1,5vuotiaan raivoisat nukkumaanmenot
Hei!
Meillä tyttö 1v6kk ja aina viime maanantaihin asti sujuneet nukkumaanmenot tosi helposti ja hyvin. On joko nukahtanut viidessä minuutissa tai sitten " pahimmassa" tapauksessa lauleskellut ja höpissyt itsekseen puolisen tuntia ennen kuin on itsekseen sammunut.
Maanantaista lähtien on kuitenkin varsinkin yöunille meno (usein myös päiväunille meno) ollut yhtä taistelua. Ja siis mistään pienestä huudosta tai kitinästä ei ole kysymys vaan neiti kirkuu ja huuta aivan hysteerisenä kun tajuaa mistä on kysymys, eli pitäis mennä nukkumaan. Kirkuu ja itkee ja huutaa kunnes väsyy huutoonsa ja nukahtaa. Pahimmillaan tätä kestää kaksi tuntia, joskus selvitään puolessa tunnissa. Sitten kun nukahtaa niin nukkuu kyllä hyvin, 12-13 tuntia putkeen usein kertaakaan heräämättä. Ollaan kokeiltu pistää myöhemmin nukkumaan, mutta sillä ei ole ollut vaikutusta vaan reaktio on sama. Muuten päivät sujuu hyvin ja neiti on iloinen ja tyytyväinen sekä hyvällä päällä. Nyt on tosin hänellä alkanut esiintyä voimakasta uhmaa, varsinkin kun ei saa tahtoaan lävitse niin usein heittäytyy lattialle mahalleen kiukuttelemaan. Tähän usein tepsii kun saa neidin huomion käännettyä johonkin muuhun. Liittyyköhän tuohon uhmaan? Eli kokeileekohan rajojaan sillä kirkumisella että annetaanko me periksi? En tiedä...ne kirkumiset hysteerisine itkuineen ovat vaan niin kamalaa kuultavaa ja katseltavaa kun ei oikeasti vaikuta normaalilta, vaan ihan kuin saisi aina jonkun kohtauksen..
Onko vastaavia kokemuksia? Toivottavasti menee ohi ajan kanssa ja on tosiaan vaan joku vaihe..
mammeli ja neiti 1v6kk
Kommentit (10)
ei ole vielä saanut MPR-rokotusta, ensi viikolla olisi edessä. En oikein usko että on kipeäkään kun päivät sujuvat hyvin ja neiti on aina hyvällä tuulella. Ei sitten tiedä jos on tulossa kipeäksi.. on kyllä alkanut entistä voimakkaammin tuoda omaa tahtoaan esille, olisiko sitä. Kiitos kuitenkin vastauksestasi!
Lisää kokemuksia kaivataan...
varmasti voi olla oman tahdon ilmaisuakin, mutta tuli mieleen, että korvatulehdus voi lapsella olla melko oireeton, siis ilman flunssaa. Tällöin aina makuulla olo saa korvan sattumaan ja lapsi voi alkaa vastustelemaan tilanteita(päiväunia), joissa tietää sattuvan.
pitää tarkastaa tuon korvatulehduksen mahdollisuus, ensi viikolla on nlalääkäri. Koskaan aiemmin ei ole korvatulehdusta vielä ollutkaan..muuten ei tunnu unet häiriintyvän, sitten kun vihdoin maltetaan nukahtaa. Eikös korvatulehdus usein myös herätä yöllä kipuun?
Kiitos neuvosta!
eli nukkumaanmeno ei olekaan sujunut ihan niin mallikkaasti. Välillä käy niin että pojalle kun sanoo alakerrassa että nyt mennään nukkumaan niin alkaa lähestulkoon karjumaan hysteerisesti ja menee makuulle lattialle. Hampaitten pesu menee huudolla ja vielä sängyssä sama huuto jatkuu. Iltasadun ajaksi kyllä rauhoittuu mutta ei vain uni tule ja tulee pois sängystä heti kun itse poistuu paikalta.
Kun on monta kertaa passittanut huutavan tenavan takaisin sänkyyn ehdottaa pojalle josko haluaa nukahtaa isin ja äidin sänkyyn niin sinne sitten tyytyväisenä kömpii ja nukahtaa hetkessä, ihan niinkuin ennenkin omaan sänkyynsä. Eilisiltana poika oli sitten omineen vaihtanut makkarista toiseen, vain oman huoneen oven kolahdus paljasti että meni mein sänkyyn nukkumaan. Sieltä sitten kannan pojan omaan huoneeseen mennessäni itse sänkyyn. Muutamana iltana on nukahtanut omaankin huoneeseen mutta vain jos jätän pojan huoneen oven rakoselleen, muulloin nukahtaa siis vanhempien sänkyyn.
