uusi suhde eron jälkeen

seurustelimme aika salaa pari vuotta ja sitten pikku hiljaa Jaskaa alkoi näkymään meillä silloin tällöin. Käytiin yhdessä uimassa tai kävelyllä tai matkoillakin pikkuhiljaa. Sitten vuosi siitä, Jaska muutti meille. Lapset eivät pitkään tajunneet mitään, sitten tuli erilaisia kiukkuja ja kohtauksia, mutta koska otimme kaiken niin hitaassa tahdissa, suurimmilta ongelmilta on vältytty. Nyt asumme yhdessä ja lapset on lukiossa. Kahnauksia välillä on, mutta myös todella hauskaa. Eksäni toimi suunnilleen samoin, mutta vähän aikaisemmin ja nopeammassa aikataulussa, joten se helpotti.

meillä ongelmana omat vanhempani. Eivät oikein hyväksy uutta suhdetta ja nyt tämä kileteisyys on pumpattu lapsiinkin ja uusi kaveri on kuin punainen vaate. Neuvoja?

ja sitten tutustutttiin apset mieheen ja miehen lapset minuun ja mun lapsiin pikku hiljaa, esim. ulkoilemalla yhdessä tai käymällä uimahallissa yhdessä. Oltiin siis kavereita =)



Nyt lapset viihtyvät keskenään ja me tavataan koko porukalla noin joka toinen vkonloppu. Mulla lapset 24/7, miehellä viikko-viikko.

itsellesi (ja lapsille) sopii. Joko hyväksyvät ja kannustavat/ovat tukena tai sitten ovat hiljaa, eli eivät ainakaan ääneen ja lasten aikana paheksu.

meillä ongelmana omat vanhempani. Eivät oikein hyväksy uutta suhdetta ja nyt tämä kileteisyys on pumpattu lapsiinkin ja uusi kaveri on kuin punainen vaate. Neuvoja?

Siis etenetkö vanhempiesi mielestä liian nopeasti.

Itse erosin reilu vuosi sitten. Exän uusi ilmestyi kuvioihin alta puolen vuoden. Ja lapsille esiteltiin joskus syksyllä. Itse mietin, onko tahti aivan liian nopea. Lapsille siis. Aikuinenhan saa rakastua vaikka nanosekunnissa eron jälkeen, mitäpä minä sille voisin.

Minultakin kysytään paljon miessuhteista. En ole edes ehtinyt ajatella moista. Keskityn jaksamaan elämään. Minä olen siis se, jolle ero tuli vähän enemmän yllätyksenä, vaikka ei todellakaan mistään täysin yllätyksenä. Olin minä itsekin sitä jo miettinyt, exä vain ehti ottaa askeleet ensin ja aika pikaisella tahdilla.

Riippuu myös lasten iästä (mitenkäs ikä sanan monikon elatiivi meneekään? ijistä?). Siis lasten ijistä riippuu varmaan myös se, miten suhtautuvat uuteen.

Minäkin varmaan ensin seurustelisin "salaa". Ja sitten esittelisin mukavana tyyppinä. En väittäis kaveriksi, jos lapset suoraan kysyisivät. Mutta en sanois myöskään, että uusi miesystävä nyt tulee teille tänne syynättäväksi. Lapseni ovat 7v ja 9½v.