Saako lapsi puhua uskonnosta?

Ei niin, että saarnaisi kavereilleen, että vain hänen uskontonsa on oikea, usko oikeaan Jumalaan niin pelastut.

Se on jo väärin, jos lapsesi puhuukaan uskonnosta noin. Olet aivopessyt lapsesi, eikä se ole oikein.

noudattaa lähetyskäskyä. Kyllä Jeesuksesta saa ja pitää kertoa. Meillä lapsi on kertonut avoimesti uskostaan kavereille ja koulussa. Negatiivista palautetta ei ole tullut. Jeesusta ei tule hävetä.

olette hänet aivopesseet.

Olette varmaan kovastikin ylpeitä itsestänne

Vanhempana pitäisin kyllä huolen siitä että lapsi ymmärtää ettei kaikissa perheissä ajatella samoin, ja että on ihan ensiarvoisen tärkeää kunnioittaa muiden ihmisten tapoja ja ajatuksia, etenkin uskontoasioissa.

Huomioi kuitenkin myös, että samoin saavat ei-uskovat lapset kertoa omasta uskonnottomuudestaan tai ei-uskomisestaan.

Mitä siellä sanottiin ja tehtiin.

Saa tietysti vastata, jos kaverit kyselevät ja ovat kiinnostuneita tollaisista jutuista. Mutta ei tosiaan niin, että lapsesi höpöttäisi noita juttuja muille. Joita ei kiinnosta pätkääkään.

koska uskomme väärään Jumalaan.



Tuon kaverin isä ulkomaalainen, äiti suomalainen.



Onneksi muutettiin pois, tuo kaveri oli muutenkin hieman ongelmainen, on erityisluokalla koulussakin.

aikuisten "kotkotuksille". Lähes kaikki uskonnot aiheuttavat kärsimystä lapsille. Asioiden salaaminen vahingoittaa lasta sisäisesti (lapsen persoona) Lapsi on aito ja uskoo avoimesti mitä hänelle syötetään. Opeta lapsellesi että on muitakin tapoja uskoa ei vain teidän tapa. Kerro että muiden vakaumusta on kunnioitettava ja muiden tapa uskoa on toisenlainen ei kuitenkaan väärä.



Jos uskontoja levitettäisiin lasten ehdoin jokainen lapsi kertoisi uskostaan toiselle lapselle avoimesti millainen se on tuomitsematta toista.



Kenenkään lapsen ei tulisi hävetä uskoaan mihin uskontokuntaan kuuluukin:)

että minä opettaisin omat lapseni vaikka buddhalaisiksi, hinduiksi, wiccalaisiksi, suomenuskoisiksi, tai vaikkapa ateisteiksi ja he saarnaisivat omaa oppiaan sinun lapsellesi?

Olisiko se ok? Koska se meidän uskontomme tai elämänkatsomuksemme olisi niin kuitenkin osa lapseni arkea?

Kyllä maailma on mennyt kummaksi, jos kaikesta muusta saa puhua, mutta siitä, että on käynyt kirkossa tai että uskoo Jumalaan, ei saisi puhua. Jos lapsi luonnostaan kertoo kavereilleen käyneensä kirkossa ja uskovansa Jumalaan, onhan se aivan normaalia toimintaa ja luvallista. Mahdollista tietysti on, kuten tätäkin ketjua lukiessa huomaa, että joku siitä hermostuu tai jopa alkaa kiusata. Mielestäni sekin asia on hyvä lapsen kanssa käsitellä, että kaikki eivät usko samalla tavalla ja että on myös ihmisiä, jotka voivat kiusata ja pilkata niitä, jotka uskovat. Jokaisella ihmisellä on oikeus uskoa tai olla uskomatta. Omasta uskostaan saa puhua ja siitä saa olla varma, vaikka kaikki eivät uskoisikaan samalla tavalla.

että minä opettaisin omat lapseni vaikka buddhalaisiksi, hinduiksi, wiccalaisiksi, suomenuskoisiksi, tai vaikkapa ateisteiksi ja he saarnaisivat omaa oppiaan sinun lapsellesi? Olisiko se ok? Koska se meidän uskontomme tai elämänkatsomuksemme olisi niin kuitenkin osa lapseni arkea?

miten ne lapset kertoo asioista. Meinaan meneekö saarnan puolelle. Meidän aikuisten vastuu onkin että lapset saavat kertoa vaikka noita nokinenästä vapahtajana ja toisella on kertomus jostakin muusta. Kertomuksista kai tässä on alunperin kysymys :) Kertoa siis meidän tavasta elää.

Meillä papin poika 7-vee sanoi että Me jotka uskotaan Jumalaan ei haluta kuulla kirosanoja missään ei siis minun kodissani jos lapsi vieraili. Tuppas naurattaan :) Poika kertoi että hänelle tulee hirveä mahakipu kun joku kiroilee. Lapselle oli opetettu ahdistuksen alkeet. Mietin vain että kenen oikeudella.

eli, että jotkut pitävät sitä kauhistuttavana. Totta kai lapselle opetetaan, ettei rupee sanomaan, että me ollaan parempia kuin te ja että ihmiset uskoo eri tavoin ja toiset ei usko mitenkään ja se on jokaisen oma asia eikä se tee ketään huonommaksi tai paremmaksi.



Jotenkin ajattelin, että ehkä suomikin olisi muuttunut suvaitsevaisemmaksi, mutta ehkä ei.



