Lue keskustelun säännöt.
auttakaa: ruma ero vai alistuminen?
15.01.2012 |
Täällä palstalla on sellasia jumalia, joilla on täydellinen parisuhde ja täydellisesti kasvatetut lapset, joten joku varmaan osaa neuvoa. Lisäksi täällä on naisia ja ehkä miehiäkin, jotka ovat oikeasti eläneet eivätkä jaksa teeskennellä olevansa täydellisiä. Kenties joku teistäkin voi kertoa omia kokemuksiaan?
Mieheni juo, enkä mä kestä sitä enää. Olen katsellut tätä 3 vuotta. Hän ei itse myönnä olevansa alkoholisti, tai ongelmajuoja, joten mitään muutosta ei ole tulossa. Meillä on yksi lapsi, 1v. Mies ei juo kotona, eikä juuri näyttäydy täällä humalassa, vaan lähtee ex tempore ryyppyreissuille ja viipyy pari päivää, tai joskus vaan yön yli. Usein juominen lähtee käsistä kun tapaa kavereitaan (kaikki sinkkuja, useat työttömiä, moni alkoholisoitunut tai matkalla sinne), vaikka miten olisi sanonut ottavansa vaan muutaman, tai että ei juo koska huomenna on sejase liikunta-harrastus. Hah. Joskus tosin törmää vaikka kauppareissulla johonkin puolituttuun, joka pyytää kaljalle, eikä mieheni voi koskaan sanoa ei. Kesällä jätti tulematta sovitusti mökille muutamaan otteeseen, koska kantapaikassa oli niin mielenkiintoista juttuseuraa. Viimeksi jäi yöksi reissulleen, vaikka oli luvannut olla lapsen kanssa aamusta kun mulla oli menoja, joihin ei lasta voinut ottaa. Mies ei tullut kotiin kuin vasta seuraavana iltana, jolloin mä olin jo pakannut lapsen ja itseni vanhempieni luo (jotka ovat poissa).
Pari kertaa olen sen tehnyt, mutta lapsi, joka viihtyy ja nukkuu mummolassa mainiosti silloin kun isovanhemmat ovat siellä, ei suostu näinä evakkokertoina nukkumaan ilman paniikkia ja itkun viimein jossain vaiheessa tuomaa uupumusta. Muuten pakoreissut (en vaan kestä olla kotona odottamassa milloin mies tulee kotiin, missä kunnossa ja mielentilassa) ovat menneet hyvin, mutta en viitsisi kiusata lasta - eihän hänen tarvitsisi kärsiä aikuisten ongelmista.. paitsi että kärsiihän hän. Kun mies jälleen kerran jättää tulematta kotiin, sanoo jotain tyyliin 'koita pärjätä, mä meen nyt baariin', mä olen usein itkuinen ja epätoivoinen, en jaksa ymmärtää miksi hän on niin kuspää kun juo. Yritän olla reipas ja normaali lasta varten, mutta kyllähän tuo vaistoaa ja koittaa itsekin piristää äitiä. Lisäksi en saa nukuttua, jolloin olen väsyneenä entistä heikompi.
Pariterapiaan päästiin perheneuvolan kautta vuoden jonon jälkeen. Mies tuli ekalla kerralla mukaan - kännissä. Sen jälkeen ei suostunut. Suhteella ei mielestäni ole tulevaisuutta, mä en vaan jaksa, ellei tule joku ihme kuten uskoon tuleminen tai muu. Itse olen normaalista ydinperheestä, jossa alkoholia on otettu juhlissa, saunakaljana 1-2, ja sunnuntaisin viiniä ruoan kanssa. Mies on alkoholistiperheestä, lastenkodissa kasvanut. Vertaa itseään isäänsä joka joi kossupullon päivässä ja hakkasi vaimoaan - siihen verrattuna tietenkin kaljanjuonti ja nämä reissut, joita nyt on ollut viimeisen 1,5kk aikana 5, onkin varmaan vähäistä, mutta se sotii kaikkia mun periaatteita vastaan. Tätä tää on ollut raskautumisesta lähtien, mutta koska hän on ensimmäinen alkoholistini, uskoin lupaukset siitä, että hän lopettaa, kun olen viimeisilläni/kun poika syntyy/kun hän on x ikäinen/kun... No, nyt lupauksia ei enää tule, koska mies saa mielestään juoda koska ja miten paljon haluaa, kun on aikuinen mies. Sitä paitsi kaikki miehet juovat, sanoo hän.
