Leikkiikö teidän 2,5-vuotiaat itsekseen? Poikani kulkee KOKO AJAN perässäni ja marisee

Meillä alkoi kouluiässä olemaan jopa huisin 5-10 minuuttia itsekseen. Yhä vieläkään ei leiki niinkään leluilla vaan ihmisillä.

eikä kyllä leiki itsekseen... en kyllä tiedä minkälasita kehitystä 1/2v aikana kuuluisi tapahtua. Mutta toisaalta 2 1/2v:kin on vielä niin pieni että ei kaisen ikäisen kuulukkaan osata leikkiä itsekseen?!? Tottakai hän kulkee perässä ja marisee kun haluaa sinun huomiotasi!

koska hänellä ei riitä taidot toisenlaiseen käyttäytymismalliin.

Nyt leikkii jo hetkiä itsekseen. TV:tä katsellessa haluan olla vierellä koska monisaa pikkulasten ohjelmissa on paljon asioita joita pieni ihjettelee ja haluaa kysellä. Ja tiedän mitä hän on nähnyt.



Ja marinaan meillä auttaa, kun en suostu kuuntelemaan jos ei nätisti puhu.

päälleen viritettyjä leluja katsellen ja kosketellen ennen konttaamisikää tunteja.



Sitten on sen jälkeen ollut hyvin seuranhaluinen. On jo 10-v. On toki itsekseenkin kotona. Ei siis pelkää, mutta kun me vanhemmat olemme kotona, niin hän kyllä todella paljon vaatii seuraa. Leikkimistä, leikkinsä katselemista, pelinsä katselemista kanssaan dvd:iden katsomista ja ihan kaikkea. On usein ja pois koulusta. Ymmärtäähän sen, että tulee aika pitkäksi, mutta silti.

Rakastan poikaa ihan hirveästi, mutta mietin että mitä teen väärin kun koko ajan on tyytymätön. Pidän sylissä ja annan huomiota, touhuan kaikkea, mutta kun ei saisi sohvalle istua yhden kahvikupin ajaksi ilman että syntyy korviavihlova huuto. ap

koska hänellä ei riitä taidot toisenlaiseen käyttäytymismalliin.

ja on alkanut viihtyä pieniä hetkiä itsekseen. Vessaan kyllä huutelee, että on asiaa ja pitäisi katsoa sitä sun tätä (kun oli 2,5v niin en koskaan edes laittanut vessan ovea kiinni).



Marisee paljon ja itkee raivoisasti jos asiat ei mene niin kuin hän haluaa. Olen pitänyt tätä aika pitkälle pikkulasten ominaisuutena, mutta myös temperamenttikysymyksenä, uskon, että poikamme on helposti ärtyvä ja herkkä ihan luonteeltaankin. Heräilee myöskin yhä öisin.



Ei kyllä koskaan tee mitään sabotointia, ja on muuten ihana, valoisa, hauska, tottelevainen ja mielikuvituksekas.

Lapsen pitää vauvasta asti antaa leikkiä myös ihan itsekseen. Sillä tavalla kehittyy oma sisäinen maailma ja mielikuvitus, ihminen oppii viihtymään yksikseenkin. Hän keksii itsekin tekemistä. Niin syntyy luovuus.



Koulussa opena näen jatkuvasti näitä herraterttuja, joita on vauvasta asti joka valveillaolo hetki (ja nukkuessakin) heijattu ja hyppyytetty sylissä. Eivät pysty vielä yläkouluikäisinäkään itsenäiseen toimintaan.



Nyt on viimeistään aika kouluttaa lapsi touhuamaan itsekseenkin. Näytä hänelle, miten leluilla leikitään. Sitten selität, että äidin pitää tehdä ruokaa tms. ja jätät hänet yksikseen leikkimään.



Olet lellinyt muksun piloille. Nyt on aika tuottaa pettymyksiä. Vaikka kuinka narisisi.

No huh, jos ei ole pahasti liioiteltua niin ei tuo ihan normaalilta kuulosta.



Meillä poika 2,5v leikkii vaihtelevasti itsekseen: välillä puolikin tuntia jotain esim. autoleikkiä omassa huoneessaan. Toisena päivänä taas haluaa enemmän leikkiseuraa ja on kiskomassa lahkeesta.



Saan mennä suihkuun (20min) kellariin ilman häntä (kysyn, haluaako mukaan) ja meillä ei parane uhkailla kauppaan lähtiessä kotiin jättämisellä, koska todennäköisesti jäisi mielellään yksin kotiin, mutten vielä uskalla jättää.



