Kohti parempaa synnytystä?

Ensimmäiseen lähdin täysin vailla toiveita uskoen, että kaikki menee hyvin kun luottaa kätilöihin. Kivunlievitykseen en ollut pahemmin tutustunut ja jotenkin oli vain olo, että epidudaalihan se pitää ottaa, koska niin kaikki tekee.



No synnyttys tuli ja moni asia meni pieleen. Epiduraali otettiin. Kun tuli ponnistusvaihe, en tuntenut yhtään ponnistamisen tarvetta. (johtuiko epiduraalista vai siitä, että lapsi oli huonossa asennossa) En saanut ponnistettua. Yritettiin vetää imukupilla, ei onnistunut ja imukuppi irtosi. Lääkärin piti lähteä toiseen huoneeseen. Myöhemmin yritettiin uudestaan imukupilla. Ei onnistunut. Tehtiin päätös sektiosta, johon päästiin yli tunnin päästä. Epiduraalin vaikutus oli loppunut aikoja sitten ja kivut ja pelot valtavat. No lapsi syntyi ja kaikki hyvin.



Toinen synnytys tuli ja pelko oli suuri. Etukäteen esitin toiveen, että ei epiduraalia. Niin kovat kivut olin jo kestänyt ensimmäisessä, että pahempaa ei voi tulla.

Esitin myös synnytyksen edetessä toiveen, että ei ilokaasua, koska edellisessä siitä tuli paha olo ja silti sitä vain pakotettiin ottamaan.

Lapsi syntyi suurista repeämistä huolimatta helposti ja omasta mielestäni synnytys oli täydellinen ja korjasi edellisenkin synnytyksen aiheuttamat henkiset jäljet.

Tässä synnytyksessä suurin osa avautumisvaiheesta meni suihkussa kotona. Ja sairaalassa pääsikin sitten heti tositoimiin. Kätilö oli ihana ja ymmärsi täysin toiveitani, joita ei siis paljoa nytkään ollut. Sanoi vain esim. ilokaasusta, että ei tietenkään tarvitse ottaa jos ei halua.



Ymmärrän, että tilanteessani ensimmäinen synnytys olisi varmasti jokatapauksessa päätynyt sektioon ja ollut vaikea, mutta sairaalan osalta siihen mahtui monta virhettä ja odotusvaihetta joita ei saisi olla. Toinen taas oli varmasti kätilölle helppo ja silloin on helppo kuunnella toiveita.



Aloittaja kuitenkin kysyi, että mikä siinä edellisessä meni pieleen ja misi toiveita esitetään, niin tässä omat syyni.



En ole lehteä lukenut, mutta jutun otsikko kolahti heti minuunkin ja toivon, että juttu on hyvä. Kohti parempaa synnytystö on päästävä. Synnyttäjät tarvitsevat enemmän tietoa eri vaihtoehdoista ja sairaaloiden täytyy pystyä tarjoamaan vaihtoehtoja ja ystävällistä palvelua.



Ymmärrän myös kätilöitä, että aina ei ole helppoa, mutta silti jokaista synnyttäjää olisi pystyttävä kuuntelemaan

- voisi antaa synnyttäjä liikkua salissa, eikä sitoa tätä väkisin sänkyyn jo heti alussa

- voisi antaa kipulääkettä, kun synnyttäjä pyytää, eikä väittää, että "tää on jo niin pitkällä"

- voisi järkätä isommat repeämät ja leikkaushaavat leikkuriin paikattavaksi, eikä antaa niitä jonkun opiskelijan paikattavaksi!

mullakin meni synnytyksessä moni asia "pieleen", mutta ei kyllä siitä syystä, että olisin jotenkin suunnitellut synnytyksen kulkua etukäteen. Mä kyllä luin kaikenlaista, mutta olin ihan avoimin mielin tulevan suhtee.



Klö kysyi multa synnytyksen alkaessa (olin siis jo valmiiksi osastolla) esim. kivunlievityksestä. vastasin, että katsotaan sitten tarpeen tullen, en halua päättää etukäteen.



synnytyssalissa sain ihan hyvin hallittua kipua liikkumalla ja mumisemalla. jossain vaiheessa kuitenkin jotain tapahtui, mutta mulle ei muistettu kertoa mitä, ja sitten mus alettiin käännellä ja väännellä ja kohta paikalle kutsuttiin lääkäri antamaan epiduraalia, jota en pyytänyt tai kokenut sillä hetkellä tarvitsevani. no, myöhemmin tajusin kyllä, että vauvan sydänäänissä oli jotain häikkää ja toki kaikki manööverit olivat ihan paikallaan, mutta se, että mulle tehtiin asioita kertomatta mistä on kyse, oli tosi lannistavaa, enkä pitkään aikaan voinut puhua mitään, itketti vain.



voi olla, että se epiduraali olikin ihan tarpeellinen juttu, koska mulle laitettiin myöhemmin oksitosiini. musta oli kuitenkin ikävää, että multa ei kysytty ollenkaan, en edes juuri sillä hetkellä kokenut tarvitsevani kivunlievistystä, koska mulla oli ihan ok olo. oli inhottavaa, kun en pitkään aikaan päässyt jaloilleni, epiduraali ei kuitenkaan vienyt niitä kipuja kokonaan pois ja seisten ne oli helpompi kestää.



no ponnistusvaihe oli sitten pitkä ja kaamea ja kivulias, muta ei siitä nyt sen enempää - monta asiaa oli pielessä, mm. väärä tarjonta - ihan ilman mun etukäteissuunnitelmia.