Haluan eron. Mies ei kuitenkaan suostu muuttamaan kodistamme, joka on minun omistamani. Hänet pitäisi konkreettisesti kantaa pois. Tavarat saisi kuulemma viedä roskiin. Lisäksi hän puhuu, että ottaa pojan mukaan, tai että menee metron alle jos ero tulee. Sitä en usko, mutta ties mikä perhesurmaaja hänestä kuoriutuu, jos lähden. Ja mihin minä menisin tuon lapsen kanssa? En halua viedä häneltä kotiakin, kun isän olisin viemässä. Haluan että mies muuttaa, mutten tiedä miten saisin hänen raahattua pihalle? Olen laittanut oven takalukkoon mutten kestänyt kauaa sitä raivoamista oven takana.. mitä naapuritkin sanoo?
Poika ei pelkää isäänsä, on täysin isän poika. Ei siis ole nähnyt isää kännissä kuin ehkä kerran, muttei silloinkaan tuntunut huomaavan eroa, leikki normaalisti. Aamuisin poikaa ei haittaa, jos ei saa isää hereille, kiipeää tämän jalkoihin köllimään tai lukemaan (mies nukkuu sohvalla mm siksi että kuorsaa, ja haluaa katsoa elokuvia kaiket yöt). Poika kaipaa isäänsä tämän ollessa poissa, ja kun isä tulee takaisin, on naama niin auringolla ja roikkuu isässään.
En tiedä mitä siis tehdä? Jäänkö tähän, nielen ylpeyteni ja periaatteeni ja rupean hyväksymään miehen käytöksen ja sen, ettei häneen kertakaikkiaan voi luottaa, ja että mua saa kohdella miten vaan, vai otanko pojan ja lähden johonkin (mihin?)? Imetän vielä ja poika nukkuu vieressäni. Olen tähänkin jo väsynyt, haluan vierottaa ja siirtää omaan sänkyynsä, mutta olen itse henkisesti aika loppu, en jaksaisi itkettämistä, eikä tunnu oikealta riistää näitä kahta asiaa lapselta, ennen kuin perusturvallisuus on jotenkin taattu. Jos lähden, lapsi kärsii. Jos jään, kärsin minä, ja voiko onneton äiti kasvattaa onnellisen lapsen? Ja kärsiikö poika sitten jossain vaiheessa, jos isän juominen muuttuu niin, että juo kotonakin? Mies väittää tietävänsä että pieni lapsi ja alkoholi ei sovi yhteen, ja että voi lopettaa juomisen milloin vaan (just joo, lopeta sitten!), mutta nyt ei ole pariin kertaan edes pyytänyt anteeksi käytöstään tai sitä, että viime kerralla meni lisäkseni kolmen muun ihmisen suunnitelmat pieleen hänen takiaan. Häpeän häntä, mutten peittele hänen ongelmaansa, kerron ihan suoraan jos se tai krapula estää jonkin tapahtuman.
Oma onnellisuuteni on nyt toissijainen, mutta mitä mä teen ettei toi lapsi hajoais????
Kommentit (28)
olettaisin myös että joka vastauksessa sinulle on sanottu että lähde.
1v ei vielä tajua että isi lähtee ryyppäämään, tajuaa vain sinun ahdistuksesi, sitä hän parkuu evakossa.