Piirrettyjä katsoo itsekseen pitkät pätkät. Aamulla saatan vain laittaa dvd:n pyörimään ja mennä itse takaisin nukkumaan - lapsi herättää kun levy loppuu tai tulee kakat vaippaan. Nälkään ja janoon ei herätä, vaan hakee itse leivän ja vettä.

Rakastan poikaa ihan hirveästi, mutta mietin että mitä teen väärin kun koko ajan on tyytymätön. Pidän sylissä ja annan huomiota, touhuan kaikkea, mutta kun ei saisi sohvalle istua yhden kahvikupin ajaksi ilman että syntyy korviavihlova huuto. ap

koska hänellä ei riitä taidot toisenlaiseen käyttäytymismalliin.

anteeksi nyt vaan, mutta sinä olet ryhtynyt ohjelmatoimistoksi ja viihdyttäjäksi, eikä lapsesi siksi osaa olla hetkeäkään itsekseen.

Olet tosi pulassa, jos muu kasvatus on samaa linjaa. Tuo nyt yksinään ei haittaa kuin sinua ja varmaan myöhemmin lasta (mutta sittenhän hän vaan ryhtyy leikkimään yksin, joten no problem).

eikä kyllä leiki itsekseen... en kyllä tiedä minkälasita kehitystä 1/2v aikana kuuluisi tapahtua. Mutta toisaalta 2 1/2v:kin on vielä niin pieni että ei kaisen ikäisen kuulukkaan osata leikkiä itsekseen?!? Tottakai hän kulkee perässä ja marisee kun haluaa sinun huomiotasi!

kyllä meillä on kaikki lapset jo heti liikkeelle lähdettyään halunneet tehdä pikkuhetkiä muutakin kuin roikkua äidissä.

Toiset leikkii itsekseen ja toiset ei. Riippumatta äidin antamasta huomiomäärästä.

Ei dvdtä, piirrettyjä eikä edes pikkukakkosta. Tv hidastuttaa tuon ikäisen kehitystä.



Ap kirjoitti, että antaa paljon huomiota. No, annapa sitä huomiota pikkasen vähemmän. Lapsi on oppinut, että olet VAIN häntä varten. On hänelle kamalaa, kun teet hetkenkin jotain, missä et kiinnitä 100% huomiota vain häneen.



Olet onnistunut kasvattamaan pikku riiviön. Katkaise kierre nyt, tai kohta sinulla on iso kusipää. Joka puree, lyö, potkii, huorittelee. Tällaisen teini-ikäisen ihanuuden olen tuttavallani nähnyt. Ja hän oli pienenä juuri tuollainen. Äiti ei voinut edes keskustella vieraiden kanssa - vain tälle ihanalle lapselle sai puhua, muuten alkoi huuto ja tavaroiden paiskonta!



Eikä ole normaalia tai mikään temperamenttikysymys, jos lapsi marisee, kiljuu, jne. jatkuvasti. Kyllä se on osoitus jostain ihan muusta. Siirä, että ei osata kasvattaa.

Lapsen pitää vauvasta asti antaa leikkiä myös ihan itsekseen. Sillä tavalla kehittyy oma sisäinen maailma ja mielikuvitus, ihminen oppii viihtymään yksikseenkin. Hän keksii itsekin tekemistä. Niin syntyy luovuus.

Koulussa opena näen jatkuvasti näitä herraterttuja, joita on vauvasta asti joka valveillaolo hetki (ja nukkuessakin) heijattu ja hyppyytetty sylissä. Eivät pysty vielä yläkouluikäisinäkään itsenäiseen toimintaan.

Nyt on viimeistään aika kouluttaa lapsi touhuamaan itsekseenkin. Näytä hänelle, miten leluilla leikitään. Sitten selität, että äidin pitää tehdä ruokaa tms. ja jätät hänet yksikseen leikkimään.

Olet lellinyt muksun piloille. Nyt on aika tuottaa pettymyksiä. Vaikka kuinka narisisi.