mukavaa oli se, että kätilöt, synnyttäneiden osaston henkilökunta ja myöhemmin neuvolan väki suhtautui empaattisesti kokemaani rankkaan synnytykseen. yksi synnytystäni hoitaneista kätilöistä tarjosi synnytyskeskustelussa sitä, että kätilö soittaa mulle kotiin n. kk:n kuluttua synnytyksestä (ja näin tapahtuikin, ja se oli oikein hyvä keskustelu). neuvolan väki ehdotti mulle myös pelkopolia.



seuraavaa synnytysta osaan sitten suunnitella sen verran, että sanon klölle, että 1) mulle ei saa laittaa epiduraalia kysymättä (ehkä mieluummin synnyttäisin ilman) ja 2) haluan, että synnytystä hoitava henkilökunta kertoo mulle, missä mennään ja miksi näin tehdään en siis tarvitse mitään luentoa, kunhan muutamalla sanalla selvennetään, niin mun on itsenikin helpompi toimia yhteistyössä hlökunnan kanssa.

Mun toiveet on olleet sellaisia että ei tehdä mitään(turhia)toimenpiteitä ja saan liikkua vapaasti ja ponnistaa pystyssä. Sydänäänten kuuntelun ja 3. vaiheen oksitosiinipiikin lisäksi muita toimenpiteitä ei tarvittu. Olen varmaan ollut sitten tosi hankala synnyttäjä;-) kun mulla näitä vaatimuksiakin on ollut.



Empaattinen ja ystävällinen kätilö auttaa kokemaan synnytyksen postiivisesti vaikka synnytyksessä menisikin joku pieleen. Jos kätilö on epäystävällinen, kiireinen ja kireä niin pienetkin asiat tuntuvat isoilta.



Synnytys on niin harvinainen kokemus nykyään ettei montaa satu naisen elämässä. Miten sitten voisikaan sitä ymmärtää ja hoitaa hommat rutiinilla kun pelottaa ja jännittää moinen outo asia. Huoli omasta ja vauvan terveydestä. Jos äidit saavat tukea niin uskon että synnytyksetkin sujuvat hyvin.

pelkoani ap:n ja toisen ketjun kätilön asenne vain pahentaa. Ei ollut odotuksia ja kaikki meni hyvin siinä suhteessa, että olemme lapsen kanssa hengissä. Kätilö haukkui ja pilkkasi ja ilmeisesti ei ollut yksittäistapaus. Tai sitteh olen vain todella huono synnytyksissä. No, eipä ole pelkoa, että toista kertaa yrittäisin moista.

synnyttaja on peloissaan, kivuissaan ja aika pitkalle katilon armoilla. jos katilo kokee etta synnyttaja on mulkvisti koska synnyttaja suustaan paastaa kipu-hulluudessaan vaikka mita ni aika jarkyttavaa.. aika vaihtaa alaa..

Toivomuksilla joista ei oteta selvää tai sitten pehmeät matot tyylistä krumeluuria.

Ihan nyt esimerkkejä toiveista jotka vaarantavat äidin ja/ tai lapsen hengen

- ei käynnistystä vaikka raskaus yliaikainen

- ei käynnistystä vaikka lapsivesi mennyt vuorokausi sitten

- ei scalpanturia vauvan päähän ( ulkoinen kuuntelu voi näyttää äidin pulssia)

- ei saa seurata vauvan verensokeria ( vaikka kriteerit täyttyvät)

- vauvalle ei saa antaa lisämaitoa

( matalat verensokerit voivat aiheuttaa lapsille aivovaurioita)

Näitä näkee noissa listoissa..



Ja sitten ne pehmeät matot ja kätilön vainta ulkoisiin avuin tuntuvat oudoilta.



Ja tuo niin metsä vastaa kuin sinne kuiskataan juttu ei suinkaan tarkoita käytöstä kipeänä vaan kohtaamista muuten vaatimusten kanssa ja synnyttäjän puntaroimista katseellaan onko tuo nyt kyllin hyvä kätilö minulle..



Ja vielä tuo ompeluasia.. Tähän maahan ei valmistu yhtäkään uutta kätilöä ilman ompeluharjoittelua. Kaikki III ja Iv asteen repeämät ompelee lääkäri leikkaussalissa ( ne ovat siis isoja repeämiä) pienemmät hoituu opiskelijaltakin. Ja vaikka jätetään ompelematta niin paranevat silti.



Eipä sitten muuta..

Ap

Jos on tilanne että lapsivesi on mennyt ja vauva ei ole kiinnittynyt lantioon niin riskinä pystyssä olossa on se että napanuora luiskahtaa pään sivusta ja siinä on sitten kiire pelastaa vauva.. Tämä suurin syy pitää synnyttäjän makuuasennossa..

Ap

Musta listat ja suunnitelmat ovat ok, koska niillähän samalla tutustutaan omiin ajatuksiin synnytyksestä.



Minusta kätilöt voisivat ajatella synnytyssuunnitelmia pikemminkin siltä kannalta, että kiva kun ihmisiä kiinnostaa oma synnytyksensä.



Ja kyllä kätilön on ammatti on - terveydenhuollon lisäksi - myös palveluammatti, jossa pitäisi esimerkiksi pystyä kommunikoimaan ystävällisesti ja asiakkaan persoona ja mielentilan huomioiden.

Nyt tiedän olevani asiakaspalvelija..