Lue keskustelun säännöt.
Jos lapsia on vain kaksi ja niistä vanhempi on
09.01.2012 |
poika ja nuorempi tyttö, usein sisarusten välit eivät ole lämpimät.
Mitäs sanotte tähän teoriaani? Minusta tämä pitää tosi useissa perheissä paikkaansa.
Minusta juju on siinä, että jos poika on se vanhempi, ja varsinkin jos ikäeroa on vähän, hän on kokenut sisaren tulleen vain hänen kiusakseen maailmaan ja vienyt äidin huomion, eikä poika siitä oikein "selviä" koskaan ts. ei tavallaan anna sitä anteeksi sisarelle ja on mustasukkainen aikuisenakin sisaren saamasta huomiosta.
Toisinpäin kun on sukupuolet, niin tyttö pystyy ottamaan uuden vauvan vastaan ihan toisin, äidinvaistoillaan (vrt. nukkeleikit).
Kokemuksia?
Kommentit (9)
Vanhempi lapsi (poika) on pian 6v. ja nuorempi (tyttö) 2v. Toistaiseksi ainakin näyttävät tulevat toimeen, leikkivät aika paljon keskenään. Toki kränää tulee varsinkin kun poika ei ymmärrä, ettei sisko osaa ihan vielä leikkiä siten kuin hän =)
Missä vaiheessa tuo mustasukkaisuus sitten iskee? En tiedä. Toki poika oli aluksi mustasukkainen mutta nopeasti halusi tulla mukaan hoitamaan pikkusiskoa ja nykyisin on todella suojelevainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Uskoisin että teillä tuota ikäeroa on sen verran enemmän että poika tosiaan ottaa enemmän suojelevan asenteen pikkusiskoaan kohtaan. :)
Omasta lapsuudesta kun muistelen niin niitä "hyviä" ja suojelevia isoveljiä olivat nämä selkeästi vanhemmat veljet. Samoin isommissa sisarussarjoissa veljet, varsinkin ne ei-esikoiset.
Uskoisin että tämä ongelma yleisin jos sisaruksilla on 1,5-2v ikäeroa. Jonkin tutkimuksen mukaan juuri se ikä onkin huonoin mahdollinen tulla isosisarukseksi.
Voi tuossa olla perääkin. Itselläni on vähän yli vuotta vanhempi veli. En muista että lapsena hän olisi ollut mitenkään mustasukkainen, eikä isompanakaan, mutta välimme ei silti ole erityisen läheiset. Olemme luonteeltamme erilaisia, ja veljeni on hyvin kuoreensa vetäytyvä omissa jutuissaan. En ole siis päässyt lähelle, vaikka olen yrittänyt.
Se harmitti joskus, mutta nykyään en jaksa asiaa ajatella. Tulemme erittäin hyvin toimeen, mutta emme jaa asioita tai soittele kuulumisia. Välillä tosin kun nähdään (usein vanhempien luona, ei kovin usein) niin voidaan jutella aamukahdeksaan kaiken maailman asioista. Ehkä se johtuu siitä että veljeni on avoimempi kun on juonut...
Omalla kohdalla sanoisin että se ettemme ole läheisiä johtuu luonne-eroistamme, vaikka mistä sen oikeasti tietää. Ehkä veljeni on sittenkin kokenut jääneensä syrjään takiani lapsena, mutta ei ole sanonut siitä mitään koskaan. Toisaalta, en välttämättä tätä usko, koska minä olen kyllä enemmän aiheuttanut murhetta vanhemmilleni. Veljeni on se rauhallinen ja "helppo", minä äkkipikainen ja temperamenttinen, ja sen takia välillä minusta tuntui että veljeni oli vanhemmilleni se "parempi lapsi".
Tuli vähän pitkä sepustus, enkä tiedä oliko tässä mitään pointtia, mutta tulipahan jaettua...
enemmän tuohon vaikuttaa se, kuinka vanhemmat osaavat huomioida esikoista kuopuksen synnyttyä (eikä tuolla teorialla muuten ole väliä, onko kuopus tyttö vai poika).
Ja olisko kuitenkin niin, että tyttöjä kannustetaan enemmän vauvan hoitoon, mutta poikia ei? Muistetaanko osoittaa pojalle, että hänestä on apua ja iloa vauvanhoidossa? On pojillakin hoivavietti :)
On hyvin paljon vanhemmasta kiinni, minkälaisen ilmapiirin hän luo sisarusten ympärille. Mustasukkaisuus on täysin luonnollista, mutta aina vanhempi ei osaa suhtautua siihen oikein. Monesti esikoisen mustasukkaisuus vaan luo negatiivisia tunteita esikoista kohtaan ja esikoinen katkeroituu pikkusisarukselle. Kyllä tällainen katkeruus voi kestää läpi eliniän.
että tuttavapiirissäni on kaikilla isoveli-pikkusisko-pareilla hyvät ja lämpimät välit, mutta ikäeroakin on aina enemmän kuin kolme vuotta.