Pojalla siis ikää 1v7kk eikä ole vielä käynyt neuvolassa rokotuksessa joten siitä ainakaan meillä ei ole kyse. Ja suljen korvatulehduksenkin pois laskuista. POjalla ollut yksi tulehdus joka oireili niin että joka yö 3-4 välillä tuli mein sänkyyn,muuten ei vaikuttanut nukkumiseen. Joten itse tulin siihen tulokseen että tää on vain nyt joku vaihe. Muutenkin viime aikoina ollaan isketty lujia päitämme yhteen kun vaatteitakaan ei saisi pukea/ottaa pois ja muutkaan normaalit päiväkuviot eivät suju niinkuin ennen.
sitä ennen nukahtamiset meni ihan nappiin, kuten ap:llakin ja yhtäkkiä ihan hirveä raivo sängyssä, joka kesti puolesta tunnista tuntiin... Muutoin päivätkin menivät täysin putkeen, lapsi oli iloinen ja hyväntuulinen ja tuntui erittäin pahalta, että uhma(?) tuli sitten juuri uniaikaan..
Lopulta jätin lapsen itkemään yksin sänkyyn ja nukahtamaan, sillä muuten huuto ei olisi loppunut ehkä ikänä ja toiseksi nukahtaminen rauhoittui lapsen jäätyä yksin. Tällöin lapsi vain itki ja tuli ehkä pari kertaa sängystä pois (nostettiin takaisin), muuten isän tai äidin läsnäollessa oli raivoa: heittelehtimistä, tyynyn paiskontaa, huutoa jne.
Lopulta jätettiin lapsi kokonaan yksin huoneeseen nukahtamaan ja tähän meni aikaa noin 10 min. Noin viikon kuluttua sitten taas onnistui, että toinen vanhemmista jäi viereen ja sen jälkeen ei ole ollut ongelmia. ehkä tämä oli vain kokeilua
toki muutoksia elämässäkin tapahtui noin kuukausi ennen tätä: hoidon aloittaminen, tuttipullosta luopuminen ja uusi nukahtamistapa
Meillä oli kanssa tuossa iässä samaa ongelmaa! Toisinaan kyllä pojan sai hyvin nukahtamaan, mutta saattoi tunnin päästä herätä täydessä raivossa huutamaan. Mikään muu ei auttanut, kuin äidin ja isän sänkyyn pääseminen! Monella muulla tuntui olevan myös samaa ongelmaa ja tällä palstalla siitä keskusteltiin. Voit koittaa hakua " uniongelmia" tai " nukahtamisongelmia" tmv. Aikaa noista kerkusteluista saattaa olla jo kuukausikin.
Meillä on myös aivan samaa uhmaa, kuin teidän lapsella. Itse uskon, että meillä nukkumis ongelmat johtuvat juuri siitä.
Kannattaa kyllä tsekata ne korvatkin. Meidän pojan korvatulehdus oireilee just levottomina öinä. Tosin silloin kyllä koko yö on yhtä vehtaamista, ei vaan se nukahtaminen.
Meilläkin on nyt pari kuukautta ollut samanlaista (tyttö 1v7kk), milloin enemmän, milloin vähemmän. Päiväkodissa neiti oli nukahtanut päiväunille mukisematta, mutta viikonloppuisin kotona se oli taistelua. Samoin nyt kun olen äitiyslomalla ja kotona tytön kanssa, päiväunille käydään yleensä aina huudon kera. Yöunillekäynti on nyt alkanut vähän helpottaa, aiemmin niillekin käytiin huutaen.
Minä arvelen, että se johtuu ihan vain siitä, että lapsi alkaa tajuta, että voisi tehdä muutakin kuin nukkua. Joskus jää kiva leikki kesken kun mennään nukkumaan, mutta ei niitä unia oikein voi siirtääkään kun toinen suunnilleen nukkuu istuiltaan jo. Mutta kun olisi vaan niin kiva leikkiä. Sitten kun menemme vuoteeseen ja otan tytön kainaloon, hän huutaa ja kiemurtelee pari minuuttia, jonka jälkeen simahtaa totaalisesti. Meillä siis on auttanut se, että pidämme lasta vieressä, " pakkomakuulla" , silittelemme ja juttelemme matalalla äänellä. Usein sopotan hänelle jotain lorua, jota hän sitten jääkin kuuntelemaan ja rauhoittuu. Tai sitten vain pidän hänestä kiinni ja annan hänen itkeä, se ei tosiaan kestä kuin pari minuuttia.
