Lue keskustelun säännöt.
Kokemuksia ADHD:n diagnosoinnista lapsella: Tuleeko dg herkästi, jos
19.01.2012 |
piirteet sopivat lapseen JONKIN VERRAN? Vai täytyykö niiden sopia HYVIN?
Saimme kotiin täytettäväksi diagnostisia kriteereitä kuvailevan lapun, jossa piti arvioida piirteiden sopimista lapseen asteikolla Ei sovi - sopii jonkin verran - sopii hyvin.
Tuossa on moniakin, jotka sopivat lapseen jonkin verran, mutta vain 2-3, jotka sopivat hyvin. Paljon on myös asioita, jotka eivät sovi ollenkaan.
Mitenhän yleensä tällaisessa tilanteessa diagnoosin asettamiseen suhtaudutaan? Tiedän että jokainen tapaus on yksilöllinen, mutta mikä on tyypillistä?
Kommentit (33)
No kyselylomakkeen avulla pelkästään ei tule diagnoosia. Olen kuullut, että vanhempien jaksaminen on melko hyvä mittari lapsen adhd-tä diagnosoidessa ja etenkin lääkityksen tarvetta mietittäessä. Siis toki meitä vanhempia on moneen junaan, mutta jos pitää olla non stop lasta hillitsemässä (normilasten vanhemmat älkää nyt sanoko että toki lasta pitää koko ajan vahtia, nyt on kyse sen estämisestä, että lapsi vaarantaa itsensä ja/tai ympäristönsä) niin aika hyvin se kyllä vie mehut.
Mun poikani on sellainen, että on tarkkaavaisuushäiriötä ja hankala keskittyä viemään asiat loppuun asti, mutta kuitenkaan ei ole aivn yltiöimpulsiivinen. Esim. ei syöksy vaikka talon katolle seurauksia ajattelematta vaan jonkinlainen "vastaimpulssi" kyllä saa pojan harkitsemaan, että ehkä tämä ei olekaan hyvä ajatus. Pahoissa adhd-tapauksissa käsittääkseni mennään eikä meinata.
Millaisia ongelmia lapsella on ollut koulussa, kavereiden kanssa, kotona?
Muista, että emme kukaan ole täysin normaaleja, toinen on rauhallisempi kuin toinen ja se, joka ei alakoulussa meinaa pysyä koulunpenkillä voi olla vaikka aikuisena nerokas monimiljonääri.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta toisaalta impulsiivisuus-osassa ei ollut ollenakan sopiva kohtia (yliaktiivisuudessa oli).
Ei sitä diagnoosia kuitenkaan pelkästään tuon kaavakkeen avulla tehdä. Paljon painoa on sillä, millaisia, missä ja miten hankalia oireita on ja yleensä niihin halutaan myös opettajan arvio. Lisäksi muut samanlaisia oireita aiheuttavat syyt pitää sulkea pois. Meillä näitä testejä teki koulupsykologi ja ne kesti kuukausia jo ennen kuin edes oltiin sen diagnoosin tehneen psykiatrin vastaanotolla. Toinen sarja testejä (lapsuudesta, kasvatuksesta perhehistoriasta, mielen sairauksista) oli tehty jo vuosia aikaisemmin toisen diagnoosin yhteydessä, muuten nekin ehkä olisi tehty tässä yhteydessä. Älykkyystestit piti tehdä uudestaan, vaikka ne oli jo aikaisemminkin tehty.
ja saman tein lääkkeet. Mutta.
Lääkäripä ei tiennyt, että äiti ei kertonut kotioloista ollenkaan totuutta.
LApsen isäpuoli huutaa ja haukkuu lasta koko ajan, on näin tehnyt siitä asti kun lapsi on ollut alle 1v.
Ja muutenkin todella rankkaa henkistä pahoinpitelyä.
Äiti pahoinpitelee lasta. Repii hiuksista, lyö, ei anna ruokaa jne. Samoin henkistä pahoinpitelyä äidinkin taholta.
