Lue keskustelun säännöt.
Onko muita, jotka ei liho ei sitten millään...
17.01.2012 |
Olen 24v nainen ja todella laiha, aina ollut. Syön päivittäin sipsejä, suklaata ja karkkia sekä leivoksia. Jokapv jotakin. En vaan liho, oon 2v seurannut viikottain painoa ja painan 49kg ja oon 163cm pitkä. Meinaan sit ku joskus saan ekan lapsen ni tuokohan se niitä kiloja, kun mun sisko on saanut pari lasta ja painaa sen 50kg, mutta on mua paljon vanhempi, mutta saman pituinen. Sillee ihan hyvä, että ei levähdä lapsen tulon jälkeen( no liikuntaa vaan jos lihoo), mutta ku en edes pahemmin liiku, mitä nyt lenkkejä koiran kans. Onko muita yli parikymppisiä, jotka on laiheliinejä vaikka mitä ahmis joka pv :)
Kommentit (10)
Eli alle kolmikymppisenä olin tosi laiha, parikymppisenä 165 cm ja 44 kiloa! Siitä tilanne alkoi muuttua, nyt olen 44 v. ja täytyy jo tarkkailla, mitä syön.
Veikkaan, että tuo on hormonaalista. Joten kannattaa ehkä omaksua vähän terveellisemmät elintavat ennen keski-ikää, ettei sitten tule yllärinä, jos alkaakin painoa karttua ;-)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
hieman alle kolmekymppinen parin lapsen äiti.. Mitat on aina olleet (paitsi raskauksien aikana)
176/55 ja aina olen pystynyt syömään mitä haluan.
Nyt olen aloittanut jopa harrastamaan liikuntaa, ihan omaksi ilokseni ja lihaskunnon kannalta ja jättämään jokapäiväiset herkut pois, ihan esimerkkinä lapsille... Jos tuo kolmenkympin jälkeen lihominen on totta, niin onneksi olen nyt hyvissäajoin aloittanut katsomaan vähän mitä syön ja liikkumaan enemmän! :D
on varmaan vain vilkas aineenvaihdunta ja kaikki tulee suoraan läpi, samoin kuin miehelläni joka syö mitä vain ja pysyy laihana :) Mutta oletko koskaan laskenut syömiäsi kaloreita? Ja liikutko kuinka paljon? Monet laihat jotka syövät paljon herkkuja, niin eivät silti saa tarpeeksi kaloreita koska ruuan määrä jää niin pieneksi :) Kannattaisi laskea joskus yhden päivän syömisten kalorit ihan huvin vuoksi. :)
Mitat on 167/45. Ja miltei joka päivä syön jotain herkkua, karkkia, sipsiä tms. Enkä liiku pahemmin, ainoana työmatkat noin 1km suunta kävelen.
Minulla on 2 lasta ja ikää 24v ja molempien raskauksien jälkeen olin omissa mitoissani noin viikko synnytyksen jälkeen, vaikka en asian eteen mitään tehnytkään. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta oletko koskaan laskenut syömiäsi kaloreita? Ja liikutko kuinka paljon? Monet laihat jotka syövät paljon herkkuja, niin eivät silti saa tarpeeksi kaloreita koska ruuan määrä jää niin pieneksi :) Kannattaisi laskea joskus yhden päivän syömisten kalorit ihan huvin vuoksi. :)
Joku aika sitten oli telkkarissa dokumentti, jossa todistettiin sitä tieteellistä löytöä, että osalla ihmisistä on kylläisyysgeeni ja osalla ei. Eli että osa ahmii pitkään senkin jälkeen, kun nälkä on tyydytetty. Osa taas ei, vaikka olisi herkkujakin tarjolla (sitä havainnollistettiin tarhalapsilla, joille lounaan jälkeen tarjottiin herkkuja - osa ahmi ihan tolkuttomasti, osa söi yhden keksin ja that's it)
Joten voi hyvin olla, että me ruikkulaihat syömme herkkuja, mutta koska siitä tulee jo kalorit ja maha täyteen, ei tule syötyä "yli tarpeen", itse asiassa sen sijaan liian vähän.
-3-
Taitaa ollla aika yleistä, että vielä kaksikymppisenä voi tunkea suuhunsa mitä sattuu lihomatta.
Kolmenkympin jälkeen alkaa kilot kertymään jos ovat tullakseen. Vielä ei kannata riemuita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
34 vuotias kahden lapsen äiti, jonka mitatat ovat "aina" 168 cm ja 49 kg. Raskausaikana olen enimmillään painanut 56 kg, mutta oikeastaan samantien synnytyksen jälkeen paino on pudonnut 50 kg. Saan syödä mitä haluan; mikään ei tartu. Nykyään harrastan liikuntaa, mutta välillä oli aikoja, jolloin en liikkunut juuri ollenkaan. Kevyrakenteisuuden miinuspuoli on sitten luustontieheys ongelmat. Itse kaaduin pari vuotta sitten, ja mursin ranteeni. Luutiheysmittausten mukaan minulla on ns. osteopeninen luusto. "lääkkeeksi" sain kalkkia ja d-vitamiinia sekä kehoituksen harrastaa luustoa rasittavaa liikuntaa.
Olen yli nelikymppinen mutta edelleen samoissa mitoissa kuin kaksikymppisenä (56/170) ja syön kaiken mitä käsiini saan (myös sipsit, keksit ja pullat), ruokahaluni on aina herättänyt ihmetystä tutuissa. Imetysaikana jouduin syömään kaksin käsin että maitoa riitti, syöminen kävi työstä. Kunnon liikuntaa harrastan nykyisin pari kertaa viikossa. Ehkä sitten viidenkympin jälkeen täytyy alkaa katsoa mitä suuhun nakkaa, ainakin näin kävi äidilleni (isä on edelleen luuviulu). Katso lähisukulaisia, kyllä niistä saa osviittaa...
Mä olin tuollainen alle kolmikymppisenä. Mitat 167 cm/48 kg, ja olisin kovasti halunnut viitisen kiloa lisää ettei luut törrötä mutta en millään saanut. Ja elin sentään varsinkin opiskeluajan äärimmäisen epäterveellisesti, lähinnä kaljalla, pikaruoalla ja karkeilla. Yritin välillä tietoisestikin lihottaa itseäni mutta millään en lihonut.
Valitettavasti sitten kolmenkympin jälkeen tilanne muuttui ja yllättäen huomasinkin että olikin tullut vähän enemmänkin kuin ne toivotut 5 kg, nimittäin 15 kg. Ja nykyisin joudun kyllä hyvin tarkkaan katsomaan mitä syön etten liho.