Kohti parempaa synnytystä?

synnytin muutama vuosi sitten kolmannen lapseni,ja täytyy kyllä sanoa kuinka tärkeää työtä kätilöt tekevät.Kärsin ahdistuksesta(ajoittain)ja jouduin raskauden lopulla syömään lääkkeitä aika reippaasti olosuhteista johtuen.Tämä oli henkilökunnan tiedossa,ja kun näin ilokaasuhöyryissä kätilöni säikähdin ihan oikeasti ja paniikki alkoi levitä pääni sisällä.



Kätilö oli tumpelo ja pelottava,ja pyysin vaihtaa toiseen.Tästä suivaantuneena teki musta jonkun ilmoituksen,vaikka pitäisi heidän tietää mitä ilokaasu voi päälle tehdä.Amatöörit asialla hyväveli-systeemissä,jäi vähän paskan maku.

Ja nämä bebesin synnytyssuunnitelmat ovat lähinnä huvittavia. Meillä ainakin lähinnä naureskellaan niille. Juuri näiden laatijoilla yleensä sitten meneekin synnytys aivan päin p.tä. T. Kätilö myös

Ja se on saada vauva elävänä ulos. Viime raskaus päättyi kohtukuolemaan. Eli mulle on ihan helvetin sama missä asennossa ponnistan, jos saan elävän lapsen syliini.

Että ne vauvan päähän laitettavat anturat ym. ovat vain lapsen parhaaksi ja juuri siitä syystä meillä on alhainen lapsikuolleisuus. Saa sitä ilman kipulääkkeitä yrittää jos huvittaa.

kätilö on edellisessä synnytyksessä laiminlyönyt sydänkäyrän seurannan, saattaa olla, että on vaikea "heittäytyä luonnon armoille" kuten ketjun aloittaja toivoi.



Toki voi olla niitä, jotka marisevat turhasta, mutta itse olisin toivonut ihan asiallista synnytyksen hoitamista.

öh, ehkä siksi, että se on intiimein tapahtuma, jota on ehkä vaikea jakaa ventovieraiden kanssa?



ehkä siksi, että jotain on aiemmin mennyt pieleen?



ehkä siksi, että pelottaa?



ehkä siksi, että on aiemmin kohdannut mulqvisteja kätilöitä?



näin muutamia syitä mainitakseni...

Kansliassa on monitorit joista näkee ktg käyrät ja yksi kätilö on ns vastuuvuorossa ja seuraa myös niitä. En usko että kukaan on laiminlyönyt sen seurantaa eikä synnyttäjän muutenkaan tarvitse olla kokoajan käyrässä niin ei kontrolli ole muutenkaan jatkuvaa.

Joko te olette uranne ehtoopuolella kärsiviä ja vittuuntuneita oikeita kätilöitä, tai sitten olette av:n omia feikki-kätilöitä, jotka tahtoisivat niin kovasti päteä omilla synnytystaidoillaan ja olette katkeroituneet kun kukaan ei niitä tajua arvostaa. (Kenties monen lapsen äitejä, joita ärsyttää tuttavapiirin tuoreen yhden lapsen äidin "täydellinen" luomu-tantra-tuoksukynttiläsynnytys, jota kaikki tuntuvat ihastelevan..?)



Itse en ole kätilö, mutta ystäväni ovat. Olemme jutelleet PALJON kaikesta heidän työhönsä kuuluvasta, eikä KUKAAN heistä ajattele samoin kuin te (oikeastaan juuri päinvastoin)! Tähän pohjaan väitteeni siitä, että joko olette tosiaan vanhojen oppien kätilöitä, tai sitten vain katkeria feikkejä.

niin usein esim. hätäsektioon päätynyt edellinen synnytys saattaa seuraavassa odotuksessa kummitella, ettei tulisi samaa tilannetta. Ylipäänsä se, että vauvalla on jokin hätä. Mutta sehän ei normaalisti ole kätilöistä riippuvainen asia.