Eli turha vuodattaa pakkaa omat tai miehen kassit, alkoholisti ei parane paapomalla, jos tappaa itsensä on se hänen päätöksensä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
keskusteluapua kuinka edetä kyseisessä tilanteessa ja ihan käytännön neuvoja. Kokemusta on. Toimi, älä jää yksin. Elämä kantaa äläkä menetä toivoa. Taistele itsesi ja lapssi takia. Tsemppiä!
vielä, että jos hän eron myötä tekee itsarin, niin se on sitten hänen oma päätöksensä eikä millään lailla sinun vikaasi. Jos uhkaillaan itsemurhalla, sehän kertoo että miehelläsi on mielenterveysongelma (masennus?). Tuota on joillakin helppo käyttää uhkauksena, koska kuka nyt uskaltaisi jättää ihmistä joka aikoo itsensä tappaa. Taitavaa syyllistämistä. Älä anna tämän vaikuttaa päätökseesi. Tee rohkea päätös itsesi ja poikasi puolesta.
on nimenomaan merkki siitä, että mies on todellinen alkoholisti:manipulointi ja syyllistäminen on astunut kuvioon.
Terveisin eräs, joka todella tuntee viinan kirot
lapsen etu jos heitän sen pihalle ja olen itkuinen kuolemanväsynyt yh? En epäröis hetkeäkään jos lapsi pelkäis isäänsä tai mies jois kotona. En rakasta miestä joten itseni takia en häntä täällä tarvi, mut lapsi oikeasti näyttää voivan paremmin kun isä kotona.
trust me! Itsellä tuo oli edessä kolme vuotta sitten. Lapsia kolme. Itkin, olin kuolemanväsynyt, mutta selvisin. Ja voin nyt paremmin kuin koskaan ennen, samoin lapset! Usko pois, sinusta löytyy uskomaton määrä voimaa pakon edessä. Hae apua, pyydä apua, ja ota sitä tarjottaessa vastaan. Selviät kyllä!
tuleeko erotessa jotenkin voimaantunut olo? Jaksaako sitten paremmin? Pelkään että luhistun sen lopullisuudesta, toisaalta olen noilla evakkoreissuilla kokenut jotain vahvuutta kun olen toiminut enkä vain odotellut. Mies on luovalla alalla ja juo kai siksikin kun on työtön eikä saa luoda. Unohdin pointtini.. Mutta siis sanoo että juo, koska haluaa, koska seurueen jutut on niin hyvät, koska se on kivaa, koska haluaa unohtaa työpettymykset ja torjunnat, jne. AINA ON SYITÄ. Ai niin, työttömyydestä, on sen takia ollut lapsen koko elämän kotona, joten heillä on tiukka läheinen suhde. En ole sen sortin nainen joka jäisi muuten huonoon suhteeseen, olen yhden alistajan jättänyt, mutta jotenkin ne juomisen jälkeiset kotirauhan päivät ja viikot on mulle tärkeitä suvantoja kun mies paljon lapsen kanssa. Kun ryyppyretken aiheuttama akuutti ahdistus on ohi, nautin elämästä yleensä. Olen kotiäiti, opiskelen uutta innostavaa ammattia, mulla on paljon ystäviä ja kavereita ja ihana perhe. En ole alistuva luonne, siksi kai nuo juomiset raivostuttavat. Olemme ihan köyhiä, mutta juopporeissut poislukien menee ok. Mitä miehen kamoja pakkaisin oven eteen? Kerran laitoin sen dvd-kokoelman pinoon eteiseen, mutta laps kanto niitä takas hyllyyn.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
liikaa vaadittu, jos päivittäisit päätöstäsi tänne jossain vaiheessa? Tuntuu kurjalta tuo sinun tilanne ja huolettaa, miten käy. Ja muistathan ottaa jonkun kaverin erotilanteeseen jos on pientäkään vaaraa, että miehesi käy päälle kuultuaan uutisen. Niin monet naiset on hakattu siinä vaiheessa, ehkä ensimmäisen ja viimeisen kerran. Alkkiksien kanssa ei voi koskaan olla liian varovainen. Tai ainakin ota joku kaveri langan päähän että on sitten joku joka voi soittaa heti apua jos jotain sattuu. Voimia ja jaksamisia päätökseen. Toivon että jätät miehesi ja alat elämään elämääsi poikasi kanssa.
