Lapsi tippui n.10 betoniporrasta alas. ;(

normaalista 4veestä. Halusit varmaan vaan keskustelua...

Onneksi selvisitte vähin vammoin. Olisi voinut käydä tosi pahastikin.

Minusta Sinun on aivan turha syyllistää itseäsi, sillä kyllä mun mielestä tuossa iässä lapsen pitäisikin kulkea portaissa ihan itsenäisesti.

Meillä lapsi kävelee rappuset itse. On kävellyt jo tosi pitkän aikaa. Poika täyttää kohta 4 vuotta. Ihan turhaan soimaat itseäsi!!! Harjotusta vaan lisää. Onneksi ei käynyt pahemmin.

vahinkoja sattuu ja on tärkeää ettei mitään pahempaa sattunut. Talvikengät ovat vielä sellasia "koppuroita" että niiden kanssa voi sattua tuollaista. Lapset tippuvat tuoleilta ym.. niillä on kiipeilykausia jne. On osattava tottakai varoa ja eikä antaa olla uhkarohkea mutta et ole ainoa jonka lapsen tiedän kaatuneen pahasti portaissa. Mukavaa alkanutta vuotta varmasti ihan hyvälle äidille !

Tai sylistä lapsi pudota.

Näitä sanotaan onnettomuuksiksi eikä niihin ole etukäteen varautumisia.

Meillä poika halusi 3v hyppiä sohvalla. Kielisin ja kielsin ja kielsin ja kielsin.

Isänsä sanoi että anna nyt hyvä ihminen lapsen hyppiä.

No, annoin - ja poika hyppäsi sohvalla sillä seurauksella että pompahti lattialle ja puraisi kieleensä.

Verta tuli saavikaupalla ja kväimme lääkärissä näyttämässä.

Lääkäri sanoi, ettei tarvitse ommella koska kieli on vielä jollakin tapaa kiinni. Ohjeisti syöttämään pojalle jäätelöä seuraavat 3-4 päivää jotta haava saa parantua.

Haava parani mutta kieleen jäi suuri arpi.



Arvaa kuinka paljon isänsä syyttää itseään nyt kun pojalle jäi kielen arven ansiosta lievä lespaus.



Mutta tästä selvitty.

Ei varmaan edes suostuisi pitämään kädestä kiinni! Yleensä sujuu hyvin, mutta juuri tuossa pari viikkoa sitten lensi naamalleen rapuissa. Ei onneksi sattunut mitään ja hetken päästä touhusi jo ihan normaalisti. Lapset nyt kaatuilee ja sellaista sattuu.

mennä itse rappusissa! MIksi ap soimaa itseään, paitsi jos olet aina tiukasti kädestä pitänyt, etkä ole antanut lapsen opetella miten rappusissa kuljetaan. Minä olen antanut lasten kiivetä kotona yläkertaan heti kun siihen ovat kyenneet, eli 8kk lähtien ja vuoden ikään mennessä kiipeämistaito on ollut varmaa ja kertaakaan ei olla pudottu. Alaspäin tuloa on harjoiteltu seuraavan vuoden aikana ja kyllä 4v meillä on menny ihan itse jo pitkän aikaa ilman aikuisen kättä.

Mihin ne johtaa.

ei käynyt kumminkaan ihan kauhean huonosti.



Sellaista on elämä, joskus vaan rappusissa putoaa, onneksi olit kuitenkin siinä ja viemässä lapsen heti ihan oikein lääkäriin.



Itse putosin teininä about 15 betoniporrasta alas perseelläni, tuloksena murtunut häntäluu. :)

niinkuin kaikki muutkin vastaajat, mutta älä nyt ota tuollaista asennetta, että olet huono äiti. Lapsi on kuitenkin jo 4. Et voi suojella häntä kaikesta, et voi kantaa portaita tuon ikäistä! Eikä ole tarpeenkaan. Sitä sattuu joskus vahinkoja, sellaista se vain on. Kuulostat hyvin vastuuntuntoiselta ja huolehtivalta äidiltä, eli siitä ei ollut kiinni. Tuli mieleen jopa, että saako lapsesi tarpeeksi harjoitusta liikkumisessa esim. portaissa, kiipeilystä jne. jos kovin vältät kaikkia ns. vaaranpaikkoja..?

kerrostalon rappukäytävä, normaalit suorat portaat.



Lapsellani on liikkumisessa ongelmia, kävelee varpailla useasti, lievä cp, joka vaikuttaa alaraajoihin. Porraskävelya harjoittelevat miltei joka viikko fysioterapian kanssa. Fysioterapeutti on saninut, että kotonakin sitä pitää harjoittaa. Välillä lapsi käveleekin portaat ilman ongelmia, on kävellyt jo pitkään, ikinä ennen ei ole lentänyt portaissa.



