euforinen olo sen ilokaasun kanssa.



ap

ponnistusvaihe oli pahempi, ja siinä ei edes epiduraali auttanut.

olleet kamalimpia. Synnytykset sinällään ovat olleet nopeita (kaikki alle kahdeksan tuntia) ja supistukset ovat olleet sellaisia, ettei ole tarvinnut kipulääkettä (ja siinä vaiheessa kun olisi tarvinnut, oli se jo liian myöhäistä).



Minulla ei ole oikeastaan mielikuvia laisinkaan kahdesta viimeisestä. Kolmannesta muistan vain se, että oksentelin ihan täpöt ja mies taputtaa kättä.

lopetettiin imukuppiottoon sitten, ja silti se avautumisvaihe oli paljon pahempi, ei auttaneet ilokaasut tai petidiinit ja epiduraali laitettiin vasta 6h synnytyksen alkamisesta.



Synnytykset on erilaisia, tämä on varmaan uutinen monelle.

avautumisessa, tuli jopa välillä euforinen olo sen ilokaasun kanssa. ap

ponnistusvaihe on ollut pahin. Yhdessä synnytyksessä se kesti reilu tunnin ja kyllä oli kamalaa. Ja tässä synnytyksessä avautumisvaihe kesti pari tuntia, joten koko synnytys oli melkein vaan ponnistusvaihetta.

Itse en ole ensimmäisen 6-7 sentin avautumisen aikana tuntenut juuri mitään. Aivan avautumisen loppuvaiheesta ponnistusvaiheen loppuun on ollut itselläni kamalimmat hetket.



Kätilöille tuntuu olevan erikoista, että joku ei suurin piirtein kilju tuskasta heti avautumisvaiheen alusta asti; kaikilla kolmella kerralla on lopulta tullut kiire synnytyssaliin kun vastaanottava kätilö ei ole tajunnut, että synnytys on jo hyvässä vauhdissa vaikka äiti onkin vielä kivuton ja reipas.



Mutta kun koko synnytykset ovat olleet ohi muutamassa tunnissa, ei minulle ole jäänyt kauhukokemuksia jaettavaksi (ei, vaikka ensimmäisellä kerralla jouduin sektioon ja kahdella jälkimmäisellä kerralla lapsi saatettiin maailmaan imukupin avulla ja etenkin keskimmäisen syntymään liittyi muutakin dramatiikkaa).

Viimeisin synnytys kesti 2,5 h ja ponnistusvaihe 5 minuuttia, joten ei siinä ponnistusvaiheessa ehtinyt juuri kärsimään. Se ponnistusvaiheen eka supistus oli niin voimallinen, etten itse tehnyt mitään, kroppa puski vaan vauvaa ulos! Toisella ja kolmannella supistuksella piti pinnistää itsekin että sai pään ja sitten kroppa olikin helpompi saada ulos...

avautumisessa, tuli jopa välillä euforinen olo sen ilokaasun kanssa. ap

viimeinen pari tuntia oli pahinta aikaa, vauvan pää virhetarjonnassa, napanuora kaulan ympäri, imukupilla toinen kätilö työnsi täysillä mahasta, istukkaakin revittiin kaksin käsin irti ja verta tuli 600 g, siihen päällr tikit ym.

ap

niin eihän siinä avautumisvaiheessa sitten mitään kamalaa olekaan.



Minulla on ollut kaksi järkyttävän tuskaista avautumisvaihetta ilman puudutteita ja kaksi ihan lällyä, jolloin sain spinaalin. Ei niitä synnytyksiä voi edes verrata.

saanu, mutta neljännestä spinaalin. Yhdessä synnytyksessä ponnistuvaihe oli nopea ja helppo. Muissa ollu kamalaa. Mulla ei ole ikinä mitään tarvetta ponnistaa. Sitten vaan väkipakolla koitat tuupata.



Odotan viidettä ja parin kuukauden päästä tuo ruljanssi taas edessä. Ja myönnettävä, et eniten pelkään ponnistamista. Toivossa elän, et menis helposti. Tosin edellisestä synnytyksestä jo 8 vuotta, et tuskinpa tässä taas helpolla päästään.

ponnistusvaihe ollut todella lyhyt 5-10min.



Joten mulla se avautumisvaihe olin kauhein ja varsinkin kun oli tarve ponnistaa,mutta ei saanut ponnistaa.

Synnytykset olleet muutenkin nopeita 4-5h.

Ei noita voi mitenkään vertailla, että miten toi voi ajatella noin, ku mulla ainaki meni näin... Itselläni 2 synnytystä, jotka kestäneet 9 ja 8 tuntia. Pahin vaihe itselleni oli ainakin 8 viimeistä senttiä. 7 sntiin asti olin lähes kivuton, 8 sentin jälkeen oli todellista tuskaa kummastakin. Nopea ponnistusvaihe ja vauva maailmassa, mutta siltikään en sanoisi kenellekään, että eihän se ponnistusvaihe mitenkään paha ole!

avautumisessa, tuli jopa välillä euforinen olo sen ilokaasun kanssa. ap

viimeinen pari tuntia oli pahinta aikaa, vauvan pää virhetarjonnassa, napanuora kaulan ympäri, imukupilla toinen kätilö työnsi täysillä mahasta, istukkaakin revittiin kaksin käsin irti ja verta tuli 600 g, siihen päällr tikit ym. ap

Mahtaa ap:lla olla valtava römpsä kun oikein kahdella kädellä istukkakin revittiin irti.

Nämä synnytysten "hieman" liiotellut sankaritarinat ovat aina yhtä hauskaa luettavaa.

ja kyllä se avautuminen on pahinta - eritoten jos on piuhoissa kiinni kuten sairaalassa on tapana. Imukuppisynnytyksen ponnistusvaihe pahoine repeämineen ei ollut niin kamalaa kuin avautuminen sängyssä makuuasennossa (kaiken ajan minkä sain liikkua, liikuin).

se sanoinkuvaamaton tuska ja kipu oikein kulminoitui siihen, enkä TOD. tuntenut mitään ponnistustarvetta, vaan mielipuolisen kivun.



Mutta monet sanoo, ettei ponnistus satu, vaan helpottaa. Yksilökohtaisia asioit nääs.



T: LUojan kiitos lapset tehty.

ap

joten ponnistusvaihe imukuppeineen oli pahin. Toisessa synnytyksessä en ehtinyt saada epiduraalia, ja avautumisvaihe oli ehdottomasti pahempi. Kivulle ei oikein voi tehdä mitään kun ei saa ponnistaa. Heti helpotti kun kätilö ilmoitti, että voin alkaa ponnistella, se auttoi kipuun. Toki se sattui kun vauva tuli ulos, mutta ei niin paljon kuin helvetilliset supistukset, jotka kestivät kolme-neljä tuntia ennen ponnistusvaihetta. Ekassa synnytyksessä kärsin helvetillisestä kivusta vain yhteensä tunnin verran, kun sain epiduraalin kaksi kertaa ja siinä välissä sinnittelin hetken ilma.