Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Apua :( Mitä tämä on?! Yöllisiä kauhukohtauksia vai mitä?!
12.01.2012 |
Hei!
Onko kenelläkään kokemusta vastaavasta? Mitä tämä on, mistä voi johtua ja mitä asialle voi tehdä?
Eli meillä on kohta 4v täyttävä poika. Hän sairastui viime viikolla rajuun vatsatautiin. Sairaana ollessaan hän nukkui isänsä kanssa patjoilla toisessa huoneessa kuin normaalisti, ja uni oli luonnollisesti hyvin katkonaista ja huonoa kun lapsi heräili koko ajan yökkimään. Kuumettakin oli, mutta ei paljoa.
Sairaana ollessaan lapsi heräili öisin, ja kerran päiväuniltaankin aivan sekavana ja vauhkona. Katsoi meihin vanhempiin, mutta ei tunnistanut meitä. Tilanne oli aivan kamala. Hän oli aivan paniikissa, huusi äitiä ja isää, pyrki liikkeelle. Kieli roikkui suusta jotenkin oudosti ja silmät olivat kuin vauhkolla eläimellä. Sitten alkoi höpistä aivan outoja ja sekavia... Oli katsonut päivällä piirrettyä, ja siitä jotain tapahtumia tuli puheeseen... Miten joku oli valaan vatsassa ja että ei enää mitään hätäää... Yritettiin sanoa että "ei hätää, olet turvassa, isä ja äiti on tässä" ym, johon poika kimeällä äänellä paniikissa vastasi että "joo joo, ei hätäää, mutta nyt minun pitää mennä tuonne alakertaan" jne...
Tilanne kesti muutamia minuutteja, sitten lapsi jotenkin rentoutui, rauhoittui ja painoi päänsä syliin. Sitten nukahti.
Eilis yönä tämä tapahtui taas, vaikka lapsi ollut jo muutaman päivän terveenä. Noin 1-2h nukahtamisen jälkeen heräsi huoneessaan. Huuteli meitä vanhempia, hetki meni että mies ennätti yläkertaan. Lapsi oli taas aivan sekava. Taas pyrki liikkeelle, alakertaan turvaan. Ja jutteli sekavia kuten että "mennäänkö joskus mummon ja papan mökille sillä kanootilla melomaan" (siellä siis on oikeasti kanootti, ja on puhuttu että näin joskus tehdään). Taas katsoi meitä aivan silmät lautasina, ei oikein ollut hereillä muttei unessakaan. Ja välillä kun sylissä piti, niin takertui minuuun kuin hukkuva oljenkorteen, ja välillä taas pyrki pois.
Taas tätä kesti muutaman minuutin, sitten rauhoittui ja kävi viereeni nukkumaan. Loppuyö meni ihan hyvin.
Mitä ihmettä tämä on?! Kaikki kuvaukset mitä olen lukenut kauhukohtauksista netistä, ovat sellaisia että lapset vain huutavat tai kirkuvat ja potkivat sängyssään, tai juoksevat kämppää ympäri. Ei kukaan ole kuvannut että lapsi vastaisi kysymyksiin, oudosti tosin, mutta on tavallaan kontaktissa. Mutta niin sekava kuitenkin, ja aivan kauhuissaan.
Olen kamalan huolissani. Mitä ihmettä tämä on?! :(
Kommentit (18)
Saako heihin mitään kontaktia?
"Ihanaa" jos nämä todella olisivat "vain" niitä kauhukohtauksia :)
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
3-vuotias on siis ruvennut saamaan kohtauksia. Kun kysytään, että mikä on, niin saattaa joskus vastata jotain. Tässä yksi kirkui täysillä ettei halua nukkua ja potki sänkyä selällään maaten. Seuraavana aamuna ei mtn muistikuvaa.
ympäriinsä sekavan oloisena. Aluksi häneen ei saa mitään kontaktia, mutta kun alkaa heräillä, sitten onnistuu. T: 3 vastaaja
Tieto helpottaa tosi paljon, kun nyt osaan suhtautua niihin toivoakseni vähemmällä paniikilla ja stressillä itsekin :)
Kertokaa ihmeessä lisää kokemuksianne ja neuvoja miten toimia, olen niistä kiitollinen!
