Naurattaako sinua Touretten syndroomaa sairastava ihminen?
Kommentit (16)
haha hahahaa, hohohohooo hihihihiiiiiiii,
ha hah ha ha haaaaaaaaaa
Vain skitsofreenikko nauraa toisten sairauksille!
Esim. syöpä, silmälasit, rimppalintut, hörökorvat,lapsettomuus, mania, fobia, neuroosi, rahapula, työttömyys, väsymys, jne.
Ei toisen ahdistukselle tee mieli nauraa, mutta jos ihminen osaa itse suhtautua huumorilla ongelmiinsa, niin aika monille ongelmille voi myös nauraa.
...sosiaalisen hermostuneisuuden merkki. Tapahtuu jotain mahdollisesti pahaa, mutta ilmeisestikään ei oikeasti uhkaavaa -> nauramme. Vitseissä naurattaa yllätyksellisyys. Kun joku kaatuu pyllylleen, naurattaa samoin äkillisyys. Sosiaalisesti epäsopivasti käyttäytyvän ihmisen jutut voivat naurattaa, jos ne eivät uhkaa ketään. Tourette-puheet ovat usein juuri sellaisia, että niistä ei ihan heti näy miten paljon puhuja niistä kärsii, joten ne tulkitsee vaarattomaksi mutta kauhistuttavaksi -> nauru.
Ei ole mitään hävettävää siinä, että naurattaa kun ensimmäisiä kertoja todistaa.
Mun veljellä (nyt 50 v.) on Tourette, joka on invalidisoinut häntä nuoruudesta asti. Ei ole noin extreme kuin mitä usein esitetään, eli ei huutele eikä sellaista, mutta tiettyjä pakkoliikkeitä on, samoin impulsiivisuutta ja keskittymishäiriöitä. Kun veli oli nuorempi, sairautta ei osattu diagnosoida(?) ja kaikki meni laiskuuden ja kelvottomuuden piikkiin. Tourette diagnosoitiin veljeni ollessa vasta noin nelikymppinen.
Mutta tilannekomiikkaa voi tietty tostakin syntyä.
Katsoin telkkarista tourettesta kertovan dokkarin, siinä näytettiin kun kaksi tourette- miestä käveli kaupungilla.
He juttelivat ihan tavallisesti, yhtäkkiä toinen kaveruksista huusi "olen kana, olen kana", Sitten taas juttelua,kunnes toinen alkoi huutaa "olen kanannussija!"
Ei kai tollaiselle tilanteelle voi kun nauraa, vaikkei niitä ihmisiä pilkkaisikaan.
Ja tuo Jimmy Tourette ei kyllä ole oikeaa Tourette-ihmistä nähnytkään.
Minulla on vielä sentään kyky empatiaan ja ymmärrän, miten kauheaa tuo on ihmiselle. Kun tuntee myötätuntoa, ei näe noita tilanteita huvittavina, ei vaikka onkin muuten aika roisilla ja kipeällä huumorintajulla varustettu ihminen kuten minäkin olen MUUTOIN.
muutaman olen tavannut ja itse kärsivät kovasti, kun "kohtaus" iskee päälle.
mutta tiedän yhden joka vetäysyy välillä sivummalle 'rauhoittumaan'
ei naurata myöskään pakko-oireinen. (Monk tai Elämä on ihanaa (As Good as It Gets))
tourettelaisista. Onneksi heistä monet nauroivat itsekin jutuilleen, vaikka tietysti kohtaukset harmittavatkin.
En ole tavannut ketään ihan kasvotusten, joka siitä kärsisi. Mutta kun katoin sen dokumentin, niin nauroin sille :D ja tunsin siitä huonoa omatuntoo, muttam inkä minä nauramiselle mahdan.
mauton!