Gallup: kuinka paljon keskimäärin lähetätte rahaa miehenne/ vaimonne sukulaisille vuodessa

Keskimäärin mies lähettää äidilleen 3000 dollaria vuodessa. Lisäksi olemme maksaneet veljentytön koulumaksuja aika säännöllisesti (200 dollaria lulukausi) - tähän päädyttiin kun kysyin tyttöltä (12v) mitä hän haluaisi synttärilahjaksi - ei kuulema mitään tavaraa, ainoa joka häntä kiinnostaa on koulu! Mielelläni maksan lukukausimaksun, sama raha menisi helposti krääsäänkin.



Minä ymmärrän miehen halun osallistua äitinsä kustannuksiin, sillä hän on leski jo 20 v takaa eikä maassa ole minkäänlaista sosiaaliturvaa. 5 poikaa rahoittavat äidin menot ja tiedän ettei hän törsää. Rahat menevät lämmitykseen talvella, lääkärimaksuihin ja lääkkeisiin. Lisäksi mummi ostaa lahjoja meidän nimissämme (kaste, häät jne).

8:n vuoden aikana olemme lähettäneet mieheni perheelle rahaa viisi kertaa: kerran mieheni äidin sairaalalaskuun 800 euroa, ja neljästi 100 euroa kahdelle mieheni siskolle (2 kertaa kumpaisellekin), joista toisen mies on tällä hetkellä estynyt hankkimaan perheelleen elantoa ja toinen itse sairastaa pitkäaikaissairautta, joka vähän väliä edellyttää sairaalahoitoa.

Mieheni perhe tulee hyvin toimeen omillaan; käyvät kaikki töissä ja kuluttavat asuinmaansa menojen mukaan. Mieheni perhe ei siis ole mitään pröystäilijöitä, joiden täytyy hankkia pelit ja vehkeet vain koska nuorin poika on " päässyt hyviin naimisiin" .... Tällä palstalla kun usein saa sen käsityksen, että rahaa pyydetään ihan mitättömistä syistä ja suorastaan hyväksikäytetään niitä raukkoja, jotka ovat tänne " suuren rahan maihin" päätyneet... Ei onneksi meidän perheessä ole tuota vaivaa.

Syy 1. Mieheni sukulaisilla on rahaa riittävästi.



Syy 2. Mieheni saa elantonsa Suomen Kelalta (työvoimakoulutus). Olisi mielestäni törkeää lähettää tästä rahaa ulkomaille. (Minä saan palkkaa työstäni).



Syy 3. Emme anna rahaa minunkaan suomalaisille vanhemmilleni, koska he pärjäävät omillaan.



Köyhien auttaminen muuten on tärkeää, mutta ei hyvin toimeentulevien sukulaisten auttaminen Suomen sosiaalituista...

Me lähetetään miehen suvulle rahaa vuodessa reilut 3000 e. Välillä se on mun mielestä ok, jos siellä on joku tilanne, johon täytyy laittaakin rahaa, mutta välillä kyllä vähän ottaa päähän. Heillä on kuitenkin siellä iso koti ja kakkosasunto pääkaupungissa. Me asutaan vuokrakaksiossa. He pitävät mittavia juhlia, joihin meidän pitää antaa rahaa. Mä oon tottunut siihen, että juhlia pidetään sen mittakaavan mukaan mihin on varaa.. Nykyään siellä asuu mieheni ydinperheestä enää isä ja sisko, joka kylläkin on naimisissa ja mies käy töissä. Pääasiassa rahat meneekin mieheni miespuolisille serkuille, jotka ovat näkäjään liian laiskoja hankkiakseen itse elantonsa varsinkin kun ovat huomanneet miten helposti täältä euroopasta saa rahaa. Mieheni lisäksi euroopassa asuu kolme hänen veljeään, jotka kaikki lähettävät sinne rahaa. Mun mielestä toisinaan on kyllä aika epäoikeudenmukaista, että meidän pitää sinne lähetellä vähistä varoistamme rahoja.. Mutta en aina viitsi jupista ja toisaalta tulee huono omatuntokin siitä että olen välillä niin haluton antamaan rahaa.