Ja kiitos lohduttavista sanoista, vähän helpotti. :) Ja tottahan se on, että lasta ei voi pumpulissa kasvattaa, mutta tälläiset onnettomuudet välttäisin miuluusti.

ap

Meillä 4 V kyllä kiipeä rappuset itse - itseäni on tuossa uhmavaiheessa pelottanut enemmän se, että jos rappusissa rupeaa tappelemaan kädessäpitäisestä, niin lapsi tempaa itsensä irti ja kaatuu samalla.



Vahinkoja sattuu useimmille, ja pahalta se varmasti tuntuu. Kaikkeen ei vain voi varautua.

tämä on hyvä muistutus meille kaikille olla varovaisia lasten kanssa portaissa ja tietenkin muuallakin.



Minäkin "odotan" milloin meille käy noin; asumme kerrostalossa ja asuntoomme on puolen kerroksen verran betonirappusia. Niissä kulkevat meidän 2- ja 4-vuotiaat ja vaikka ovatkin tottuneita, niin huomio saattaa hetkeksi herpaantua ja etenkin talvivaatteet päällä liikkuminen on muutenkin kankeampaa. :/

toki voit ikuisesti syyttää itseäsi ja kantaa lasta joka paikkaan, mutta kun vahinko voi käydä ihan normaalisti liikkuvalle, terveelle ja selväpäiselle aikuiselle, niin unohda syyllisyys! Onni onnettomuudessa teillä, kaikillahan ei käy yhtä hyvin (mm. kotitalonsa portaissa kaatuessaan halvaantunut toimittaja Kauppinen).

niin ymmärrän tuon kädestä pitämisen mutta en kyllä muuten. Normaalimotoriikalla varustettu 4v osaa kulkea portaat, vahinkoja voi tietysti sattua kaikille, aikuisillekin.

Asumme itse kaksikerroksisessa talossa. Portit oli estämässä lasten menoa ylös kun haluttiin että pysyvät alakerrassa valvottavissa, mutta itsekseen ovat kyllä kulkeneet alusta asti. Takana on tietysti seisty, mutta ei erityisesti pidelty kiinni. Ensin 10 kk alkaen alas takaperin kontillaan ja n.2-2,5v alkaen etuperin kävellen. Kun kääntyivät tulemaan seisaaltaan etuperin pyysivät itse pitämään kädestä jonkin aikaa mutta pian jäi tämäkin tapa. Kun portaiden kulkeminen tapahtuu monta kertaa päivässä, on mahdotonta olla aina pitämässä kädestä tai sitten kulkemista pitää rajoittaa paljon. Vähän samoin näkisin olevan kerrostalossa, noita portaitahan kuljetaan pari kerta ylös-alas joka päivä kuitenkin. Jos tässä joskus loukkaa niitä siitä on mielestäni turha äidin enää itseään syyttää.

tuohon erityislapsen portaissa kävelemiseen, mutta omat motorisesti normaalisti kehittyneet lapset ovat kyllä alkaneet tuossa 1,5-vuoden iässä kävellä kädestä kiinni pitäen portaat ylös ja alas (kerrostalossa) ja n. 2-vuotiaasta ovat kulkeneet niissä ihan itsenäisesti, paitsi tietenkin silloin, kun on iskenyt joku uhma- tai vauvailukohtaus. 4-vuotiaana ovat yleensä aina juosseet portaat alas, hyppineet aina välillä (kuinka korkealta uskaltaa hypätä) ja kiipeilleet kaiteissa.



Esikoinen ei ole koskaan satuttanut itseään portaissa, vaikka on niissä luonnollisesti kompuroinut. Kuopus on kierinyt yhden porrasvälin kaksi kertaa. Ekan kerran reilu 1-vuotiaana, jolloin ei saanut vielä kulkea itse portaissa ja olin laittamassa ovea turvalukkoon, kun kaatui portaisiin ja toisen kerran joskus 2-3-vuotiaana. Kummallakaan kerralla hänelle ei tullut edes mitään jälkiä noista kaatumisista/kierimisistä, eikä itkenyt kuin hetken. Itse olen kaatunut kerran aikuisiällä portaissa (pyllylleen).



Eli ehdottomasti olen sitä mieltä, että jo pienten lasten täytyy saada harjoitella portaissa kulkemista ja sitten kun lapsen motoriikka riittää niissä itsenäisesti kulkemiseen, ei aikuisen tarvitse olla koko ajan vieressä vahtimassa ja varoittelemassa. Vaikka seisoisi siinä vieressä, ei todennäköisesti ehtisi ottaa lasta kiinni, jos tämä horjahtaisi. Ja mitä vanhempi ja isompi lapsi on, sitä vaikeampaa on noita portaita alkaa harjoittelemaan, jos on aina sitä ennen kannettu.

Jaha, ja minkä ikäsiä lapsesi ovat?



Pituuskasvukin tekee kömpelyyttä. Vaikka meilläkin on lapset ihan samanlaisia kuin sinulla niin olen huomannut miten pitenevät raajat haittaa joskus liikkumista, myös portaissa.



Ap.n kannattaa antaa synninpäästö itselleen, ei onnettomuudet tule kello kaulalla ja vaikka miten koittaa lastaan tukea ja auttaa niin silti sattuu.