Miksi nykyään on mahdotonta saada kunnalta apua arjen pyörittämiseen?

Vuonna 1982, ja edelleen voimassa oleva Sosiaalihuoltolaki, astui voimaan

ja joka sisältää myös vuonna 1950 voimaan tulleen lain Kunnallisista kodinhoitajista sisältöineen ja tarkennuksineen.



Eli kunnilla ja kaupungeilla on edelleenkin voimassa olevan Sosiaalihuoltolain mukaisesti velvollisuus järjestää Sosiaalihuoltolaissa mainittujen syiden (mm. synnytys, vamma, sairaus, perhetilanne, rasittuneisuus jne) vuoksi lapsiperheelle konkreettista työtä tekevän kodinhoitajien palveluita!



Kunnnan sosiaalitoimistosta konkreettista työtä tekevää kodinhoitajaa voi pyytää ja anoa (kirjallisesti mielellään) Sosiaalihuoltolaissa mainittujen syiden perusteella.

Kunnan sosiaaliviranomaisen on AINA kodinhoitajaa pyydettäessä tehtävä lapsiperheelle kirjallinen päätös kodinhoitaja-asiassa valitusosoitteineen.



Kunnassa on siis oltava, ja mielellään kunnan omana työnä hoidettua, kodinhoitaja -palvelua,

jos kunnan alueella asuu lapsiperheitä.



Jos saa kielteisen päätöksen kodinhoitaja -asiassa se on aina syytä viedä hallinnossa valituksineen eteenpäin.



Muuten tässä maassa lain vastaisesti toimivat sosiaaliviranomaiset ja päättäjät eivät "ymmärrä", että se mikä eduskunnan säätämään lakiin on kirjoitettu,

sitä on myös kuntatason lakisääteisten palveluiden osalta aina noudatettava

ja myös ihan jokaisessa suomen kunnassa ja kaupungissa!

Kaikki raha menee lain mukaan määrättyihin asioihin.

Ajatellaan myös, että perheet voivat itse palkata apua.

Vuonna 1982, ja edelleen voimassa oleva Sosiaalihuoltolaki, astui voimaan ja joka sisältää myös vuonna 1950 voimaan tulleen lain Kunnallisista kodinhoitajista sisältöineen ja tarkennuksineen. Eli kunnilla ja kaupungeilla on edelleenkin voimassa olevan Sosiaalihuoltolain mukaisesti velvollisuus järjestää Sosiaalihuoltolaissa mainittujen syiden (mm. synnytys, vamma, sairaus, perhetilanne, rasittuneisuus jne) vuoksi lapsiperheelle konkreettista työtä tekevän kodinhoitajien palveluita! Kunnnan sosiaalitoimistosta konkreettista työtä tekevää kodinhoitajaa voi pyytää ja anoa (kirjallisesti mielellään) Sosiaalihuoltolaissa mainittujen syiden perusteella. Kunnan sosiaaliviranomaisen on AINA kodinhoitajaa pyydettäessä tehtävä lapsiperheelle kirjallinen päätös kodinhoitaja-asiassa valitusosoitteineen. Kunnassa on siis oltava, ja mielellään kunnan omana työnä hoidettua, kodinhoitaja -palvelua, jos kunnan alueella asuu lapsiperheitä. Jos saa kielteisen päätöksen kodinhoitaja -asiassa se on aina syytä viedä hallinnossa valituksineen eteenpäin. Muuten tässä maassa lain vastaisesti toimivat sosiaaliviranomaiset ja päättäjät eivät "ymmärrä", että se mikä eduskunnan säätämään lakiin on kirjoitettu, sitä on myös kuntatason lakisääteisten palveluiden osalta aina noudatettava ja myös ihan jokaisessa suomen kunnassa ja kaupungissa!

Kunnalla on oikeus harkita, mikä on tarkoituksenmukaisin palvelu. Nykyisin se on usein päivähoitopaikka lapsille eikä suinkaan hoitaja kotiin. Eli sosiaalihuoltolaki ei anna subjektiivista oikeutta saada sitä palvelua, jota haluaa vaan kunnalla on oikeus päättää, mikä se palvelu on. Myös lasten huostaanotto on osa tätä palvelua!

Sen sijaan sosiaaliavun parissa oleva perhe, jonka lapsella ei tarvitse olla mitään sairautta, voi automaattisesti hakea sellaista. MITÄ IHMETTÄ?? Meillä ei ole sukua lähelläkään, minun vanhempani kuolleet eikä ystävistämme yksikään osaisi hoitaa erityislastamme...sosiaalityöntekijä vahvisti, että tarvitsemme tukiperheen mutta sellaista on mahdotonta saada niin kauan kuin emme ole sosiaaliavun sekä lastensuojelun(!) piirissä. Me olemme melko tavallinen perhe, töissä käydään eikä ole päihdeongelmia tms. Ei tulisi mieleenkään hakea asiakkuutta lastensuojeluun!

Olen itse töissä kotipalvelussa ja ennen muinoin meillä monet olivatkin perheissä auttamassa.



Mutta niitä vanhuksia on nykyisin niin tuhottomasti, että ei siinä mitään perheitä enää ehdi auttamaan!



