Kukaan ystävistäni ei osaa käytöstapoja puhuessa.

Ikävintä on se, kun jotkut pistävät aina paremmaksi, esim:

- Tyttäreni onnistui kirjoituksissa yllätävän hyvin, ja sai arvosanaksi M. Olen niin iloinen hänen puolestaan!

- Ai, minun veljentyttöni kirjoitti 6 laudaturia.

Tai

- Lähdetään kesälomalla viikoksi lappiin mökille.

- Mekin ollaan usein käyty lapissa mökkeilemässä, mutta tällä kertaa ajateltiin pitää oikein kunnon loma ja lähteä Etelä-Amerikkaan kahdeksi viikoksi.

Tai

- Onpa hyvä olo kun käytiin pitkällä lenkillä! :)

- No onhan tuokin jotakin, mutta meidän naapuri juoksee joka aamu saman verran.

Tai

- Aivan hirveä flunssakausi ollut, tuntuu ettei tervettä päivää ole ollut koko talvena kun lapset on jatkuvasti nuhassa ja kuumeessa.

- Niin, meidän Marilla oli paljn kamalampi tauti kun joutui sairaalaankin, ja samoin tuttavan Villellä oli keuhkokuume ja influenssakin vielä. Eihän se tavallinen flunssa vakavaa ole.

Eli, tarkoitus tuolla "lyttäämisellä" voi olla hyväkin (esim. myötätunnon osoittaminen) mutta ei kovin kivalta kuulosta - ainakaan jos on jatkuvaa.

että sorrun tuohon välillä itsekin. Ja se ON todella ärsyttävää. Ystäväni tekee sitä jatkuvasti ja keskustelusta ei tahdo oikein tulla yhtään mitään. Sitten kuitenkin huomaan välillä toimivani ihan samalla tavalla... olenkin yrittänyt kiinnittää asiaan huomiota ja varsinkin kuunnella toisen tarina ensin loppuu, sen jälkeen sitten kerron oman tarinani.

Tulin kurkkaamaan taas keskustelua. Huomasin taas, ettei kaikki ihan ymmärtäneet ehkä huonosti kirjoitettua aloitustani. Suurin osa ymmärsi, mutta ei kaikki. Eli juuri se, että keskeytetään ja viedään puheenvuoto + siihen päälle vielä pakko yrittää pistää paremmaksi.



Tottakai keskustelua pidetään yllä vuorovaikutteisesti, mutta mielestäni on kohteliasta edes jotain pientä kommentoida alkuperäiseen, ennen kuin lähtee brassailemaan omilla kokemuksilla. En tosiaan tarkoittanut, että sen pitäisi tökätä siihen "aijaa"- kommentiin.



-ap

tällainen henkilö ja ikää on enemmän kuin kaksi kertaa tuo 25.



Jos joku valittaa flunssaa, niin kyllä tälläkin rouvalla on ja vielä pahempi.



Tai jos joku mainitsee, että oli kaupassa ruuhkaa, niin tämän tädin siellä käydessä oli kyllä vielä enemmän ruuhkaa.



Tässä nyt vain joitain esimerkkejä.

tällainen henkilö ja ikää on enemmän kuin kaksi kertaa tuo 25.

Jos joku valittaa flunssaa, niin kyllä tälläkin rouvalla on ja vielä pahempi.

Tai jos joku mainitsee, että oli kaupassa ruuhkaa, niin tämän tädin siellä käydessä oli kyllä vielä enemmän ruuhkaa.

Tässä nyt vain joitain esimerkkejä.

Ja anteeksi vain kakkonen, olisihan se pitänyt arvata että kielipoliisit heti tulee valittamaan.

Mutta tässä oli myös sellaisia esimerkkejä, minkälainen käytös on tosi ärsyttävää.

-ap

Ei onneksi kaikki, mutta liian moni käyttäytyy juuri näin. Ehkä heille ei ole opetettu kuuntelemisen jaloa taitoa.

Varmasti rasittavaa. Uskoisin, että sillä ei kuitenkaan tarkoiteta pahaa. Ajatuksena voi olla ihan vaan lisätä yhteenkuuluvaisuuden tunnetta ja jakaa jotain samankaltaista. Kaverisi innostuu jutustasi niin paljon, että haluaa jakaa vastaavanlaisen.

liity käytöstapoihin. Se on vain heidän tapansa keskustella ja luoda yhteistä puheenaihetta.



Heidän pitäää antaa selittää pertin jutut ja sitten vasta itse voi aloittaa oman kertomuksensa alusta.

tällainen henkilö ja ikää on enemmän kuin kaksi kertaa tuo 25.

Jos joku valittaa flunssaa, niin kyllä tälläkin rouvalla on ja vielä pahempi.

Tai jos joku mainitsee, että oli kaupassa ruuhkaa, niin tämän tädin siellä käydessä oli kyllä vielä enemmän ruuhkaa.

Tässä nyt vain joitain esimerkkejä.

Ja anteeksi vain kakkonen, olisihan se pitänyt arvata että kielipoliisit heti tulee valittamaan.

Mutta tässä oli myös sellaisia esimerkkejä, minkälainen käytös on tosi ärsyttävää.

-ap

vaikka meneekin ehkä jo vähän aiheen vierestä, mutta tämä samainen henkilö suutahtaa, jos hänellä on vessahätä ja joutuu odottamaan vuoroaan. Kehtaa vielä tuhahtaa, että kun minun piti sinne just mennä :) Meillä on täällä 3 vessaa ja noin 25 naista.

