Tuntuu, että monella täällä on kuollut lapsi :(
Minkä ikäisenä pienokaisenne menehtyi ja mihin?
Kommentit (16)
tuskinpa täälläsitä asiaa oisit ilmoittamas. en usko että niin tapahtunut.
jos tekisinkin elintenluovutustestamentin niin tuskin se auttaisi lastasi ainakaan ihan heti..
Jaksamisia sulle ilmoita tän et selviskö. Nää sydänjutut vaan vaikeita ja omakohtasta kokemusta on. Lievää semmosta.
että totta kai joukossa on myös lapsensa menettäneitä. Lämmin osanotto heille kaikille.
Mutta olen myös 100% varma, että jotkut tästä asiasta kirjoittavat ovat provoja, _todella_ mauttomia sellaisia. :(
voisi provoilla ja pilailla tällaisella asialla??!
Vierailija:
että totta kai joukossa on myös lapsensa menettäneitä. Lämmin osanotto heille kaikille.Mutta olen myös 100% varma, että jotkut tästä asiasta kirjoittavat ovat provoja, _todella_ mauttomia sellaisia. :(
onhan se totta että ei tiiä milloin itelle kuolema tulee..
mutta eihän esim maksasta ole mitään iloa jos on vaikka alkoholisti?
Kuolleelta ihmiseltä voidaan käyttää elinsiirtoihin maksan lisäksi mm verkkokalvot, sydän, munuaiset... ja siirrännäisistä on pulaa. Osittain siksi että kuitenkin terveitä ihmisiä joiden elimet mahdollisesti kävisivät luovutukseen, kuolee todella vähän. Ja siitäkin vähästä vain pieni osa on sen elintenluovutustestamentin tehnyt.
miksi pitää tehdä testamentti? Mun mielestä sen pitäisi mennä niin päin, että ilmoittaa jos erityisesti haluaa kieltää elinten luovutuksen. Eihän niillä mitään kuoleman jälkeen kukaan tee.
niin eli että eihän alkoholistin maksasta ole hyötyä sellaiselle ihmiselle joka tarvitsee maksansiirtoa? kuitenkin tuskin maksa enää hyvässä kunnossa on ryyppämisten jälkeen.
Ja niillä verkkokalvoilla voidaan pelastaa jonkun näkö, munuaisella henki.
kunnes jotain todella ikävää sattuu omalle kohdalle. Kamalia asioita tapahtuu mutta niiden yli on pakko selvitä.
T:2
elintestamentin tehnyt ja hänen kuollessaan, omaiset kieltää elintenluovuttamisen?
Ja sen huomaa aika helposti. Joskus tulee aiheesta niin mässäilevää tarinaa, että kuvottaa, ja tulee paha mieli lapsensa oikeasti menettäneiden puolesta. Joita tietysti on myös joukossa. Eikä valitettavasti kukaan voi tietää, etteikö itse kuuluisi heihin jonain päiviänä.
Ja samaten ne, jotka automaattisesti kuittaavat kaikki lapsensa kuolemasta puhuvat provoilijoiksi. Kyseessa on niin kipea ja kamala asia, etta kukaan sita kokematon ei voi aavistaakaan. Pahimmalle vihamiehellenikaan en mitaan niin raastavaa toivoisi.
Tehkää kiltit niitä elintenluovutustestamentteja...