En tiedä, kannattaisiko teidän koittaa käydä aiemmin nukkumaan. Meillä nimittäin ainakin yöunillekäyminen tuntui helpottuvan, kun älysimme, että tyttömme on vähän muuttanut rytmiään ja nykyisin kaipaa nukkumaan n. puoli tuntia aiemmin kuin aikaisemmin. Nykyisin hän sitten usein sanookin meille itse " tuutuu" ja kipittää makuhuoneeseen odottamaan, kun on ensin syöty iltapala ja tehty iltapesut ja hän on saanut vielä vähän aikaa leikkiä olohuoneessa. Sitten kun tulemme miehen kanssa hänen viereensä loikomaan, hän höpöttelee pimeässä vähän aikaa ja sitten nukahtaa. Mutta ei tahdo käydä yksin nukkumaan, vähintään toisen vanhemmista on oltava vieressä ja jos olemme molemmat kotona, niin silloin mieluiten molemmat viereen nukuttamaan, muuten tulee itkua. Siitä olen pohtinutkin, että liekö se itkukin olisi sitten osittain jotain sellaista, että tietää joutuvansa " eroon" vanhemmistaan unen ajaksi ja se tuntuisi kurjalta.
ja suurkiitokset kaikille vastanneille! Helpotavaa kuulla että tosiaankin todennäköisesti jokin kausi menossa. Tänään mentiinkin jo päikkäreille normaalisti ja viidessä minuutissa nukahtaen, ilman kirkunoita;) Eilen lisäksi tuntia ennen nukkumaanmenoa laitoimme telkkarin kiinni ja himmensimme valoja ja yritimme näin rauhoittua, mikä tuntui myös tepsivän;kirkunaa kesti kyllä hetken mutta suht herkästi rauhoittui ja alkoi höpisemään sängyssään. No, höpinää kyllä kesti sitten puoli tuntia mutta ainakin oli lapsi hyväntuulinen.
Niin, tuota nukkumaanmenoa en viitsisi aikaistaa sillä normaalisti neiti menee nukkumaan heti seitsemän jälkeen ja nukkuu sen 12-13 tuntia;) Nyt parina iltana on venytetty kahdeksaan asti, muuten usko tuolla olevan vaikutusta sillä sama aika menee nukahtamiseen. Tyttö on muutenkin lapsi vilkkaimmasta päästä, erittäin energinen ja kyllä kuluttaa kaiken saamansa energian:)
Saas nähdä kuinka tänä iltana käy...päivä on mennyt tosi hyvin ja tosiaan päikkärit myös.. No, en ota stressiä, varmaa on että nukkumatti ennenpitkää vie voiton, joka tapauksessa.
Hauskaa isänpäivän iltaa!
POika 1 v 10 kk kelpuuttanut viime aikoina vain äidin nukuttamaan. Isä on potkittu pois vanhempien sängystä viimeistään kahden aikoihin yöllä.
Nyt viikon verran ei nukkumaan meno ole sujunut edes minu kanssa, aan kaikin voimin on pitänyt pidellä ettei ole lähtenyt vanhempien sängystä (ihmettelen aina kun jotkut vaan jättää lapsen huoneeseen nukahtamaan ei onnistuisi meillä)
Joten päätimme sekoittaa koko korttipakan ja isä ja poika jäi tänä iltana makkariin kahden ja äiti meni sieltä pois. karmeaa karjuntaa on jatkunut ties kuinka kauan...ei taida toimia tämäkään mutta jotenkin pitäisi päästä palaamaan tavallisiin nukkumaanmenoihin.
Meillä MPR-rokote aiheutti reilun viikon päästä pistoksesta kamalaa raivoa ja kiukkua. Tyttö tosin sai myös kovan kuumeen ja muita oireita. Reilun viikon ajan tyttö oli siis todella kiukkuinen ja kiljui välillä tai itse asiassa tosi monta kertaa päivässä suoraa huutoa... Tyttö oli kuin aivan eri ihminen. Reilun viikon kuluttua oireiden alkamisesta kiukku ym. hävisivät yhtä nopeasti kuin olivat alkaneetkin.
Jos rokotetta ei ole ollut, niin voisiko tyttö olla muuten kipeä? Harvemmin muuttuu ihan yhdessä yössä täysin erilaiseksi ilman hyvää syytä...
Toki sellaisia kausiakin tulee, että nukkumaanmeno on vaikeampaa. Meillä tulee välillä noin viikon jaksoja, jolloin nukkumaanmeno vaatii enemmän työtä...
Toivottavasti pääsette pian takaisin vanhaan tuttuun kuvioonne ja saatte lapsen nukahtamaan helposti.
T: äiti ja tyttö 1v6kk