Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Haluaisin toisen lapsen vaikka ehkä eroamme
07.01.2012 |
Meillä on ollut pitkään avioliitossa vakavia ongelmia, niitä on puitu jatkuvalla syötöllä jo yli vuosi. En tiedä mihin tässä päädytään, ero ei ole suinkaan mahdoton ajatus. Meillä on yksi aika pieni lapsi.
Onko väärin, että haluaisin toisenkin lapsen aviomieheni kanssa? Tiedän, ettei lapsi missään tapauksessa paranna liittoamme ja jos meillä ei olisi jo yhtä lasta, en missään tapauksessa alkaisi hankkimaan ensimmäistä näin epävarmassa suhteessa. Mutta kun esikoinen jo on olemassa, haluaisin hänelle sisaruksen, ja koen että olisi ihan yhtä helppoa tai vaikeaa erota yhden tai kahden lapsen kanssa. Jos tosiaan eroaisimme, en usko että haluaisin uutta parisuhdetta tai lapsia kenenkään muun kanssa pitkiin pitkiin aikoihin. Silloin lapsi jäisi ainokaiseksi. :(
Meillä on seksiä harvakseltaan, ehkä kerran pari kuussa kun ei olla riidoissa. Yhdessä olemme yhteisymmärryksessä jättäneet ehkäisyn pois, vähän ollaan puhuttu toisesta lapsesta ja oikeastaan molemmat oltu sitä mieltä että olisihan se kiva ja tulee jos tulee. Nytkin olin pettynyt, kun menkat taas alkoivat.
Tuntuu, että nuo ongelmat ovat jatkuneet niin kauan, etteivät ne mihinkään häviä ja siihen riitelyyn tottuu. Ja että on ikään kuin pakko vaan jatkaa elämää, ja hankkia se toinenkin lapsi nyt tai muuten sitä en koskaan saa. Mitä mieltä olette?
Kommentit (24)
Lapsen tulo on suuri mullistus, joten siihen parisuhde voi hyvin kaatua lopullisesti. Ei kannata riskeerata, sillä lapsi tarvitsee molempia, rakastavia vanhempia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos se ei haittaa niin ehkä sitten?
En tekisi itse noin. Minulle on ihan sama mitä te teette.
jossa mies haluaisi vielä muutama vuosi eron jälkeen toisen lapsen ex-vaimonsa kanssa. Haluaa niin kovasti (täys)sisarusta esikoiselle.
Kannattaisiko kuitenkin yrittää tehdä sille parisuhteelle jotain? Jos vielä haluatte lapsia toistenne kanssa, niin ette te nyt kovin vastenmielisinä voi toisianne pitää. Kokemuksesta voin kertoa, että kun pikkulapsiajan väsymys helpottaa, toisen voi löytää ihan uudestaan. Etsikää apua ja yrittäkää vielä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
itsekästä tehdä lapsi tietäen että perhe hajoaa.
ainahan ne lapset voi isättä kasvaa!ettet vaan yrittäs epätoivoisesti paikata suhdetta lapsella tai roikkua miehessä?
Ei eroaminen tarkoita, etteikö lapsella tai lapsilla olisi isää. Miehellä tosin sellainen työ, että nytkin usein hoidan lasta ihan yksinäni päiväkausia. En todellakaan ole roikkumassa, minä olen se joka on ollut monesti jo muuttamassa pois mutta ollaan aina saatu jotenkin asiat sovittua. Mies tuntuisi haluavan lasta ihan varauksetta, minulla taas on näitä epäilyksiä. Olisin kyllä täysin valmis ottamaan hoitovastuun kahdesta lapsesta niin, että isä saa tavata lapsiaan ihan niin paljon kuin haluaa ja ehtii. Jos siis ero tulisi sitten lopulta.
Ehkä on totta, että yritän epätoivoisesti paikata suhdetta, mutta lapsen hankinta ei kyllä siihen liity mitenkään. En usko että raskaaksi tuleminen vaikuttaisi suhteeseemme puoleen tai toiseen, miksi mieskään muka minua mitenkään toisin kohtelisi vain siksi että olen raskaana? Ihan hyvin muistan mitä kaikkea paskaa hän teki edellisenkin raskauden aikana, ja hyvin selvisin yksikseni hänestä huolimatta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse en tekisi uutta lasta miehen kanssa, josta aion erota! Riitely jatkuu eron jälkeenkin, huoltajuuskysymykset tuplaantuvat kahden lapsen kanssa. Ajattele nyt, ihan varmasti rakastut vielä ja saatat haluta uuden miehen lapsen. Jos niitä on jo entuudestaan monta, niin tämä toive voi mennä kiville.
