Onko ketään muuta vanhanaikaista?

Täällä yksi 4- ja 8-vuotiaiden mamma tuolla linjalla. Sama koskee meidän taloudessa lemmikkieläimiä. Ei ole koskaan tehty kumpienkaan kasvatuksesta ja elämästä niiden kanssa minkäänlaista numeroa vaan ihan rennosti eletty arkea vaan. Sekä lapset että koirat ovat meillä oikein hyvin käyttäytyviä vaikkei niiden kanssa juuri hössätäkään.

mutta olen ajatellut asian näin, että kun vauva kasvaa isommaksi ja ymmärrystä tulee enemmän, siirrytään koko ajan enemmän siihen suuntaan, ettei pyöritä vain lapsen ympärillä.



Nyt, kun lapsi on vielä ihan pieni, häneltä ei voi odottaa ymmärrystä vanhempia kohtaan, tällä hetkellä lapsi on sellaisessa kehitysvaiheessa, jossa hän ei kykene ajattelemaan asiaa muiden kannalta ollenkaan.

Työelämä on todella kovaa. Ennen kun vallitsi tuo ajatus että lapset ovat osa "pakettia" myös työpaikoilla osattiin suhtautua niin.



Nykyään korostetaan todella paljon työ/perhe-vastakkainasettelua, ei rinnakkaiseloa, ja totuus on ettei kaikkien pääkoppa tuota kestä.

Helikopteriksi en rupea. Näistä olikin hyvä jakso Simpsoneissa (ja Americandadissä).



Lapsen ympärillä hyrrääminen ei kasvata kuin itsekeskeisiä aikuisia.

Lapset kasvavat itsenäisemmiksi ja epäitsekkäiksi kun maailma ei pyöri heidän ympärillään.



Nykyään kasvatetaan lapsista huomionhakuisia ja itsekkäitä.

Lapset tulivat valmiiseen perheeseen ja kotiin, sitä ei alettu muovata lasten mukaan. Lapset oppivat elämään meidän ehdoilla, ei me lasten. Me siirrämme omat tapamme ja arvomme lapsille, jatkamme elämäämme pariskuntana omien arvojemme mukaan, ja lapset ovat siinä lisänä.

Minusta lapsellekin paljon parempi malli aikuisuutta varten, että lapsi otetaan mukaan vanhempien omaan elämään, eikä ruveta elämään missään ihme kuplassa.



Esimerkiksi harrastuksiin kuskaamista en tajua ollenkaan. Itse olen suunnilleen ekaluokkalaisesta asti käynyt itse viulu- ja balettitunneilla, ei siihen mitään ylihuolehtivia vanhempia tarvittu autolla viemään. Kasvoinpahan ainakin itsenäiseksi, nykyään ei ole mitään ongelmia lähteä minnekään julkisilla. Eikös ne ole lapsen harrastuksia, ei vanhempien? Ja jos joka paikkaan on pakko kuskata, niin missä välissä vanhemmille jää aikaa tehdä kotitöitä tai olla vaan (tai käydä vaikka niissä omissa harrastuksissa, jos sellaisia sattuu olemaan)?

mennään lapsentahtisesti. Silloin vain otetaan huomioon kaikkien perheenjäsenten tarpeet jotka muuttuvat eri ikäkausina.

pyöritä lapsen ympärillä. Esimerkki, kaveri rupesi opettamaan lastaan potalle ja siten "omatoimiseksi" noin vuotta aikaisemmin kuin meillä. Minä ajattelin lastani katsoessani ettei vielä ole aika. Lopputulos, meillä oltiin kuivia aikaisemmin kuin kaverin lapsi! Ja aivan järjettömän paljon pienemmällä työllä ja vaivannäöllä. Meillä esim. pissavahinkoja pyöreä nolla!

Eli siinä mielessä kylläkin vanhanaikaista. Nykyään on tapana huolehtia lapsistaan eikä jättää niitä heitteille jos lapsia sattuu syntymään.

Legenda kuuluu niin ettei lasta saisi nukuttaa rinnalle ettei se opi ja sitten seuraa kaikenlaista kamalaa ja lapsi tulee riippuvaiseksi äidin tissistä jne. jne. Noh, minä imetin niin kauan kuin lapsi sitä halusi eli vähän yli puolitoista vuotta. Koko sen ajan nukutin sen tissillä uneen alle 5 minuutissa ja kuuntelin näitten "äidin ei saa uhrautua lapsen tarpeiden takia" -tapausten valitusta siitä miten ärsyttävää on kun lapsi ei nukahda illalla jne. Seelvä. Mulla 3 min., onnellinen lapsi ja oman ajan ääreen.