Ap
ja ilta rauhoitetaan muutenkin. Varsinkin jännemmät lastenohjelmat tulee heti uniin. Kun kauhukohtaus tulee, me viedään usein lapsi pissalle. Siinä heräilee aika pian ja sitten yleensä nukahtaa rauhallisesti uudelleen. T: 3 vastaaja
Sisältö jatkuu mainoksen alla
meidän pojilla taisia alkaa juuri tuon ikäisinä ja osittain jatkuvat edellen vaikka ovat jo murkkuja.Eli n tunti nukahtamisesta lapsi "herää" ja huutaa,kirkuu,puhuu ihan selvästi,mutta ihan sekavia juttuja,valot pahentavat asiaa.Juoksee paikasta toiseen paniikissa ym. ei ihan helppoa kun asunto kahdessa tasossa ja näin murkkunakin vielä noita kohtauksia tulee
Vastailikin unissaan ja oli vihainen kuin ampiainen.
Nyt hän on 8v ja viimeviikolla parina yönä ollaan mieheni kanssa seisottu kysymysmerkkeinä tyttären sängyn vierellä tukka pystyssä, kun neiti raivoaa ja puhisee sängyssään. Tunteemme vaihtelevat säälistä tukahdutettuun nauruun kun yritämme rauhoitella häntä ja hän vastailee kiukkuisesti ihan puuta heinää. Aamulla hän ei muista mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsi ei muista niitä aamulla, valitettavasti muu perhe niistä kärsii eniten. Meillä oli kolmevuotiaalla ja kesti pari kuukautta. Joka yö, samaan aikaan. Toivottavasti ei tule enää.
Meillä pojalla ihan juuri tuollaista kuin alkuperäinen kyselijä kirjoitti. Poika on tosin jo 6-vuotias. Aluksi itsekin olin aivan tolaltani, kun en ollut ikinä kuullutkaan mistään kauhukohtauksista, luulin, että lapsi on tyyliin psykoosissa ja näkee harhoja...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
alkoivat noin 4 vuoden iässä ja vanhemmalla(nyt 9) ei ole ollut enää ainakaan pariin vuoteen kohtauksia. Nuoremmalla (nyt 7) edelleen kohtauksia, etenkin väsyneenä ja kipeänä ollessa.
Minulla itsellä on ollut nuorempana kauhukohtauksia ja muistan edelleen miltä ne tuntuivat. Ehkä omien kokemusten takia poikien kohtaukset tuntuvat tosi pahalta katsoa. Itselläni kauhukohtaukset liittyivät yleensä sairaana oloon.
Yritettiin saada lasta tänään päiväunille tunnin ajan, ei suostunut nukahtamaan. Luin satua, silittelin ja sanoin että nukun hänen vieressään itsekin unet. Poika vaan väitti ettei väsytä ollenkaan.
Lopulta tultiin alakertaan ja lähdettiin koko perhe kauppaan. Oltiin ajettu autolla n. 5 min, niin poika jo nukkui takapenkillä sikeästi. Näiltä unilta kun heräsi kaupan pihassa, oli taas aivan sekaisin. Olin itse mennyt ostoksille, mies oli autossa kun lapset nukkuivat takapenkillä. Sieltä poika siis heräsi taas aivan paniikissa ja sekavana. Ihmiset katsoivat aivan ällistyneinä miestäni, kun tämä oli ottanut lapsen autosta ja yritti pidellä sylissä ja rauhoittaa. Tämä kohtaus oli kestänyt pitkään, miehen sanoman mukaan 10 minuuttia. Saattaa kyllä olla, että siinä ihmisten katseiden alla ja kuopuksen herättyä myös hädissään itkemään minuuttia saattoi tuntua kymmeneltä.
Mutta miten ihmeessä näitä nyt yht'äkkiä voi alkaa tulla jatkuvasti?! :( Aikaisemmin lapsi on nukkunut hyvin ja rauhallisesti.