Joskus muinoin oli yhden työpäivän aikana 2 vanhusta, jonka luona työkaverini kävivät ja tekivät kaikkea mahdollista.



Nykyisin niitä käyntejä on vähintään 10 päivässä.



Yhdessä työpaikassa meillä oli iltavuorossa klo 13-21 välillä 27 asiakaskäyntiä yhdellä hoitajalla.



Ei näillä resursseilla mitään perheitä enää ehditä auttamaan, hyvä kun saadaan pidettyä mammat hengissä.

kun oli vauva, jolla koliikki ja huomiota vaativa 2,5-vuotias. Äitini (jolla kotona kävi kotipalvelusta auttaja, kun oli me lapset olimme pieniä) oli sitä mieltä, että hän on itse meidät hoitanut ja niin saan minäkin tehdä. Hoitaa siis omat lapseni, eikä apua herunut. Hmm, selvisin kuitenkin hengissä, mutta toiste en apua äidiltäni ole pyytänyt. Enkä muuten lapsia anna kylään, vaikka nyt, kun he ovat isoja, niin mummo sitä vaatiikin..

Esimerkiksi isän roolia on pyritty korostamaan varaamalla osa perhevapaista vain isälle. Näin on luotu yhteiskunnan taholta oletus, jonka mukaan isät osallistuisivat perheessä muuhunkin kuin sohvan paikallaanpitämiseen.



Perheet itse tekevät valinnan, jonka myötä toinen vanhempi uupuu ja toinen voi mainiosti. Miksi kunnan pitäisi tulla tähän väliin avuksi, kun ratkaisu löytyisi perheen sisäisestä työnjaosta?

meillä on sekä lapsiperheitten kotipalvelu (erikseen ihan) että lastensuojelun perhetyö.



Itse sain loistavaa apua KIIKKU-vauvaperhetyöntekijältä toisessa raskaudessani kun ensimmäinen lapseni kuoli kohtuun H 38. Hän järjesti ylimääräisiä ultria ja oli mukana kummikätilökäynneillä. Aikuinen nainen, itsellään monta lasta ja elettyä elämää takana. Auttoi myös pikkuvauvan kanssa, tunnistamaan tunteita ja noin.

sitten asenteista. Tottahan se on, ettei pidä hommata liikaa taakkaa...

Eräs ystäväni on saanut apua (kodinhoitajia, perhetyöntekijää ym jotka ulkoiluttavat lasta/ lapsia) jo neljän vuoden ajan, vaikka osa lapsista on päiväkodissa. Lapsia on nyt kolme ja lisää taitaa tulla.

ennen oli kodihoitajia, jotka pystyi auttamaan, mutta siihen aikaan he tekivät ruokaa ja siivosivat myös vanhuksilla. enää ei saa. eli apua pitää ostaa itse omalla rahalla niin vanhan kuin nuoren

Toki pitää olla jonkinlainen yhteiskunnallinen tukiverkko. Mutta en kyllä lähtökohtaisesti ymmärrä, miksi kunnan pitäisi niin kamalasti meidän tavallista ARKEA pyörittää? Eikö se ole jokaisen omalla vastuulla?



Muistan toki, että 80-luvulla vielä naapurin viiden lapsen äiti sai koko päiväksi kotiin kunnan sosiaaliavustajan hoitamaan lapsia, kun itse kävi tentissä tai kampaajalla.



Se sosiaalitäti oli kiva, teki hyviä lettuja meille naapurinkin lapsille. Mutta nyt jälkikäteen ajatellen en ymmärrä, miksi hyvin toimeen tulevalle lääkäriperheelle piti kunnan puolesta järkätä ilmaista lastenhoitoapua. Itselle ei tulisi mieleenkään pyytää, vaan etsisin jostain lapsilleni hoitajan.



Jokainen on vastuussa omasta elämästään ja arjestaan. Jos menee todella huonosti, toki muiden pitää antaa apua, että kyseinen perhe pääsee taas jaloilleen. Mutta se ei ole arjen pyörittämistä vaan katastrofista pelastamista!

Ja köyjä kunta ei anna mitään apua, rikas kunta ehkä jotain.

Omassa kunnassani on teoriassa (eli paperilla) olemassa lapsiperheiden koiapu. Oikeasti sitä ei ole olemassakaan. On vain kotipalvelu jka on 100% kohdennettu vanhuksille, yksikään lapsiperhe ei sieltä apua saa vaikka vanhemmat olisi kuoleman kielissä. Sitten jos on oikeasti lastensuojelutapaus, niin siihen tarjotaan keskusteluapua ja huostaanottoa...

Kohtelu on tosi kirjavaa riippuen missä kunnassa asuu. Ei kovin reilua, sillä kaikilla pitäisi olla oikeus samoihin palveluihin.

siis hyödyttää ketä, jos kunnilla (ja niitä rahoittavalla valtiolla) ei ole edes rahaa hoitaa peruspalveluja? Oliko 80-luvulla enemmän rahaa vai enemmän järkeä kohdentaa verovaroja sinne missä niitä tarvitaan eli ennaltaehkäiseviin palveluihin?