Olen samaa mieltä, ettei liikaa kannata suunnitella ja aikatauluttaa. Tosiasiassa synnytys voi edetä hyvin toisin kuin oli ajatellut. Kaikki ehdottomat "ei mulle tuu kipulääkkeitä" tai "ponnistan jakkaralla" -jutut ovat musta myös siinä mielessä turhia, että ei se välttämättä onnistu. Ainakaan, jos ei ole aikaisempaa synnytyskokemusta, ja tiedä, mitä on edessä. Toisaalta saman ihmisen synnytyksetkin ovat erilaisia. Tpiveita voi toki olla, mutta ei liian ehdottomia.



Kätilöt olivat mulla työnsä osaavia. Ainoa, mikä harmitti, oli kun eräs sanoi mulle, että "ethän sä vielä edes ole kipeä". Tämä ei ollut ensisynnyttäjälle kovin kannustavaa! Olin valvonut 3 yötä ja niin väsynytkin jo, että aivan masentava kommentti. Tippasupistuksessa, joka jatkui ja jatkui, olin kyllä kipeä! Vaikka olin vasta 2cm auki. Toisessa synnytyksessä en missään vaiheessa ollut niin kipeä. Ei kannata vähätellä toisen kipuja tai heittää tuollaisia pelotuksia ilmaan, että pahempaa on tulossa.

Tässäkin lajissa toimii sanonta niin metsä vastaa kun sinne kuiskataan :)

T ap

Kaksi lasta olen synnyttänyt, mielestäni mainiosti, eli itse ja lapseni olemme säilyneet vammoitta (itse jopa ensimmäistä myöten tikeittä). Kivunlivitystä olen tarvinnut n.7cm eteenpäin. Ulosautossa on molemmilla kerroilla ollut tuttu, taitava kätilö. Toisella kerralla avautumisvaiheeseen osui kuitenkin minusta tosi vuorovaikutusköyhä kätilö. Ei välittänyt kivuista tuon taivaallista, en siis pyytänyt ihmeitä, vain lupaa nousta ylös ja kylpymahdollisuutta. Sen sijaan makasin KTG-käyrässä tunteja (siis todella 3-7cm) avautumisen vaikka pyysin toistetusti päästä jaloille. Ymmärrän toki, että aina ei ehdi tutkimaan, mutta jos ei ehdi niin sen voisi sanoa suoraan ja päästää jaloille oven suusta huikkaillun "tulen ihan kohta" 30mun välein sijaan. Tästä jäi kyllä ikävä maku. Syy, miksi hakeuduin niin varhain sairaalaan oli toisen lapsen kotonamme olo ( en tahtonut näkevänsä minua tuskaisena) ja toive edellisen kerran hyväksi kivunlievittäjäksi kokemastani kylvystä. Kun lopulta tuntien päästä ehdittiin tutkia, en enää saanut kävellä itse synnäriin...

Ap on nuoren polven kätilö ja itse kaksi lasta synnyttäneenä tiedän mistä puhun, normi synnytyksiä, ei sankaruutta, ei hörhöilyä ja olen onnellinen että sain terveet lapset. Halusin vain tietää miksi suunnitellaan nykyään niin paljon asiaa jolle ei loppupeleissä voi mitään.. Jos hartiat jää kiinni niin siinä ovat..

Tuli synnytyssaliin neljätä aamulla täysin unenpöpperössä ja en osannut käyttää ilokaasulaitetta, tein vääränlaisen alapesun ja epiduraaliakin pohdin liikaa. Kätilö hieman ärtyi säätämiseeni, onneksi hänen vuoro loppui pian.



Synnytyksen pitkittyessä alettiin pohtimaan sektiota, lääkärit/kätilöt juttelivat ympärilläni asiasta ja kukaan ei mitään minulle kertonut. Ei mua kuitenkaan mihkään viety ja lapsikin sitten syntyi alakautta.



Mua alkoi paleltamaan synnytyksen jälkeen valtavasti, ja kätilö toi lämpöpeiton. Av:ta olen lukenut että epidurali voi tehdä tämmöisen palelukohtauksen.