Höpö höpö, mitähän tarkoitat vauvalla? Eikö teillä opettajilla ole koulutusta ja osaamista liittyen myös alle kouluikäisten kehitykseen? Vauvan kanssa ei voi olla liikaa vaan nimenomaan jatkuva vuorovaikutus ja välitön tarpeiden tyydytys luo pohjan terveelle minäkuvalle ja itsetunnolle. Minä olen "lellinyt" nyt 2-vuotiasta tyttöäni vauva-aikana kovastikin. Isä tai äiti on ollut aina läsnä, olen ottanut vauvan kaikkeen mukaan, jutellut jatkuvasti, leikkinyt, laulanut ja paijannut. Toki hän on aina viihtynyt myös "yksin" eli on temperamentiltaan rauhallinen ja keskittyy mielellään tarkkailemaan ja tutkimaan jotain kirjaa/lelua pitkäksikin aikaa. Minä olen siis siinä vieressä pystynyt toisinaan keskittymään vaikka av-palstan antiin;)

Tänä päivänä minulla on 2-vuotias tyttö joka rakastaa touhuamista isän tai äidin kanssa, mutta ihan kivasti leikkii myös itsekseen.

Meillä poika ja tytär ovat kuin yö ja päivä. Poika oli vauvasta asti helppo, kun heräsi päiväuniltaan pinnasängyssä niin itsekseen tyytyväisenä saattoi pitkäänkin siellä olla. Tytär sen sijaan huusi heti täyttä huutoa ja vaati äidin luokseen, ei viihtynyt yksin hetkeäkään. Samoin myöhemminkin poika on ollut sellainen että leikkii paljon itsekseen, mutta tytär vaatii koko ajan tekemistä minulta ja tulee todella kärttyisäksi jos hänellä on tylsää.



Olin tuosta kovin huolissani mutta kun valitin asiasta äidilleni, hän sanoi että ihan samanlainenhan sinä itsekin pienenä olit. Hän oli sitä mieltä että se on vaan temperamenttipiirre että on vähän kärsimättömämpi ja huomionhakuisempi kuin toinen, ja siltä kannalta minäkin olen päättänyt sen ottaa. En toki aio suostua ihan joka "vaatimukseen" joka minulle esitetään mutta en myöskään enää aio pohtia unettomia öitä sitä mikä lapsessa on vialla. Tulihan minusta itsestänikin ihan täysipäinen vaikka olin samanlainen känkkäränkkä joka ei itse koskaan keksinyt tekemistä vaan oli äidin riesana.

hanki siis toinen

Huomiolla ja rakastavan vanhemman antamlla ajalla EI tule herranterttuja.



Ap, sulle sanoisin seuraava (ja kaikella kunnioituksella, mulla on ysiä parempi asiantuntemus näissä asioissa):

Lapsi kulkee perässäsi, koska leikkiminen kanssasi on ihaninta mitä hän tietää. Olet leikkinyt hänen kanssaan ja tehnyt hommasi hyvin, onnittelut siitä. Itse ottaisin tämän siltä kannalta, että hujaus vaan ja poikasi on vain kavereiden kanssa eikä äidin kanssa touhuaminen enää paljon kiinnosta. Silloin muistelet kaiholla niitä aikoja, jolloin olit pojallesi kaikki kaikessa.



Et tee mitään väärin, koita nauttia tästä ajasta! Minulla on myös samanikäinen poika, joka on samanlainen, mutta mua ei ollenkaan haittaa että hän on mun perääni, päinvastoin, minusta se on vain ihanaa :-)

Anteeksi vain.. ap älä usko tuollaista hölynpölyä ja uhkailua sitten hetkeäkään! Lapsesi on aivan normaali kun viihtyy parhaiten oman äitinsä kanssa. Minä tiedän yksin leikkiviä lapsia, jotka leikkivät yksin, koska ovat oppineet siihen ettei vanhemmilla ole heille aikaa. Heitä minä säälin.

Jos lapsi on 2,5v niin onko ap menossa mahdollisesti takaisin töihin, kun lapsi täyttää 3v? Vai jääkö äiti vielä kotiin? Voi nimittäin tulla kova paikka (mamman)pojalle kun viedään ensimmäistä kertaa tarhaan. Mites isän kanssa poika toimii (ja äiti poissa) vai onko isä kuvioissa?

Meillä kuopus oli kuvailemasi kaltainen. Pian hän on 6 v, mutta silti kovin arka olemaan hetkeäkään yksin.



Mun onneni oli kuopuksen 2 v vanhempi isoveli, jonka seurassa kuopuskin _joskus_ jaksoi viihtyä edes hetken.



Muistan vieläkin niitä päiviä, jolloin olin itse kuolemanväsynyt ja olisi ollt vaikka mitä kotihommiakin listalla. Ja sit mä vaan istuin sohvalla ja pidin pienintä sylissä. Jos yritti nousta, niin se suuttui heti. Sapuskaa veivasin poika toisessa kainalossa; jos sen laski lattialle, niin ulvonta alkoi heti.