Kannattaisiko kuitenkin yrittää tehdä sille parisuhteelle jotain? Jos vielä haluatte lapsia toistenne kanssa, niin ette te nyt kovin vastenmielisinä voi toisianne pitää. Kokemuksesta voin kertoa, että kun pikkulapsiajan väsymys helpottaa, toisen voi löytää ihan uudestaan. Etsikää apua ja yrittäkää vielä!
Parisuhteelle on nyt yritetty noin vuosi tehdä jotain, eikä mitään isompia muutoksia ole tapahtunut - paitsi omat odotukseni alentuneet huomattavasti. Pointtini siis oli se, että näitä ongelmia on ollut jo kauan, ne eivät tunnu mihinkään häviävän, joten nyt se lapsi pitäisi tehdä jos joskus tehdään. Mitään pikkulapsiajan väsymystä ei ole, lapsi on ollut helppo tapaus ja minä olen / olemme pärjänneet oikein hyvin.
Onko tosiaan lapsia hyväksyttävää hankkia vain, jos kaikki miljoona asiaa elämässä ovat kunnossa raha-asioista parisuhteeseen? Muutenkin ihmiset nykyään suunnittelevat ihan liikaa ja lykkäävät lastenhankintaan nelikymppiseksi, järjetöntä minusta. Me sentään olemme naimisissa, on jo yksi lapsi, ja molemmat haluamme toisen. Tulevaisuudesta ei muutenkaan voi koskaan tietää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos ihan tosissanne yritätte saada parisuhdettanne kuntoon ja käytte pariterapiassa, niin sitten mielestäni kannattaa hankkia täyssisarus. Mutta jos lähtökohtaisestikin ajattelette, että tätä tämä nyt on ja ei tämä miksikään muutu, niin ero odottelee aivan kulman takana. Minkälaista on pienellä vauvalla, joka ei käytännössä koskaan ole asunut ydinperheessä? Joka viettää pari yötä kuukaudessa isän luona. Reissaa pienestä pitäen kahden kodin väliä. Joutuu tuntemaan erotuskaa ihan vauvasta lähtien, kun kaksi tärkeintä ihmistä maailmassa on aina väärässä paikassa...
Minusta uutta lasta ei kannata hankkia riitelevään kotiin, koska lapsihan niistä riidoista kärsii. Toisaalta on hyvin itsekästä hankkia se lapsi erokotiin. Jos pystytte rehellisesti sopimaan, että käyttäydytte ihmisiksi seuraavat kolme vuotta ettekä eroa, niin ehkä sitten...
Jos ihan tosissanne yritätte saada parisuhdettanne kuntoon ja käytte pariterapiassa, niin sitten mielestäni kannattaa hankkia täyssisarus. Mutta jos lähtökohtaisestikin ajattelette, että tätä tämä nyt on ja ei tämä miksikään muutu, niin ero odottelee aivan kulman takana. Minkälaista on pienellä vauvalla, joka ei käytännössä koskaan ole asunut ydinperheessä? Joka viettää pari yötä kuukaudessa isän luona. Reissaa pienestä pitäen kahden kodin väliä. Joutuu tuntemaan erotuskaa ihan vauvasta lähtien, kun kaksi tärkeintä ihmistä maailmassa on aina väärässä paikassa...
Minusta uutta lasta ei kannata hankkia riitelevään kotiin, koska lapsihan niistä riidoista kärsii. Toisaalta on hyvin itsekästä hankkia se lapsi erokotiin. Jos pystytte rehellisesti sopimaan, että käyttäydytte ihmisiksi seuraavat kolme vuotta ettekä eroa, niin ehkä sitten...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos olet valmis kahden lapsen yh-äidiksi niin anna mennä.
Tekisin itse juuri näin.Lapsillakin olisi sama isä.Ja samat isovanhemmat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
eihän tuossa mitään väärää ole, jos OLETTE MOLEMMAT asiasta samaa mieltä ja se on yhdessä päätetty että toinen saa tulla ja molemmat ovat 100% mukana asiassa.