Ensinnä en usko et, tavallinen terkkarin yleislääkäri on pätevä tekemään ko. diagnoosia ja antamaan siihen lääkitystä. Toisekseen en usko lapsella olevan adhd:ta vaan kotiolot on tehneet lapsesta sellaisen kuin on.
vaan hän on sisäänpäin kääntyvä haaveilija. Tehtävien aloittaminen ja loppuun saattaminen on vaikeaa ja lapsi häirintyy valtavasti ärsykkeistä. Myös jonkinasteista oppimisvaikeutta epäillään hahmottamiseen ja matematiikkaan liittyen. Muut aineet sujuvat hyvin.
ap
mutta kyselykaavakkeiden perusteella tehtävistä "diagooseista" herää yksi kysymys :Miten suhtautuisitte jos aikuiselle ihmiselle tehtäisiin dignooseja kyselyiden perusteella, mentäisiin haastattelemaan entisiä opettajia, nykyisiä työkavereita, naapureita... ovatko havainneet poikkeavaa esim. persoonallisuushäiriöihin viittaavaa käytöstä teissä ?
Ja puolisolta - onka hän väsynyt siippansa olemukseen, käytökseen? Kenellekään se ei varmaankaan kävisi, kukaan ei alkaisi lääkkeitä sellaisen perusteella syömään. Nyt kuitenkin kuulostaa, että lapsi on juuri tämänkaltaisen arvioinnin kohteena.
Toivottavasti testit ovat aukottomat. Eihän kukaan mene sädehoitoonkaan "varmuuden vuoksi" ja kun "perhe ei muuten jaksa".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jestas mitä juttuja teillä on..
Meillä ei ole ollut ongelmia vanhempien jaksamisessa lapsen kanssa. Lapsella lääke koska muuten ei onnistu koulunkäynti lainkaan.
Meidän vanhempien jaksaminen ei vaikuttanut mitenkään diagnoosiin eikä lääkkeen määräämiseen. Mielestäni todella hullua tuommoinen pelkkänä ajatuksenakin että lapsi saisi lääkkeen jotta vanhemmat jaksaisivat paremmin. Ei kuulosta edes ADHD:ltä vaan huonolle vanhemmuudelle.
ja saman tein lääkkeet. Mutta.
Lääkäripä ei tiennyt, että äiti ei kertonut kotioloista ollenkaan totuutta.
LApsen isäpuoli huutaa ja haukkuu lasta koko ajan, on näin tehnyt siitä asti kun lapsi on ollut alle 1v.
Ja muutenkin todella rankkaa henkistä pahoinpitelyä.Äiti pahoinpitelee lasta. Repii hiuksista, lyö, ei anna ruokaa jne. Samoin henkistä pahoinpitelyä äidinkin taholta.
Ensinnä en usko et, tavallinen terkkarin yleislääkäri on pätevä tekemään ko. diagnoosia ja antamaan siihen lääkitystä. Toisekseen en usko lapsella olevan adhd:ta vaan kotiolot on tehneet lapsesta sellaisen kuin on.
Olet oikeassa siinä,e ttä he eivät ole päteviä diagnosoimaan eivätkä lääkereseptejä kirjottamaan. Enkä kyllä ihan tarinaasi uskokaan, sillä adhd-lääkkeet kirjoitetaan erityisreseptille ja aika harvalla terkkarilääkärillä on oikeutta kirjoittaa niitä. KReseptinkirjoitusoikeuteen täytyy olla erikoistunut psykiatri tai neurologi tai muuten erityispätevyyden hankkinut. Tavallisella terveyskeskuksen yleislääkärillä sitä oikeutta yleensä ei ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sairaaksi luokitella ketään. Eri asia sitten on, että jos kertomusten perusteella tosiaan lapsesta annetaankin väärä kuva...
Tuttavan tyttö testattiin ja sai puhtaan paperit - äiti on kuitenkin vahvasti sitä mieltä, että lapsella on adhd, samoin opettaja, mutta kukaan ei usko, ei kuuntele häntä. Sairaalasta tuli terveen paperit ja sillä hyvä.
Ei varmaan heppoisin perustein sairaaksi luokitella ketään. Eri asia sitten on, että jos kertomusten perusteella tosiaan lapsesta annetaankin väärä kuva... Tuttavan tyttö testattiin ja sai puhtaan paperit - äiti on kuitenkin vahvasti sitä mieltä, että lapsella on adhd, samoin opettaja, mutta kukaan ei usko, ei kuuntele häntä. Sairaalasta tuli terveen paperit ja sillä hyvä.