Ainoa pari, jolla ikäeroa on 2 vuotta, ovat olleet lapsina todella huonoissa väleissä, aikuisina tosin paremmissa, kun pikkusiskolla on mennyt niin huonosti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siskonsa kanssa tekemisissä vain välttämättömät. Kun vanhemmat kuolevat, taitaa yhteydenpito jäädä.
Omasta lapsuudesta kun muistelen niin niitä "hyviä" ja suojelevia isoveljiä olivat nämä selkeästi vanhemmat veljet.
Lähipiissäni on ainoastaan toisilleen läheisiä isoveli-pikkusisko -pareja. Esim. mieheni ja siskonsa, äitini ja enoni, kavereita, poikani ja tyttäreni. Kaikilla ikäeroa väh. 3 v.
Joskus tosin ihmettelen kuinka suojeleva mieheni on edelleen pikkusiskoaan kohtaan. Tuntuu että miehelle pitää välillä ihan rautalangasta vääntää että kolmekympinen perheellinen sisko on ihan aikuinen ihminen. Ihan lähivuosina on tässä tapahtunut muutosta. Muistan kuinka mies järkyttyi kun tarjosin hänen siskolleen saunasiiderin. Ikää kun siskolla oli vasta vähän yli 20 v. ;) Mutta läheisiä ovat ja soittelevat usein.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äidille se tyttö on monesti se prinsessa ja isoveli ei kertakaikkiaan ole yhtä rakas ja tärkeä. Ja tämä tietysti rikkoo peruuttamattomasti jotain pienessä pojassa. Niin että äidit, olkaa hirveän tarkkoja siitä, että osoitatte rakkauttanne lapsillenne tasapuolisesti. Niille pojillekin.
Olen ajatellut ihan samaa!
Omalla kohdalla juurikin näin, isoveljeni ei ole vieläkään antanut minulle anteeksi sitä että synnyin. :D
En ole kyllä jutellut (tästäkään) asiasta koskaan veljeni kanssa, että en tiedä mitä mieltä hän on. Äitimme kanssa tästä ollaan puhuttu ja hän on ajatellut samoin kuin minäkin.
Harmittaa kuin (ainoa sisarukseni) veli on jäänyt etäiseksi, tunnen selvästi ettei hän hyväksy minua eikä halua päästää lähelleen. Välit ovat viileän asialliset.
Veljeni on esim. todella tarkka siitä että kaikki on tasapuolista välillämme nyt aikuisenakin. Tai oikeastaan niin että hänellä saisi mieluiten kaikki olla isompaa, kalliimpaa ja parempaa. :D
Häntä ärsyttää suuresti jos perheeni on hankkimassa jotain "hienoa" (=jotain mitä hänkin haluaisi tai arvostaa). Esim. kun suunnittelimme uuden auton ostamista hän moneen kertaan sanoi "kannattaa miettiä paljonko tosiaan tarvitsette toista autoa / noin isoa autoa jne. Ihan niinkuin emme olisi sitä miettineet.
Ja hänellä on kyllä itselläänkin varaa autoon ja toiseenkin, kyse ei ole siitä. Sama juttu on ollut asunto/talokauppojen suhteen.
Ikävintä tässä on se että veljeni poika 4v toistaa tätä kuviota nuorempaa serkkuaan eli tytärtäni 3v kohtaan. Aivan samanlaista dissaamista mitä itsekin jouduin koko lapsuuteni kokemaan. Veljeni selvästi samaistuu poikansa tunteisiin (kuten tietty minäkin tyttäreni), eikä juuri puutu asiaan ja saattaa esim. nauraa ääneen kun poikansa sanoo tytärtäni ihan tyhmäksi eikä ota leikkeihin... 6v tyttäreni ja 2v poikani kyllä kelpaavat serkkupojan leikkikavereiksi.
Tilanne on hassu koska tyttöni on paljon edellä serkkua melkein kaikessa vaikka pienempi onkin, sitten serkku sanoo että olet liian pieni ja ihan vauva. Kun lapsia katsoo niin poika itse on se vauva taidoiltaan mutta ehkäpä se onkin osa tätä ongelmaa; kun ikäero on liian pieni ja tytöt kehittyvät nopeammin niin alkavat ohittaa näitä isompia poikia ja se kirpasee.
Meillä on isosisko, keskisisko ja pikkuveli ja kaikilla ihanat, lämpöiset välit. Tytöt kovia hoivaamaan pienempiään. Olin NIIN onnellinen kun esikoinen oli tyttö, olisin itsekin aina toivonut isosiskoa. :)