Tipaton tammikuu

http://t1.gstatic.com/images?q=tbn:ANd9GcQYoOI1kyTugYWckmqaZi8CFDL3ssbh…

olla juomatta kuukausi. Aloitin elämäni ensimmäisen tipattoman ja kyllä, olen alkoholisti. Tai ainakin alkoholin suurkuluttaja. Oloni on nyt hyvä, kun ei ole krapulaa 2-3 kertaa viikossa, enkä ole ottanut sitä väh. 2-4 kaljaa joka ilta. Olen siis juuri se halveksittava selkärangaton juoppo, jolle tipaton on suuniteltukin. Meitä katsos on. Hämmästele ihmeessä.

olen yrittänyt monesti sanoa täälläkin: ne joille alko on ongelma eivät kykene edes kuukauden tipattomaan. Sitten on meitä joille se ei ole mikään ongelma, pikku puhdistuskuuri siinä missä jollekin se 10 päivän paasto tai detox tms. Sillä hermomyrkkyähän alkoholi on.

Onko se oikeesti noin vaikeaa olla juomatta säännöllisesti alkoholia? En voinut uskoa että ns. "normi" kansalaiselle olis edes tarpeen joku "tipaton". Jos oikeasti koet edes tarpeelliseksi pitää sellaista tai että kuukausi ilman alkoholia on sinulle "elämys" tai harvinaisuus, niin kyllä se alkoholi silloin on elämässäsi suuremma osassa kuin olis tarvis. Mielestäni tuo vain on outoa, mitäs mieltä te olette? Pidättekö tipattomia ja miksi? Kuinka paljon suomessa onkaan ihan perus tissuttelijaa tai viikonloppujuoppua joilla " ei ole ongelmaa"?

On vaikeaa olla juomatta säännöllisesti alkoholia. Kun nyt myönnän tämän ("Hei, olen Suvi ja minulla ON ongelma"), niin tekeekö se minusta huonomman vai paremman ihmisen? En ihan päässyt kärryille, kumpia halveksut tässä. Meitä alkoholin suurkuluttajia, vai vain sellaisia suur(?)kuluttajia, jotka eivät ongelmaansa myönnä.

Kuukausi ilman alkoholia tulee todellakin olemaan minulle elämys. Ja vaikka viime vuonna saman rykäisseenä tiedän, kuinka hyvää tämä tekee mielelle ja keholle ja mieli tekisi vannoa, että korkki kiinni pysyvästi, niin tiedän senkin, että helmikuussa maistuu taas.

Joo, olen ihan tavallinen työssä ja harrastuksissa käyvä nainen, äiti jopa. Lapsen aikana en juo itseäni humalaan, mutta jotain kuitenkin (kun lapsi nukkuu - nostaako se taas pisteitäni?). Ja vapailla sitäkin enemmän!

Onko se oikeesti noin vaikeaa olla juomatta säännöllisesti alkoholia? En voinut uskoa että ns. "normi" kansalaiselle olis edes tarpeen joku "tipaton". Jos oikeasti koet edes tarpeelliseksi pitää sellaista tai että kuukausi ilman alkoholia on sinulle "elämys" tai harvinaisuus, niin kyllä se alkoholi silloin on elämässäsi suuremma osassa kuin olis tarvis. Mielestäni tuo vain on outoa, mitäs mieltä te olette? Pidättekö tipattomia ja miksi? Kuinka paljon suomessa onkaan ihan perus tissuttelijaa tai viikonloppujuoppua joilla " ei ole ongelmaa"?

On vaikeaa olla juomatta säännöllisesti alkoholia. Kun nyt myönnän tämän ("Hei, olen Suvi ja minulla ON ongelma"), niin tekeekö se minusta huonomman vai paremman ihmisen? En ihan päässyt kärryille, kumpia halveksut tässä. Meitä alkoholin suurkuluttajia, vai vain sellaisia suur(?)kuluttajia, jotka eivät ongelmaansa myönnä.

Kuukausi ilman alkoholia tulee todellakin olemaan minulle elämys. Ja vaikka viime vuonna saman rykäisseenä tiedän, kuinka hyvää tämä tekee mielelle ja keholle ja mieli tekisi vannoa, että korkki kiinni pysyvästi, niin tiedän senkin, että helmikuussa maistuu taas.

Joo, olen ihan tavallinen työssä ja harrastuksissa käyvä nainen, äiti jopa. Lapsen aikana en juo itseäni humalaan, mutta jotain kuitenkin (kun lapsi nukkuu - nostaako se taas pisteitäni?). Ja vapailla sitäkin enemmän!

sinua tai muitakaan tässä viestissäni. Halusin vain keskustelua asiasta.

Olen nimittäin todella yllättynyt. Olen kai sitten saanut ympärilleni paljon ihmisiä jotka ovat "juomatavoiltaan" enemmän kaltaisiani.

En ole absolutisti, koska mielestäni se tarkottaisi sitä että aktiivisesti kieltäydyn kaikesta alkoholipitoisesta. Mutta siis esim minulle tipaton tammikuu olisi sama kuin tavallinen tammikuu.

