Lue keskustelun säännöt.
Lapsi keksii "sääntöjä" tekemisilleen
08.01.2012 |
Olen ihmetellyt tätä ominaisuutta jo jonkin aikaa, kyseessä siis 5-vuotias poika. Tykkää rutiineista, eli onkohan tämä sääntörakkaus jotain niihin liittyvää..? Tekee siis niin, että kun esim. soittaa rumpua, sanoo että kapuloiden "pitää olla tässä asennossa"(esim. ristissä keskenään) jotta voisi soittaa ja sitten kun "ne ovat näin"(muodostavat vaikkapa V-kirjaimen), soitto loppuu. Joskus nämä säännöt ovat tosi monimutkaisia ja lapsi pitää niistä silti kiinni. Kiireessäkin voi viivytellä koska "pitää laittaa merkki" huoneen kynnykselle (ja tämä merkki = kasa tavaraa tms.).
Onko ihan ikäkaudesta kiinni vai mistä? Tekevätkö muiden lapset tämmöistä?
Kommentit (9)
säännöt ja rutiinit mutta se ei tarkoita että sun lapsellasi olis asperger.
Lapsi voi luoda sääntöjä hallitakseen mielestään kaoottista tilannetta. Silloin hän kokee hallitsevansa tilanteen kun pystyy toteuttamaan tietyt säännöt, järjestyksen tms. Se minkä kukin kokee kaoottisena on yksilöllistä.
Huomaan yhdestä lapsestani aina että hänellä alkaa olla rankkaa kun hän alkaa latoa sääntöjä vanhemmille tai leikkikavereille. Silloin koitan ohjata hänet jotenkin pois tilanteesta tai saada muuten hänen mielensä rauhoittumaan, vähentää virikkeitä tms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kohta 5 vuotias tyttöni keksii tosi monimutkaisia leikkejä itsekseen missä on tarkat säännöt, ihan normaalia on mutta vähän erikoinen persoonallisuus. ei kyllä muuten ole sääntöjä elämiselle, yrittää vain ainoana lapsena ohjailla koko perhettä mutta laitamme vähän "kapuloita rattaisiin" ettei ihan onnistu siinä. ja toisten lasten kanssa leikkiessä hänen on usein vaikea suostua toisen sääntöihin mutta pikku hiljaa sopeutuu siihen ettei kaikki pyöri oman navan ympärillä. haluaa myös leikkiä yksin välillä tai lukea kirjoja. aivan normaalia on. ei av-mammat dignosoi täällä =) jos huolestuttaa voit varata ajan ja kysellä ammattilaiselta.
mielestäni tätä elämää vaivaa liika diagnostisuus TAVALLISTEN ihmisten puheissa toinen toisilleen. Miksi näemme normaaliuden niin kapeasti? Eikö meissä jokaisessa läikehdi myös jotain "hulluutta" joka on luovuuden, mielikuvituksen ja leikin lähde.
En ota tietenkään kantaa poikasi terveydentilaan. Vie hänet neuvolaan tutkimuksiin, JOS koet, että kyseiset säännöt alkavat kahlita hänen elämäänsä tai jos hän ahdistuu elleivät säännöt toteudu. Totta kai mahdollista pahaa oloa pitää hoitaa ja auttaa mahdollisimman varhain. Mutta jos lapsi muuten on on onnellinen, kykenee jatkamaan elämäänsä surematta vaikka palikat jäivätkin väärin, on monipuolinen toiminnoissaan (esim. ei pelkästään soita rumpuja aamusta iltaan vaan tekee muutakin), en olisi huolissani.
Ja vaikka lapsellasi olisikin jokin neurologinen häiriö, siltikin sinun tehtäväsi olisi hyväksyä hänet sellaisenaan
Mielestäni arki on vain vähän stressaavaa ja nuo säännöt eivät liity suoraan siihen. Esim. tämä aamu on mennyt mukavasti kotosalla, lapsi leikkinyt itsekseen ja välillä tullut esittelemään minulle vaikkapa tuota rumpuaan + kapuloita. Siinä samalla kertoi arvokkaan oloisena noita sääntöjään.
Toinen juttu, mikä ihmetyttää, on se että lapsi toivoi kassakonetta synttärilahjaksi marraskuussa. Kun sitten sellaisen sai, on ehkä kahdesti-kolmesti halunnut leikkiä kauppaa sillä, muun ajan on kyykyssä ja painelee nappuloita useamman minuutin ajan...nappuloista kuuluu "piip"-ääni, jotkut aamut menevät niin että me vanhemmat heräämme 10 minuutin "piip"-show'hun. Piip...piip..piip..piip..joskus olen katsonut vähän piilossa miten poika tuolla leikkii, painellessaan kassakonetta keinuttelee itseään ja painaa tietyssä "tahdissa"(vaikka ei esim. musiikissa erota sellaista).
AP
Mutta olen alkanut heräämään siihen, että eivät muiden (tuttujeni) lapset leiki näin.
AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Monessa nykyaikaisessa lapsenkasvatusoppaassa kerrotaan leikin sujuminen ikävaiheittain ja juuri tuossa iässä alkavat ne säännöt olla tosi tärkeitä ja niistä tosiaan tehdään monimutkaisiakin.
Ei syytä huoleen.
mielestäni tätä elämää vaivaa liika diagnostisuus TAVALLISTEN ihmisten puheissa toinen toisilleen. Miksi näemme normaaliuden niin kapeasti? Eikö meissä jokaisessa läikehdi myös jotain "hulluutta" joka on luovuuden, mielikuvituksen ja leikin lähde.
Liika diagnostisuus, kyllä, kiitos, lainaan tätä tästä lähtien.
Ei jää tilaa yksilön omille hassutuksille. Huomaan tarkkailevani itseänikin jatkuvasti, hakevani diagnoosia itselleni. Nyt olen kyllä täysi narsisti, ei kun kyllä olen sosiopaatti, pitäisköhän mennä lääkäriin kun olen näin masentunut...Näitä riittää.
Jää metsä näkemättä puilta, kun kaikki pitää repiä auki, terapoida, diagnosoida ja lääkitä. Ei sillä niin väliä kuka sinä olet, tärkeämpää olisi se miksi sinä käyttäydyt milläkin tavalla ja mistä se johtuu.
Kiitos ja anteeksi, asia on vaivannut jo pitkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
joissa ei ole mitään järkeä tyyliin ruskeat kengät ovat vasemmassa laidassa kaappia ja mustat oikeassa tai että sämpylätaikinaan pitää laittaa niitä jauhoja, jotka ovat kaapin toisella hyllyllä (siis voi olla splelttiä, ohraa tms.).
Ei niin mitään järkeä! Ja olen maisteri.
Joskus olen kysellyt jotain muita omituisuuksia palstalla ja silloin 8/10 ehdottaa esim. aspergeria. Neuvolassa ei ole kuitenkaan sanottu mitään näistä oudoistakaan jutuista, käsketty vaan tutustumaan ikätasoiseen kehitykseen. Neuvolan testeissä ei mitään mainittavia ongelmia, tosin viime neuvolassa ei ymmärtänyt syy-seuraussuhdetta (eikä sitä edellisessäkään).
AP