Kannattaa kuitenkin miettiä, että miksi ja mitkä asiat ovat sellaisia että niistä täytyy jatkuvasti tapella? Ei lapsien ole hyvä kasvaa riitaisessa ympäristössä! Ja he aistivat kyllä vanhempien välisen kireyden ja ristiriidat vaikka ette äänekkäästi riitelekään heidän kuullen.
huh, en sinuna tekisi sitä vaikka kuinka tekis mieli...yhden lapsen kanssa voi elo vielä olla mutkatonta ja helppoa mutta kaksi on tuplasti työtä ja huolta. Sitten jos vielä tulee ero, niin elämä vaikeutuu entisestään.
toisaalta jos teille nyt tulisi ero, niin sinähän voisit vielä löytää ihanan elämänkumppanin ja saada lapsia lisää hänen kanssaan. Todennäköisesti yhden lapsen yh on huomattavasti paremmassa asemassa parisuhdemarkkinoilla, kuin esim kahden tai useamman lapsen yh. Näin se vain on.
ymmärrän kyllä ajatuksesi halusta saada sisarus lapselle, mutta..aina ei kannata halujaan toteuttaa.
Kannattaisiko kuitenkin yrittää tehdä sille parisuhteelle jotain? Jos vielä haluatte lapsia toistenne kanssa, niin ette te nyt kovin vastenmielisinä voi toisianne pitää. Kokemuksesta voin kertoa, että kun pikkulapsiajan väsymys helpottaa, toisen voi löytää ihan uudestaan. Etsikää apua ja yrittäkää vielä!
Parisuhteelle on nyt yritetty noin vuosi tehdä jotain, eikä mitään isompia muutoksia ole tapahtunut - paitsi omat odotukseni alentuneet huomattavasti. Pointtini siis oli se, että näitä ongelmia on ollut jo kauan, ne eivät tunnu mihinkään häviävän, joten nyt se lapsi pitäisi tehdä jos joskus tehdään. Mitään pikkulapsiajan väsymystä ei ole, lapsi on ollut helppo tapaus ja minä olen / olemme pärjänneet oikein hyvin.
Onko tosiaan lapsia hyväksyttävää hankkia vain, jos kaikki miljoona asiaa elämässä ovat kunnossa raha-asioista parisuhteeseen? Muutenkin ihmiset nykyään suunnittelevat ihan liikaa ja lykkäävät lastenhankintaan nelikymppiseksi, järjetöntä minusta. Me sentään olemme naimisissa, on jo yksi lapsi, ja molemmat haluamme toisen. Tulevaisuudesta ei muutenkaan voi koskaan tietää.
minä en ainakaan osannut kuvitella miten uuvuttavaa elämä onkin kahden pienen lapsen äitinä, kun kuvittelin että meneehän se siinä kun ekakin oli kohtuuhelppo. Molemmat on olleet ns helppoja vauvoja yleisesti ajatellen...mutta huh...todellakin voimia vievää. Onneksi on mies .
Minä olen sitten omituinen, mutta omasta mielestä toi on ihan järkevää. Jos ero tulee, niin se tulee, mutta sisaruksilla ainakin olisi toisensa ja molemmat samat vanhemmat. Eikä sisarus jäisi saamatta sen takia, että äiti on jäämässä yh:ksi ehkä.
Vaikka tilanne on huono parisuhteessa, ei sen tarvitse tarkoittaa automaattisesti riitelyä lapisista ja tulehtuneita välejä edes eron tullen. Eikä se tosiaan tarkoita sitä, ettei lapsilla isää olisi, jos isä vaan haluaa olla läsnä lasten elämässä.
En minä tällä tarkoita sitä, ettei voisi uuden puolison kanssa koskaan tehdä lapsia, mutta kun siitä uudesta puolisosta ei voi koskaan tietää tuleeko sitä ja milloin.
Onhan lapsellekin rikkaus, kun on sisarus. Sisaruksesta on paljon tukea myös erotilanteessa. Jos ero tulee, voivat olla isänsä luona aina yhdessä jne. Paljon helpompi kuvio, kuin mahdollinen puolisisarus ja uusi perhe joskus vuosien päästä. Nimenomaan jos esikoista tässä ajattelee, niin on parempi, että hän saa täyssisaruksen. Jokatapauksessa kuviossa tulee olemaan erolapsi - miksei sitten kahta. Ja heillä voi olla aivan hyvä ja onnellinen elämä.
1) lapsella on oikeus ehjään perheeseen
2) lisää elareita miehen maksettavaksi, ei reilua.
Alue: Aihe vapaa
ainahan ne lapset voi isättä kasvaa!ettet vaan yrittäs epätoivoisesti paikata suhdetta lapsella tai roikkua miehessä?