Uskon että varmaan esim sinulle ja monelle muulle ns. säännöllisen epäsäännöllisesti alkoholia kuluttavalle, tällainen detox-kuukausi on hyvä juttu, puhdistaa elimistöä ja varmaan auttaa myös näkemään sen oman juomisen määrän jolle ehkä muuten tulisi sokeaksi.

Suomessa ei tuon alkoholin kanssa oikein taida olla sellaista kulttuuria kuin esim. maissa jossa viinilasi ruuan kanssa joka päivä on ihan normi juttu. Eikä haittavaikutukset tuskin ole kovin suuret.

Tämä on siis minun mielepiteeni ja observaationi, mutta suomalaisten juominen on aina enemmän humalahakuista: halutaan ihan kännit, otetaan joka päivä jotain loiventavaa "hermoihin" tai ollaan ihan jumissa viikonloppukaljoihin.

Se tuntuu muuttuvan niin nopeasti ja huomaamatta monen kohdalla salakavalasti tavaksi ja lopulta sellaiseksi osaksi itseä josta ei pääse eroon.

Siksi totesinkin, että jos todella juomatapasi ovat sellaiset että kuukausi ilman on hankalaa tai suuri muutos, niin näkisin että silloin on jonkin sortin riippuvuussuhde.

En siis Suvi ole tuomitsemassa sinua, tai rankkaamassa sinua huonoksi tai hyväksi ihmiseksi kertomasi perusteella :) Enhän minä tiedä sinusta mitään. Haluan vain keskustelua jotta voin avartaa ymmärrystäni.

Viittaan tässä hienompien juomatapojen maihin :D

Jos viinilasi joka päivä on normijuttu, niin silloinhan se tipaton vasta vaikea on. Viittaan tässä hienompien juomatapojen maihin :D

Tiedä mitä vaikutuksia sillä sitten olisi. Ihan varmasti olisi vaikeampaa muuttaa sitä itse tapaa mutta näin detox mielessä onko se tarpeellista tämmöinen heille?

siitä on tullut jokavuotinen tapa vaikka ei siihen sen kummempaa mystiikkaa liitykään enkä koe olevani normaalistikaan juoppo. Joululomalla tuli nautittua mielestäni vähän liikaa punaviiniä ja konjakkia mutta ei ne suurkulutukset rajat silti tulleet lähelle.



Tammikuusta on tullut minulle sellainen hyvän elämän kuukausi jolloin karsin ruokavaliostani kaikkea turhaa (esim karkit ja leivonnaiset joita on tullut joulun aikaan vedettyä ihan liikaa). Kärsin kaamosmasennuksesta ja loppuvuosi on minulle perinteisesti tosi raskas, etenkin tänä vuonna kun ei ollut luntakaan. Tammikuussa alan päästä taas jaloilleni kun päivät pitenee pikkuhiljaa ja nyt pääsee esim hiihtämään.

Johtui siitä etten mielestäni pitänyt itsestäni humalassa. Olin todella loukkaava vaikken ollut edes kovin päissäni.



Oli yksi kuukausi hyvin aikaa miettiä suhdetta alkoholiin. Olen aina ollut viikonloppujuoja, kohtuullinen sellainen. Mopo karkasi ennen käsissä lähinnä pidemmälle jatkuneissa juhlissa. Sekin oli kuitenkin liikaa ja tuon mietintätauon jälkeen asiat ovat olleet hyvin. Sen pysähtymisen ja totaalisen nollatoleranssin se kuitenkin vaati. En halua ilkeillä humalan takia edes sitä yhtä kertaa vuodessa.

Välillä tipattomia kuukausia tulee ihan itsestään, sillä en käytä alkoholia mitenkään säännöllisesti.

Luen itseni alkoholin kohtuukäyttäjiin, vaikkakin iän myötä on alkoholin käyttöni pikku hiljaa lisääntynyt.



Päätin kokeilla tipatonta tammikuuta. On kuitenkin tunnustettava, että aluksi oli outoa esimerkiksi saunoa ilman tuttua saunaolutta. Sen verran syvälle juurtunut tapa se jo tuntuu olevan.



Aloin miettiä, onko kyseessä todellakin vain tapa vai jo jonkin asteinen riippuvuus.



Koko tarina blogissa http://viestitin.blogspot.com/2012/01/tipaton-tammikuu-ja-puolenvalin-k…

No homma on niin, että ihmisillä on eri tasoista addiktismia jo syntymästä lähtien, tarkoittaa siis voimakkaasta lievään. Fakta siis on, että vähäisen addiktismin omaava ihminen ei käsitä/pysty aamukaljoihin, kun taas voimakkaamman addiktismin omaava ihminen ei käsitä jos aamukaljat ei maistu. Täysjuoppo saattaa onnistua lopettamaan juomisen, mutta useasti addiktismista ei pääse eroon, vaan se siirtyy esim lukemiseen, urheiluun, työnarkomaniaan jne. mä olen itse oikeestaan kaiken väliltä ja kai pitää olla tyytyväinen, vaikka välillä sitä kokeekin kateellisuutta suuren addiktismin omaaviin taiteilijoihin, koska ne antaa mennä.