Olenko ihan outo? Sisustusasiaa:)
Meillä on iso talo ja olen innokas sisustaja, niin innokas että olen jo onnistunut täyttämään koko ison talon (omasta mielestäni) ihanilla huonekaluilla ja esineillä. Rakastan vanhoja tavaroita ja huonekaluja, mitään mukamas vanhaa kiinassa tehtyä en osta, itse saatan tehdä jos en mieluista löydä.
No mutta se outous tulee tässä: meidän kolmesta vaatehuoneesta kaksi on täynnä, ei suinkaan vaatteita, vaan sisustusesineitä, verhoja, valaisimia ja huonekaluja. Samoin autotallin lämmin tila, siellä on isompia huonekaluja.
Ne eivät mahdu meille kotiin, välillä vaihdan ja vien kotoa vaikka yhden sohvapöydän varastoon ja haen toisen varastosta tilalle, vaihdan tauluja ja valaisimiakin.
Meidän kotimme ei ole mikään himohamstraajan murju vaan maltillisesti sisustettu, kaikki ylimääräinen on varastoissa odottamassa vuoroaan.
Minulla on esimerkiksi neljä erilaista sohvapöytää, kaksi ruokaryhmää, kymmeniä ylimääräisiä tauluja, kymmeniä valaisimia, mattoja, senkkejä, lipastoja jne.
Vaihtelen sisustusjuttuja fiiliksen mukaan niin että kaikkia kyllä käytän, vain muutama huonekalu löytyy jotka eivät ole ikinä olleet meillä esillä, mutta silti ovat niin ihania ja ainutlaatuisia etten voi poiskaan myydä, sama koskee niitä neljää antiikkista sohvapöytää, kaikki yhtä ihania eikä sellaisia tule usein vastaan, en voi luopua yhdestäkään:D
Rahalla en tässä prassaile, suurin osa näistä aarteistani on halpoja huutislöytöjä yms. Osa sukulaisten nurkista ja osa roskiksistakin kaivettuja.
Mies pitää minua tietysti ihan pöljänä, leikin kuulemma nukkekotia isommassa mittakaavassa:D
Mikä on av:n tuomio?
Kommentit (13)
Ovat keränneet antiikkihuonekaluja siitä lähtien, kun mä olin ihan pieni. Eli 70-luvulla jo.
Niillä on koti täynnä mööpeleitä. Sisustettu silleen 1800-luvun lopun porvariskodin tyyliin, eli hyvin runsaasti. Tosin joukossa on eri aikakausien huonekaluja.
Niillä on mökki täynnä huonekaluja.
Niillä on yksi iso varasto täynnä huonekaluja (ja autoja).
Muutin isompaan asuntoon. Nyt ne on alkaneet sisustaa mun puolesta. Mutta itse en halua sellaista sisustusta, mistä ne tykkää. Siis, pidän kyllä antiikkihuonekaluista, mutta haluan telkkaria katsella ja lukea kirjaa mukavalta nahkaiselta kulmasohvalta. Ja muitakin uusia huonekaluja olen ostanut, mistä olen tykännyt. Pääasiassa Boknäsin umpipuisia kaappeja yms.
Vanhemmat oli ihan järkyttyneitä, kun ostin modernin valkoisen nahkakulmasohvan. :) Mutta olen koko lapsuuteni istunut lukemassa ja tvtä katsomassa jollain biedermeier-nojatuolilla tai -sohvalla. Ja ne EI ole istuimista mukavimpia.
En halua suututtaa vanhempia. Jos ne löytää antiikkikaupasta jonkun helmen ja soittaa ja ehdottaa, että sopisi mun tyyliin. Ja jos tykkään siitä... Niin ostan sen. Ja kiikutan niiden varastoon.
Vaikkei sille olisi nykyasunnossa paikkaa, ehkä jossain tulevaisuuden kodissa on. Tai sitten jossain vaiheessa muuttelen vähän sisustusta, kuten sinä, mielialan mukaan. Nyt on asunto vielä niin tuore, että hakee vielä paikkaansa, mitä sinne haluan ja mitä en halua.