Jotain saan tehtyä. Miehen tuntien se elää nyt kiltisti jonkin aikaa, viimeks oli 3kk juomatta kun lupailin eroa. Ja ei, en syyllisty itsemurhajutuista! Nyt kiitän ja meen lapsen viereen nukkumaan. T.ap
olen itse lähtenyt kotoa kesäkuussa, täysyllätyksenä miehelleni ja ei niin yllätyksenä lapsilleni, lapset olin tosin jo lähettänyt edeltä mummolaan "hoitoon", kun niillä oli kesälomaa koulusta. Minulla oli lähdön syynä miehen aggressiiviset raivokohtaukset, sairaalloinen rahanpihtaaminen ja paljastunut maksullinen seksi (siihen oli varaa!). Meillä myös mies uhkaili, että vie lapset tai että ei maksa elareita. Noh, tiesin että saan oikeudesta elaripäätöksen joka tapauksessa. Minimit saat Kelasta, jos miehesi on maksukyvytön.
Kyllä siitä kuule selviää, en enää menisi takaisin, vaikka mies pyhimykseksi rupeaisi. On se käynyt vinkumassa takaisin mutta nautin tästä elämästä lasten kanssa. Meillä meni tapaamisista ja elareista sopiminen aika siivosti lopulta, koska mm. anoppini ja siskoni oli valmis todistamaan raivareista oikeudessa. Ex-anopilla ja miehelläni on huonot välit niiden takia. Hän tiesi, ettei näe lastenlapsia, jos ne miehelle menisi.
Ihan paras toimintasuunnitelma on, että sanot selkeästi miehelle, että haluat erota, koska miehellä on selvä alkoholi-ongelma eikä halua hakea siihen apua. Sanot myös, että haluat, että mies muuttaa pois maaliskuun loppuun mennessä, eli alkaa katsomaan itselleen asuntoa. Pakkaseen nyt ei pidä ketään häätää. Muutat lapsen huoneeseen (jos on) nukkumaan.
Anna häätö myös kirjallisena ja todistajien läsnäollessa. Jos hän ei suostu muuttamaan, voit (Ihan oikeasti!) pyytää häätöä oikeudelta, koska hänet katsotaan vuokralaiseksesi. Ex-anoppini joutui kerran siihen tilanteeseen.
Jos tämä tyyli ei käy tai mies vielä maaliskuun eka jollain tekosyyllä asuu siellä, sitten kasaat miehen kamat jätesäkkeihin, nostat ne oven ulkopuolelle SAMANA päivänä kun laitat sen oven takalukkoon. Lukkoseppä käy sarjoittamassa lukot uusiksi. Jos mies siellä käytävässä huutaa, niin soitat vaan sitten poliisit.
En sinun pöksyissäsi suostuisi viikonlopputapaamisiin. Lapsi on hyvin pieni, mies on uhkaillut lapsen viemisellä ja itsemurhalla(kerro uhkailuista muille) ja mies katoaa vastuuttomasti ryyppyreissuille. Valvotut tapaamiset olisi paras asia, esim. pari arki-iltaa viikossa ja sinun valvonnassa sunnuntai-ilta. Ja henkisesti saat varautua siihen, ettei se mies ilmesty paikalle, kun on sovittu. Viina vie.
liikaa vaadittu, jos päivittäisit päätöstäsi tänne jossain vaiheessa? Tuntuu kurjalta tuo sinun tilanne ja huolettaa, miten käy. Ja muistathan ottaa jonkun kaverin erotilanteeseen jos on pientäkään vaaraa, että miehesi käy päälle kuultuaan uutisen. Niin monet naiset on hakattu siinä vaiheessa, ehkä ensimmäisen ja viimeisen kerran. Alkkiksien kanssa ei voi koskaan olla liian varovainen. Tai ainakin ota joku kaveri langan päähän että on sitten joku joka voi soittaa heti apua jos jotain sattuu. Voimia ja jaksamisia päätökseen. Toivon että jätät miehesi ja alat elämään elämääsi poikasi kanssa.