Mutta ei mulla mitenkään traumaattinen synnytys ollut, ihan kiva. Mutta noi kohdat nyt ainakin muuttaisin.

että kätilö kannustaisi minua ensisijaisesti "ei lääkkeellisessä" kivunlievityksessä monipuolisesti eikä heti tyrkyttäisi epiduraalia. Tiedän että kätilöitä on moneen lähtöön, ja en haluaisi omalle kohdalle sellaista, joka haluaa vaan istua kahvilla ja seurata käyrää ja äiti makaa sängyssä puuduksissa. Jollekin toiselle synnyttäjälle tuollainen kätilö varmasti sopisi aivan hyvin, jos hän heti ovelta jo pyytelee puudutetta ja haluaa olla omassa rauhassa.. meitä on niin moneksi. Mielestäni on epäammatillista naureskella niille toivelistoille vaikka huumori ja työssäjaksaminen on jostain joka ammatissa revittävä.. eikö ole hyvä vain jos synnyttäjä on etukäteen perehtynyt mahdollisiin kivunlievityksiin kunhan ei ole täysin ehdoton jonkun suhteen. Sitä en itsekään ymmärrä että suunnitelmia ei voisi muuttaa synnytyksen kulku huomioiden tai että miksi pitää olla esim. oksitosiini-injektiota vastaan vauvan syntymän jälkeen. Kultainen keskitie siis paras mielestäni.. Suomen synnytysvalmennukset kun ovat nykyään mitä ovat niin kaikki heijastuu sitten myös sinne synnytyksiin.. Ne ketkä ottavat asioista tarkemmin selvää ovat sitten ns. vaikeita synnyttäjiä ja ne ketkä kuuntelevat vaan epiduraali luentoa eivät ole motivoituneita mihinkään muuhun.. Näin kovin karkeasti sanoen.



Omassa synnytyksessäni en saanut tukea kätilöltä ja hän oli tuollainen kahvitaukotyyppi ja kohti minua muutenkin ala-arvoisesti kommentoimalla esim. mahaläskejäni (joita ei siis kuitenkaan ole ihan älyttömästi) ja tuntui että teki hommaa vain palkan saadakseen siitä mistä aita on matalin..

Ja sitä omaa kivun sietämistä..

Mutta nämä muut suunnitelmat, pehmeät matot lattialla yms ei voi muuta kun naurattaa.

Tai se ettei missään nimessä haluta oksitosiinipläjäystä vauvan syntymän jälkeen ja sitten vuodetaan niin että lähtee loppuviimeeks koko kohtu. Siinä voi sitten vaan ihmetellä omaa ehdottomuuttaan...

tärkeää on kätilön muistaa että ihmiseen sattuu.

Ja miksi ei saisi pettyä jos joku ei mene kuten toivoi? sehän on hyvin inhimillinen reaktio.



Minä otan aloittajan natinan ihan samana kuin mitä muutkin ammatissaan kokee; asiakaspalvelu eikä kaikkia voi miellytää! Voi silti kuunnella tätä ja pohtia voisiko toimia erilailla!!



Ei ole mitään äitiyslupakorttia ja aika moni, monella eri mielentilalla käy laitoksessa pyöräyttämässä lapsen niin kai kätilö tajuaa ettei kaikki ole ihan normaaleja?



Minusta ap.n teksti kuuluisi lähinnä neuvolaan tai synnytysvalmennukseen (jos sellainen on tarjolla) ja siellä painotettaisiin ettei synnytykseen voi lähteä kovin vaativana ja monesti ne toiveet eivät täyty.

MIKSI TOIVEITA KYSYTÄÄN JOS NE OTETAAN NOIN VASTAAN?



Samalla voitaisiin kertoa mikä on realistista, miten usein jotain pehmeitä mattoja pyydetään: kyllähän se kuuluu kertoa ettei hygieniasyistä onnistu. Miten perustelu ei kuulu teidän hommiin?

Jos lapsi viedään pois niin normaali ihminen on huolissaan minne meni ja oliko se tarpeen? Mistä tavallinen Martta tietää että lapsi on hengenvaarassa jos niin ei kerrota?



Voisiko toiveita käydä läpi jo odotusajalla neuvolassa niin ei tule kaikki ihan päin naamaa pettymyksenä vasta laitoksella?



Kuulostaa melko kurjalta ja erittäin rutinoituneelta "ammattitaidolta" jos räikeitä valoja joku ei tahdo.

Oletteko katsoneet yleltä Sydänääniä ohjelmaa jossa nimenomaan pyritään synnyttämään himmeällä valolla?