Kyllä niitä aiak heppoisin perusteinkin diagnosoidaan. Jotkut lääkärit ovat sitäkin mieltä että aina jos vanhemmat kokee että ylivilkkaus aiheuttaa ongelmia on syytä kokeilla lääkitystä. Ja siinä minkä vanhemmat kokee epänormaaliksi on valtavasti eroja. Esim. minulla on serkku joka on aivan yliherkkä ei oikein tahdo kestää mitään ääniä vaan lastenkin pitäisi vaan olla hiljaa ja rauhallisesti aina ja yllättäen niillä lapsilla on diagnosoitu ADHD ja siihen syövät lääkkeitä. Mun lapset on paljon ADHD-mäisempiä mutta meillä ei ole diagnooseja koska itse en koe asiaa ongelmaksi joka pitää hoitaa vaan lasten normaaliksi luonteeksi ja temperamentiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
riittää. Diagnoosi ja resepti kädessä pääsette kotiin. Lääkkeet yleistyneet ainakin täällä Espoossa lapsilla hurjasti.
Tunnen täysin samanlaisen tapauksen, jossa lapsi selvästi häiriintynyt ja isäpuoli on äärimmäisen väkivaltainen ja arvaamaton (myös äiti). Lapsi sai jo eskarissa ADHD diagnoosin. Perheen äidin mielestä lapsella ei ole mitään ongelmia.
____________________________________
ja saman tein lääkkeet. Mutta.
Lääkäripä ei tiennyt, että äiti ei kertonut kotioloista ollenkaan totuutta.
LApsen isäpuoli huutaa ja haukkuu lasta koko ajan, on näin tehnyt siitä asti kun lapsi on ollut alle 1v.
Ja muutenkin todella rankkaa henkistä pahoinpitelyä.Äiti pahoinpitelee lasta. Repii hiuksista, lyö, ei anna ruokaa jne. Samoin henkistä pahoinpitelyä äidinkin taholta.
Ensinnä en usko et, tavallinen terkkarin yleislääkäri on pätevä tekemään ko. diagnoosia ja antamaan siihen lääkitystä. Toisekseen en usko lapsella olevan adhd:ta vaan kotiolot on tehneet lapsesta sellaisen kuin on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Metyylifenidaatti on vaikuttava aine ADHD lääkkeissä.
Metyylifenidaatin vaikutusmekanismi on lähempänä kokaiinia kuin amfetamiinia. Metyylifenidaatti on siis dopamiinin ja noradrenaliinin takaisinoton estäjä. Suomessa metyylifenidaatti luokitellaan ATS-lääkkeisiin (ATS = amfetamiinityyppinen stimulantti).
Ja lasta saatetaan seurata jonkin aikaa. Myös opettajalta pyydetään kirjallista lausuntoa ja oirelomakkeiden täyttöä. Diagnoosin asettaminen on semmosta palapeliä, ja se perustuu tosi paljon näihin oirekartoituksiin. Meillä kesti puolitoista vuotta saada diagnoosi. Mulla oli vahva tunne äitinä että kaikki ei ole oikein. Käytiin puoli vuotta perheneuvolassa juttelemassa ja lapsi teki tehtäviä psykologin kanssa. Niissä tilanteissa hän oli rauhallinen ja keskittyi, joten psykologi ei uskonut tarkkaavaisuushäiriöön. Päästiin hiljattain lastenpsykiatrille, joka aloitti heti lääkityksen oirekartoitusten ja kertomamme perusteella. Tämä siitä huolimatta että lapsi on "vähän siinä rajoilla" onko ADHD vai ei. Hänellä on kuitenkin ollut siinä määrin haittaa itsetunnolleen ja koulunkäynnilleen oireistaan, että lääkitykseen päädyttiin. Lapsella oli jo myös ei-lääkkeellisiä tukitoimia ilman erityislapsen "statusta".
Meidänkin lapsella kaikki kriteerit eivät täyty, mutta eihän niiden tarvitsekaan. Lapsella ei esim ole oppimisvaikeuksia, hän on päinvastoin lahjakas matematiikassa ja jopa poikkeuksellisen lahjakas hahmotuskyvyltään. Ei ole myöskään motorista kömpelyyttä. Toiset piirteet taas täyttyvät.
Epätietoisuus tuntuu pahalta aj silloin miettii, miten saisi "aikaiseksi" sen että joku tajuaisi että kaikki ei ole kunnossa. Täytyy vaan jaksaa hakea sitä apua ja puhua kaikesta mikä huolestuttaa. Toisaalta jos lapsellasi ei olekaan varsinaista adhd:ta, oireet saattavat pikku hiljaa väistyä ja sehän on hieno asia. Joka tapauksessa lapsi tarvitsee apua ja tukea, saipa hän diagnoosia tai ei.