Eli lapsen on ok puhua kaikista muista elämäänsä liittyvistä asioista, muttei uskonnosta? En teidä teidän lapsista, mutta ne lapset joihin olen törmännyt (ja niitä on aika paljon ollut työnikin puolesta) kertoo kyllä aika avoimesta kaikenlaisista elämäänsä liittyvistä asioista ihan vain siksi, että ne liittyy elämään. Varsinkin paljon puhuvat siitä, missä ovat olleet ja mitä siellä tehneet.

kun lastemme pari luokkakaveria 1-2lk sanoivat

ettette pääse taivaaseen kun teitä ei oo kastettu ja että teillä on eri raamattu kun heillä. Kyse oli uskonsuunnasta, joka on ollut esillä lasten hyväksikäytön tiimoilta. Lapsemme ovat luterilaisessa uskonnonopetuksessa kuten nämä sanojat.



Eli mitä isot edellä, sitä pienet perässä.

Mitä siitä kotona puhutte? Me(kin) olemme uskovainen perhe (perusluterilainen), käymme joskus kirkossa jne, mutta ei meillä uskosta kauheasti puhuta. Ystäväperhe on astetta "hartaampi" eivätkä heidänkään lapset uskostaan muille puhu.



Eli miksi ns tosiuskovaisten lapset ovat sitä uskoaan muille jakamassa? Puhutaanko niissä perheissä uskosta ihan joka välissä?

kyllä meillä uskonto on esillä joka päivä, rukoillaan, luetaan raamattua jne. Lapset joskus kysyy jotain ja siitä saattaa syntyä keskustelua. Mutta kuvittelen eniten, että lapset kertoisivat mitä ovat sunnuntaina kirkossa tehneet ihan niin kuin kertoisivat jollekin, että jumpassa oli eilen tosi hauskaa tai uimakoulussa me harjoteltiin viimeeksi sukeltamista. En mä usko, että lapset nyt itse varsinaisesti alottaisi mitään keskustelua uskonnosta, mutta jos joku muu sen alottaa, niin voisin kuvitella niiden sanovan oman mielipiteensä tai jos koulun uskonnontunnilla on on ollut joku juttu, josta keskustelu jatkuu... Kuten kerran yksi lapsen ystävä oli tällaisen tunnin jälkeen sanonut, että hän ei kyllä mihinkään satuihin usko, johon oma lapseni oli todennut, että hän kyllä uskoo Jumalaan ja hänestä on kiva käydä kirkossa.



Tietenkään lapset eivät ole käännyttämässä ketään. Mutta saattavat puhua omasta elämästään.

ja meillä on tutuissa moneen eri uskontoon kuuluvia ihmisiä sekä täysin ateisteja ja lapsetkin tietää sen, että jokainen uskoo tavallaan ja silti voidaan olla ystäviä...

miksi ei saisi?

Meillähän on sananvapaus, saamme sanoa :"kävin kirkossa" aivan yhtälailla kuin "kävin uimahallissa"

korvaan kun lapsi sanoo esim. "jeesus pelastaa", "jeesus on rakkaus" tms. Tulee jotenkin olo että lapsi on aivopesty, sillä ei alle kouluikäinen vielä tajua uskojutuista paljon mitään. Toistelee vaan opetettuja fraaseja kuin papukaija.

että minä opettaisin omat lapseni vaikka buddhalaisiksi, hinduiksi, wiccalaisiksi, suomenuskoisiksi, tai vaikkapa ateisteiksi ja he saarnaisivat omaa oppiaan sinun lapsellesi? Olisiko se ok? Koska se meidän uskontomme tai elämänkatsomuksemme olisi niin kuitenkin osa lapseni arkea?

miten ne lapset kertoo asioista. Meinaan meneekö saarnan puolelle. Meidän aikuisten vastuu onkin että lapset saavat kertoa vaikka noita nokinenästä vapahtajana ja toisella on kertomus jostakin muusta. Kertomuksista kai tässä on alunperin kysymys :) Kertoa siis meidän tavasta elää.

Meillä papin poika 7-vee sanoi että Me jotka uskotaan Jumalaan ei haluta kuulla kirosanoja missään ei siis minun kodissani jos lapsi vieraili. Tuppas naurattaan :) Poika kertoi että hänelle tulee hirveä mahakipu kun joku kiroilee. Lapselle oli opetettu ahdistuksen alkeet. Mietin vain että kenen oikeudella.

Että meneekö saarnan puolelle, vai ei.

Mun mielestä lapsille ei tarvitsisi opettaa vakaumuksellisesti mitään uskontoa. Jos vanhemmat

kuuluvat johonkin uskontoon, he kuuluisivat sitten ja noudattaisivat oman uskontonsa oppeja, mutta lapsia ei saisi liittää mihinkään uskontoihin, eikä opettaa vakaumuksellisesti mitään oppeja. Se on väärin.

että se olet sinä joka päätät mitä lapsesi saa puhua ja mitä ei. Miksi syyllistät muita. Te olette valinnan tehneet ryhtyä uskovaisiksi ottakaa myös asiasta vastuu. Ei helvetilissä uskonnoissa ole suvaitsevaisuutta tiedät sen itsekkin. Miksi siis ihmettelet suomalaisten suvaitsemattomuutta. Aikuisten ongelma johon lapset kiedotaan.