Kyllä minuakin on tehnyt pahaa räikeät kattovalot. Se ei ole sairaalalle homma eikä mikään saada himmentimiä. Puhe on asenteista ja nimenomaan henkilökunnan puolelta.

Onko teillä mitään perusteluita näihin pyyntöihin kuin "ei ole ollut tapana?"

Tuo on kaikkien aikojen huonoin peruste. Siihen törmää ihan tavallisellakin työpaikalla kun jotain ehdotetaan toisin tehtäväksi.



Ainakin itse asiakaspalvelua jonkun verran opiskelleena voin sanoa että kyllä niitä asiakkaita voisi kuunnellakin eikä natsina painaa mielipiteet hiljaisiksi, eikä anneta edes perusteluja vaan nauretaan seläntakana?



Käsittämätöntä käytöstä.

Hyvään hoitoon minusta kuuluu perustella miksi jotain tehtäisiin.

Ei maalikko tiedä että kohtu menee jos ei saa oksitosiinia!



Nämä asiat kuuluu kertoa ennenkö supistaa ja perkeleesti eikä ajatus enää toimi.



Synnytystoiveet on kuitenkin ihan kiva asia että niistä "voi saada vähän osviittaa mitä potilas tahtoo" mutta eihän se niin mene myöskään että se on ehdoton ja niin tehdään!

Jos vaikka toivoo alhaisen kipukynnyksen takia paljon lääkkeitä ja yllättäen mennäänkin ilman lääkkeitä niin onko sitten pakko ottaa lääkkeet koska niin lukee?



17

Ja pilkatuksi ja pakotetuksi tulosta ekassa synnytyksessä johti siihen mulla että toinen syntyi kotona. En kerta kaikkiaan uskaltaisi ikinä enää synnyttää sairaalassa.

ja ihan hyvä, sillä mikään ei mennyt niinkuin olin ehkä vähän salaa toivonut: kiireellinen sektio, pitkittynyt synnytys, maksimit epiduraalit jne. Itse pyysin joitakin asioita, esim peräruisketta ja kivunlievitystä. Kyselin myös kaikkea mieltä askarruttavaa, kuten sitä, että "Mitä seuraavaksi tapahtuu? Ja tuleeko sektio, jos on näin ja näin jne?" Eniten otti päähän erikoistuva lekuri, joka ei saanut mikroverinäytettä otettua.

sitä ap mennä hiukan itseensä. Toki ymmärrän ettei kaikki voi mennä juuri niiden suunnitelmien mukaan, mutta eikö tosiaan joitain toiveita saa esittää? Kuitenkin kätilöt minulle ainakin oainottivat monta kertaa ennen synnytystä että siinä mennään äidin ehdoilla. Niin miksei sitten voisi vähän kuunnella niitä äitejä? Synnytys on yksi elämän hienoimpia ja toisaalta pelottavia kokemuksia, niin kyllä sitä väkisinkin etukäteen haluaa miettiä miten se tulee menemään ja mikä mahdollisesti olisi parasta juuri minulle ja vauvalle.



Ihan älytön asenne ajatella ettei suunnitelmia saisi tehdä vaan antaa kaiken vaan mennä ja jättää koko elämä kätilön käsiin. Olen itsekin trevydenhuoltoalan ammattilainen, bioanalyytikko, ja voin sanoa että niin lääkäreistäkin kuin hoitajista ja kätilöistä lähtien löytyy niin hyviä kuin huonoja. Tämä on kamala tosiasia, etteivät kaikki tosiaan ole niin ammattitaitoisia, mutta ihan missä tahansa ammatissa toinen pärjää paremmin kuin toinen.



Joten kyllä, minä ainakin haluan tietää missä mennään ja mitä tapahtuu. En luottaisi kaikkea kätilön käsiin. Kyllä ammatissaan hyvän ihmisen pitäisi myöskin osata jossain vaiheessa oppia kuuntelemaan potilasta. Kyllä ihmiset itse tietävät yleensä parahiten mikä heille toimii ja mikä ei. Meillä kaikilla on eri tavar reagoida asioihin. Toiset eivät tahdo tietää mitään, toiset taas kaiken. Kuunnelkaa synnyttäjiä ja kunnioittakaa heitä, niin hekin varmasti kunnioittavat teitä, eikä pidä teitä mulqvisteina.