Kunhan mies valmistuu ja (toivottavasti) löytää töitä, niin minulla ei ole mitään pientä kuukausittaista avustusta vastaan.Esim 100e/kk.

Päin vastoin, tiukkoina opiskelijavuosinamme saimme säännöllisesti avustusta mieheni vanhemmilta tänne Suomeen.



Toki jos heidän taloudellinen tilanteensa siellä olisi heikko, olisin kyllä valmis avustamaan.

Tarpeen ja tulojen mukaan. Nyt kun mieheni vanhemmat ovat kuolleet ja sisaruksilla bisnekset sujuvat hyvin, tarvetta on vähemmän. Joulun alla olisi tarkoitus lähettää yhdelle veljelle 2000 euroa yrityksen laajentamista varten. Opiskeluaikana oli vaikeaa, mutta joskus rahaa oli pakko löytyä. Olen mm. nostanut opintolainan apen sairauskuluja varten. Suurin yksittäinen summa taisi olla 15 000 dollaria appivanhempien talon uudelleenrakentamiseen (osa lainarahaa; ja juu, näin vanhan talon omin silmin ja totesin sortumavaaran).



Lähinnä olemme avustaneet miehen ydinperhettä; poikkeustapauksissa muitakin. En ole kokenut, että meitä käytettäisiin hyväksi. Emme vain rahoita vaan olemme myös mukana suunnittelemassa. Ja itse asiassa nuorimpana elossa olevana lapsena mieheni peri vanhempiensa talon, mutta luopui siitä veljensä hyväksi. Silloin, kun käymme sukuloimassa, rahaa kyllä kuluu. Etukäteen pitää suunnitella, mitä annetaan kenellekin.



Toisaalta olemme tavallaan myös sijoittaneet: meillä on mieheni siskon nimissä ostettu pieni läntti maata Vietnamissa.

Miehen sukulaiset (Turkista) on kyllä lähettäneet rahaa meille...esim. silloin kun vauva syntyi niin lähettivät rahaa, jotta saisimme ostaa jotain kivaa vauvalle :) Ei pyydetty, mutta halusivat lähettää. Samoin viime maaliskuussa kun kävimme lapsen kanssa ekan kerran Turkissa saimme kultakoruja ja rahaa yhteensä yli tuhannen euron arvosta.



Miehen suku on onneksi sen verran hyvin omillaan toimeentulevaa, ettei meidän tarvitse heille lähettää rahaa. Jos alkaisivat pyytää rahaa niin tuskin lähetettäisiin, ellei kyseessä olisi joku TOSI hyvä syy. Esim. Turkissa asuessamme miehen siskon lapsi sairastui leukemiaan, ja silloin kyllä koko suku auttoi maksamaan kalliita sairaalamaksuja, myös mieheni osallistui.

...mies lähettää 50 euroa kuussa perheelleen afrikkaan. ja minusta se on hyvä asia. mutta nyt ei ole lähettänyt pariin kuukauteen, kun meilläkin on ollut tiukkaa tämän pohjoseen muuton takia, mikä harmittaa meitä molempia.

Eli miehen suku lähettää rahaa meille. Mieheni perhe (10 lasta) kaikki ovat hyvä tuloisia. Meidän ei ole koskaan tarvinut lähettää heille rahaa.

Toisin pain paremminkin. Varsinkin silloin kun oltiin koyhia opiskelijoita!

Rahaa ei olla lahetetty mutta kirjeita, valokuvia ja lahjapaketteja kyllakin.

päinvastoin, meidän talous on ollut niin huono että miehen perhe on lainannut meille rahaa.



Miehen perhe ei tosin tajunnut eka että euroopassa voi olla köyhä, mut on se nyt mennyt niille perille.