Harmi. 8v elämästä meni ihan HUKKAAN masennuksen takia.

mulla meni sama aika vaikeasti masentuneena. Tupakkaa meni ihan hirveästi. Käsivarret on täynnä rumia arpia. Hyvin alkanut loistava ura tyssäsi seinään, ja nykyään saan tyytyä hanttihommiin.



Nyt menee suhtkoht hyvin mutta kyllä sitä tulee mietittyä missä olisin, jos en olisi sairastunut.



nim. takana loistava tulevaisuus

mulla meni parikymmentä vuotta hukkaan koulukiusaamisen takia. Ikävuodet 7-35 olin niin saatanan ahdistunut, mihinkään pystymätön, meni opiskelut sivu suun, työkokemus nollilla.



Nyt olen yli 40 v ja taistelen nuorempien seassa määräaikaisuuksista. Olen toipunut kokemuksistani, mutta vähän vaikea niitä on työnantajille selitellä.

murehtimalla tuollaista?

Se masentaa sua enemmän jos alat surra menetettyä aikaa. Elä tässä hetkessä ja katso eteenpäin! Mennyttä et takaisin saa etkä voi sitä muuttaa, joten anna sen olla. Olet elänyt, kaikki ei ole mennyt hyvin, mutta nyt voit vaikuttaa tähän ja huomiseen päivään.

Rakkaudella AP:lle:

Kaikilla menee aikaa hukkaan erilaisiin asioihin.

Sinulla meni 8 vuotta koska olit itsesäälissä rypevä "masentunut", minulla 20 sekuntia kun luin turhan itkuvirtesi.

Tuli vähän mieleen että menee sinulla seuraavatkin 8 vuotta tuota "masennustasi" itkiessä ja muistellessa, jos olisit eteenpäin menossa niin ei koko tätä ketjua olis. No, tyhmiäkin on hyvä olla maailmassa...

Mutta tausta hiukan eri. Eli olen elänyt lasisen lapsuuden ja mietin, että onkohan se oikeudenmukaista, että toiset joutuu elämässään kantamaan matkassaan sellaisia kokemuksia, mitä jotkut ei voisi uskoa edes todeksi. Että niiden kanssa on elettävä ja välillä tulee posttraumaattisia reaktioita ja takaumia mielialoissa.



Ei sekään aina jaksa lohduttaa, että ihminen tekee elämästään sen mitä haluaa. Olen sen tehnyt, mutta joskus syvältä tulee ajatus, että millaista elämä olisi voinut olla jos ei olisi tarvinnut ensimäisten 15 vuoden aikana pelätä niin paljon. Ei sekään jaksa aina lohduttaa, että olenpa minä voimakas ihminen ja taistelija ja annan lapsilleni paremman tulevaisuuden.



Mutta kun mieli paranee, nämä ajatukset vaipuvat taas pois. Se on koettu, että mielihyvää on haettu nuorena alkoholilla kun koko ajan oli paha olo muuten. Sitä haettiin tupakalla ja jossain vaiheessa herkuttelulla. Mutta niistä en jaksa syyllisyyttä kantaa, enkä itseinhoa.



Jos elää 80 vuotta niin harmittaahan se, että siitä meni ensinnäkin pelon vallassa 15 vuotta ja siitä selvitäkseen seuraavat 15 vuotta, ettei ollut ihan rikki. Vasta 30 ikävuodesta eteen päin tuntui, että pääsi elämään. Millaista elämä olisi ollut jos olisi ollut toisenlainen lapsuus.



Mutta näitä voi miettiä joskus, ei silti jäädä kiinni. Menee ne loputkin vuodet hukkaan ja harmittaa sitten kuolinvuoteella, että unohti nauttia niistä muutamastakaan vuodesta.



Tsemppiä sinulle ap. Olet hieno ihminen kaikkinensa ja äläkä ole liian ankara itsellesi.

Joskus ihmettelen sinua av.n ilkeilijä, että istutko päivät koneella kytäten aloituksia ja miettien koko ajan, että mitä voisin tuohonkin ilkeää vastata.

Oletko ajatellut, että sinä tässä taidatkin tuhlata sitä elämääsi.

Rakkaudella AP:lle:

Kaikilla menee aikaa hukkaan erilaisiin asioihin.

Sinulla meni 8 vuotta koska olit itsesäälissä rypevä "masentunut", minulla 20 sekuntia kun luin turhan itkuvirtesi.

Tuli vähän mieleen että menee sinulla seuraavatkin 8 vuotta tuota "masennustasi" itkiessä ja muistellessa, jos olisit eteenpäin menossa niin ei koko tätä ketjua olis. No, tyhmiäkin on hyvä olla maailmassa...

Tosin kärsin vain lievästä masennuksesta, mutta elämä oli silti sellaista "ajelehtimista" ja hukassa olemista pitkään.

Sain kuitenkin opiskeltua ja lapsiakin tein, joten ihan ok on elämä ollut masennuksesta huolimatta. Lapset saatuani paraninkin masennuksesta, kun oli muitakin ihmisiä ajateltavana ja hankin apua itselleni.



Terapeuttini sanoi, että masennusvuodet eivät ole hukkaan heitettyä aikaa. Olen nyt kypsempi, empaattisempi ja "aikuisempi" kuin mitä todennäköisesti olisin ollut ilman tuota tärkeää elämänkokemusta. Meillä kaikilla on sitäpaitsi huonoja aikoja elämässämme, ihan kaikilla. Monilla on vakavia sairauksia, työttömyyttä, sairaita ihmissuhteita, päihdeongelmia, läheisten kuolemia ja vaikkapa lapsettomuutta. Jokaisella on jotakin.

Tämä on sinun elämäsi ja sinä opit juuri tästä kokemuksesta jotain ainutlaatuista. Menneisyyteen et voi vaikuttaa, tulevaisuuteen vain rajallisesti, joten elä juuri tänään. Nyt. Ole kiltti itsellesi, tee asioita, jotka tuntuvat hyvältä. Tunne vihaa ja pettymystä, jos siltä tuntuu, mutta anna tilaa ja lupa myös ilolle. Tsemppiä tulevaisuuteen!



T:Been there done that ja nyt jatkan taas opintoja ja nautin pienistä asioista elämässä.

sitten

Minun elämästäni 10 vuotta meni uskonnollisen lahkon touhuissa. Arvaa vain kuinka monta kertaa olen miettinyt, mitä kaikkea olisin voinut tehdä toisi jos lahko ei olisi muovannut niin paljon ajatteluani.

Ja eteenpäin. Mennyttä ei voi muuttaa mutta tulevaa voi. Tulevankin voi kyllä pilata sillä jos jää tuijottamaan menneisyyteen ja voivottelemaan sitä mitä siellä on. Eikä ihmisen elämä tai edes parhaat vuodet ole ohi iän 28 jälkeen. Mulla ne parhaat vuodet on alkaneet vasta neljänkympin kohdalla, juurikin syystä että olen ollut mm. koulukiusaamisen ja paniikkihäiriön tms takia nuorempana kauhean pelokas, ujo ja tuntenut syvää alemmuutta.