Tai lounastauolla mäkättää, jos joku lämmittää ruokaa vaikka hänellä on just nyt nälkä. Tai kahvipannu on tyhjä, kun olis kahvia pitänyt saada. Tai joku lukee sitä sanomalehteä, jota hän haluaa lukea. :)

Että on meitä moneen lähtöön. Tuohon alkaa jo vuosien kokemuksella tottua, tosin pokkaa meinaa aina pettää noita ruikutuksia kuunnellessa.

minä en näe tuossa yhtään mitään pahaa, paitsi sen tietysti jos se hänen selitys jatkuu loputtoman kauan niin se on vähän tylsää. Mutta muuten minusta on ihan normaalia rupattelua että keskustelukumppanit vertailevat samasta aihepiiristä heillä itsellään tai tuttavapiiristä olevia kokemuksia juuri noin että yksi kertoo asian josta keskustellaan ,toinen kertoo mitä hän siitä tietää jne. Kivointahan tietysti on jos jokainen saa suunvuoron vuorollaan eikä niin että yhdeltä jää oma selitys päälle ja sen jälkeen muut vaan kuuntelee.

Miten nää yleensä on mun kokemuksen mukaan just niitä ikäloppuja kotkia? Kenenkään muun kokemukset ei voi olla lähelläkään samanarvoisin kuin Heidän. Raivostuttavaa! Osoittaa uskomatonta itsekkyyttä ja täydellistä kyvyttömyyttä asettua toisen asemaan tai ymmärtää toista.



Ja tämä ihmisryhmä on vielä sellainen, että eivät kuuna kullan valkeana tule tiedostamaan töykeyttään. Vika on aina nuoremmissa, köyhemmissä, milloin kenessäkin.

Itse olen joskus hieman samanlainen, tai siis ainakin sen suhteen, että jos joku kyselee mitä kuuluu, niin kerron, ja sitten saatan unohtaa kysellä hänen kuulumisia.... Jälkeenpäin tajuan, että olinpas tökerö. Muuten koen olevani ystävällinen ja kiinnostunut toisenkin ihmisen asioista. Ehkä tilanne on vaan semmoinen nyt kun mulla on vauva, että hän keskeyttää huomioni jatkuvasti ja ajatukset pyörii enimmäkseen vauvan hyvinvoinnissa, ja esikoinenkin on harvoin muiden hoidossa, eli kaksi pientä siinä häiritsee huomiotani.

ja alkaa selostaa vastaavanlaista tapausta päälle antamatta ensimmäiselle puhujalle tilaa kertoa asiansa loppuun. Tuollainen on vain ja ainoastaan huonoa käytöstä.

ilman, että keskustelu tyrehtyisi alkuunsa?



Ap: Minulta poistettiin tänääm viisauden hammas.

Kaveri: Voivoi.



Ap:???



Ap: Minä ostin tällaisen kameran.

Kaveri: Vainiin.



Ap:???

tokihan keskusteluissa vaihdetaan kuulumisia ja kokemuksia, mutta eihän normaalikeskustelu ole mitään kilpailua siitä kenellä tai kenen tutulla on enemmän iloa/surua, onnistumisia/vastoinkäymisiä jne.

Ymmärrän täysin pointtisi! Voihan sitä esimerkin mainita, jos vaikka tietää jollakin tietyn automerkin tai puhelimen mallin toimineen huonosti/hyvin, jos kyseinen tuote on puheenaiheena, muttei siitä mitään luentoa saa pitää.

Ja ketä oikeasti kiinnostaa ystävän kummitädin huuliherpes, jos itse on vaikkapa menossa luomen poistoon!

ilman, että keskustelu tyrehtyisi alkuunsa?

Ap: Minulta poistettiin tänääm viisauden hammas.

Kaveri: Voivoi.

Ap:???

Ap: Minä ostin tällaisen kameran.

Kaveri: Vainiin.

Ap:???

Kiitos muille kommenteista, "kiva" kuulla että muutkin tuntevat tällaisia ihmisiä..

-ap

toivon ystäväni sympatiseeraavan minua

ja

vastaavasti, jos on jokin iloinen tapahtuma, vaikkapa se minulle tärkeä kameran osto, niin tietysti toivon ystäväni olevan edes hitusen kiinnostunut siitä minun kamerasta!

Toivon ap, että löydät ystäviksesi sympaattisempia ihmisiä tai että nykyiset ystäväsi kasvavat henkisesti;-)

ai jaa.



Sillä ei loukkaa ketään. Tosin keskustelut on aika hankalia, kun minä kuuntelen ja toinen puhuu.

Minusta ainakin on kiva, jos ihmiset kertoo omia kokemuksiaan ja saa vertaistukea. Jos vaikkapa joku ikävä asia kyseessä.



Tietysti, jos vastaus on dramaattinen oman kokemuksen paisuttelu tms., niin eri asia, mutta jos ihan normaalisti esitetty, niin ihan ok mulle.



Ja mä osaan ihan itse kertoa, miten hiiiirveeetä oli se viisaudenhampaanpoisto, ei tarvi keskustelukumppanin sitä multa nyhtää.

miten keskustelu jatkuisi ihanteellisesti.



Ap: Minulta poistettiin tänään viisaudenhammas.



x: Voi kerro kaikki! Onpa mielenkiintoista. Saitko hampaan mukaasi?



Nyt tuli aika ello olo.

että sorrun tuohon välillä itsekin. Ja se ON todella ärsyttävää. Ystäväni tekee sitä jatkuvasti ja keskustelusta ei tahdo oikein tulla yhtään mitään. Sitten kuitenkin huomaan välillä toimivani ihan samalla tavalla... olenkin yrittänyt kiinnittää asiaan huomiota ja varsinkin kuunnella toisen tarina ensin loppuu, sen jälkeen sitten kerron oman tarinani.