Selailin vastauksianne + nettiä muuten, ja löysin sieltä näitä altistavia tekijöitä:
- yliväsymys (tätä varmasti on, kun on ollut kovin kipeä ja silti saanut oksentelulta ja pahalta ololta liian vähän unta. Sairasti myös ennen oksennustautia pitkän flunssan jossa hankala yskä joka valvotti. Tähän päälle uudet vuodet ja joulun ajan vieraiden käynnit ym. Eli rutiinin mukaista elämää ei olla eletty viikkoihin. Rutiinit olleet lapselle melko tärkeitä)
- Liikaa tv:n katselua (kipeänä ollessaan makasi patjalla olohuoneen lattialla, ja katsoi KOKO päivän telkkaria. Välillä siihen nukahti, ja taas jatkoi. Me sairastuimme siis koko porukka, mies ja minäkin 39 kuumeessa ja oksennettiin, vauvakin kipeä, eikä vaan ollut voimia muuta kuin maata)
- Sairastelu (jotkut maininneet lapsillaan - tai itsellään - olleen näitä sairastelun yhteydessä)
- Stressi (lapsi oli tosi huolissaan kun vaan makasimme miehen kanssa, ja suunnilleen kontattiin vuoronperään oksentamaan ja ripuloimaan. Onneksi pääsi yhdeksi päiväksi mummon ja papan luo, kunhan oli itse vähän toipunut)
Että kai siinä on syytä jo ihan kylliksi... Pitää nyt vaan yrittää palauttaa normaali päiväjärjestys elämään. Nyt ollaan sovittu että TV:tä ei katsella tällä viikolla enää lainkaan, sen jälkeen voi pikkukakkosen katsoa. Ja iltoja yritetään rauhoittaa. Yövalo ajateltiin jättää muutamiksi öiksi päälle, ettei ainakaan pimeä lietsoisi lasta paniikkiin kun hän herää.
Jos nämä kaikesta huolimatta vaan toistuvat jatkuvasti, niin missä vaiheessa pitää mennä lääkäriin tms? Ja mitä vielä voisin tehdä, mistä olisi apua?
Ap
ps. kiitos kaikille vastanneille, lohdullista lukea kokemuksistanne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä 2 murrosikäistä, joilla toisella kauhukohtauksia juuri em. kuvattuja. Huusi ja itki eikä mitään kontaktia. Ne oli kamalia aikoja, mut onneks loppu kun tyttö täytti 5 v. toisella ei ollutkaan. AInoastaan kuumeessa nykyisin tai muuten heikkona hourailee ja tulee vähän samanlaista mutta ei niin herkästi eikä läheskään vastaavaa kuin tuolloin. Meillä loppui tasan 5 v ja neuvolassa sanottiin, ettei hätää kun siihen loppuvat. Taipumusta myös kuumekouristeluun on ollut pienenä eli jotain yhteistä ehkä näillä......??
n. 4-5-vuotiaana kauhukohtauksia, huusi "eieieieieiei" ja käveli ympäriinsä sekavana ja vastailikin kysyttäessä, tosin sekavia.
Ne kauhukohtaukset loppuivat aikanaan, mutta yhteen väliin niitä oli lähes joka yö. Se auttoi että hain lapsen viereeni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
eli nimenomaan yöaikaan,jos herää liian matalaan vs. arvoon.
Minulla oli raskausajalta sellaisia tikkuja tallessa, ja katsoin sillä onko sokeria tai ketoaineita pissassa. Kumpiakaan ei ollut. Voiko silti olla diabetes? Voiko se sokeri vaan mennä liian alas, jos ei ole diabetes? Ja iltapalasta oli aikaa n. 2h, ei pitäisi olla sokereiden liian matalalla?
ap (joka taitaa olla vähän neuroottinen, kun heti tuli mieleen juuri joku sokeritauti tai aivokasvain :( )
eli nimenomaan yöaikaan,jos herää liian matalaan vs. arvoon.
Alkoivat yhdessa tarhassa ollessa. Kun otettiin ne sielta pois, niin kauhukohtauksetkin loppui. Telkkaria meilla ei silloin ollut.
on toisella lapsella ollut. Noin kaksi vuotiaana alkoivat ja silloin oli vain kauhuhuutoa. 3-4 vuotiaana tuli mukaan puhuminen ja vastailu. Noin 5-6 vuotiaana alkoi unissakävely, tällöinkin saattoi puhua ja vastata jotakin outoa. Nyt on 12v ja vielä välillä kävelee, mutta harvoin.
Alue: Aihe vapaa
kuulostaa noilta kauhukohtauksilta..meillä oli ne 3-4 vuoden iässä