Eli et ole minusta lainkaan outo. Olen elänyt tuollaisen huonekaluhulluuden keskellä koko ikäni. Ja varmaan vastakin kiertelen antiikkimessuja ja -myymälöitä, ulkomaita myöden.
tuohon huonekaluhulluuteen yhdistyy vielä autohulluus.
Eli autokin valitaan mielialan ja sen hetkisen tarpeen mukaan.
Ei siinäkään ole mitään järkeä. Mutta sellaista se nyt vaan on.
Mikäs siinä, jos sinulla on varastotilaa etkä tarvitse sitä muuhun. Typerimpiäkin harrastuksia on.
Mikas siina.
Alkoi kiinnostaa tuo teidan kamppa. Pista pari kuvaa linkittamalla!
varmaan myös miehelläsi - vetoa siihen rakastavasti. Ei tuo sinun outoutesi ole mitenkään vaarallista, jos pysyy tuossa mittakaavassa, on niitä paljon tuhoavampiakin omituisuuksia. Siitä vain (olen hengenheimolaisesi jossain määrin, rakastan katsella huutonetistä antiikkihuonekaluja)
Jatka harrastustasi ja nauti täysin siemauksin ihanista esineistäsi!
Tai sitten olet hamstraaja ja naamioit sen vain ovelasti. ;)
Meillä on toistenkin tavaroita nurkissa, ja esim. entinen keittiönpöytä tuoleineen grillikodassa, mutta ei me varastoida huonekaluja autotalliin. Se on täynnä kyllä ihan muuta kamaa... Meillä vanhat huonekalut lähtevät yleensä mökille, mutta nyt ei sinne enää mahdu eli kun vaihdamme jotain uuteen, niin vanhat saavat lähteä kierrätykseen.
Neljä sohvapöytää on outoa. Ymmärrän sen, että toinen kiva on varastossa odottamassa vuoroaan, mutta neljä! Neljä! Se on hulluutta.
Niitä on paljon, mutta joakisella on oma paikkansa ja tarinanasa.
Olen siis miehesi puolella.
niin eikö se ole siten iso työ aina vaihtaa kaiken tavarankin paikkaa??
mä sentää tyydyn vaihtamaan vaan verhoja ja mattoja ja tyynynpäällisiä =)
Kiinalaisia nukkeja oli hakissa, hyvin erikoinen ratkaisu, muuten aika tyhjaa. Valkoista.
Mutta toisaalta jos se on sinun harrastuksesi niin mikäs siinä. Kyllä minunkin kangaspuuni vievät autotallista ison tilan ja mattoja sekä poppanoita on nurkat väärällään.
Miestäsikin kyllä ymmärrän, ei minusta olisi kivaa jos koti muuttuisi jatkuvasti.
Harmitontahan tuo kuitenkin on.
Jos pystyisit luopumaan ostoksistasi niin kannattaisi harkita antiikkikauppiaan uraa;)
Jokainen neliö, olipa se autotallissa, varastossa tai asunnossa maksaa. Että jos oikeasti haluat maksaa ylimääräisen roinan säilytyksestä, niin siitä vaan. Oletko miettinyt, että ostaisit tilalle jotakin, josta voisit nauttia JOKAINEN päivä, uuden auton tai koruja?
Ei ehkä kuulosta ihan yhteiseltä kodilta, jos sinulla on vaihtuva huonekalunäyttely...
En ostele juuri mitään, mutta tänään ostin.
Ostin uudet tyynyt ja verhot.
Sitten ostin kengät - niitä olen nyt tänä talvena ostanut neljä paria talvikenkiä enkä ole tarvinnut yksiäkään - jossain kumisaappaissa olen vaeltanut tuolla sateessa.
Aion vielä ostaa jonkun takin ja farkut.
Sitten ostin timanttikorvikset ja yhteen kultariipukseen ketjun. Sitten ostin kaksi muuta riipusta, joissa toisessa timattinen todella pieni risti. Valkokultaa.
Nyt en sitten aio ostella yhtikäs mitään muuta ikuisiin aikoihin.