Ei kai vauva voi alkaa pelätä minua?

Kyllä mullakin sydän oli pysähtyä tuosta teidän kylpyhetkestä! Ei lasta kylvetetä vatsallaan, herranjumala!



Kylpemiset tehtävä aina vakaasti ja turvallisesti!



Vauvan kanssa on oltava rauhallinen ja tehtävä vauvalle turvallinen olo. Lapselle äiti on maailman tärkein ihminen. Vauva on täysin riippuvainen hänestä.

ne mitä ihan pienen kanssa käy, on yleensä tosi pieniä juttuja, just joku "raapaisin vahingossa kynnellä"... sekin raastaa äidin sydäntä tietty,mutta pahempaa on tulossa, tuo on vasta "harjoittelua". Vauva kasvaa ja siitä tulee lapsi, joka koheltaa ihan itse itselleen joku 1000-2000 pipiä ennen kuin siitä tulee aikuinen, siinä ei paraskaan suojelija äiti pysy perässä...

toisilla tietty rauhallisempi luonne kuin toisilla, mutta aivan varmasti ihan jokainen lapsi saa kolhuja, vaikka supermama seisoisi metrin päässä 18 vuotta.



Olen itse tosi herkkä ja vähän neuroottinen mitä tulee lasten turvallisuuteen, mutta niin se on vaan pakko luottaa elämään jossain määrin, koska vessassa se on munkin käytävä, perunat keitettävä ja päästettävä lapset kokeilemaan siipiään niinkin hurjiin paikkoihin kuin pulkkamäkeen tai luistelukentälle jne.

Voi alkaa pelätä. Kyllä minäkin tuollaista pelkäisin- Ole nyt vähän huolellisempi! Tee rauhassa äläkä hosu ja ota järjen käyttö mukaan.

Miksi sä sellaisia pidät jos sulla on jo mies

Eikä ala pelkäämään. Mulle käy vauvan kannsa (vaikka jo kolmas lapsi) joka päivä joku pieni kolhu eikä tuo vieläkään näytä pelkäävän.

Mä nyt vastaan siitä lähtökohdasta, että olet. Ei, vauvasi ei ala pelkäämään sinua. Hänellä ei ensinnäkään ole kapsiteettia yhdistää jotain pään kolahtamista seinään siihen, mitä sinä olet tehnyt. Hänelle se on vain asia, joka tapahtui, ja jos hän sen johonkin assosioi, niin se on esimerkiksi se kylpyammeen vesi tms.



Ja toisekseen; ekan kohdalla äiti voi vielä keskittyä siihen, ettei lapselle ikinä tapahdu mitään pientäkään kolhua. Mut toisen lapsen kohdalla minä ainakin ole huomannut sen paljon vaikeammaksi; on enemmän kiire, on se toinen lapsi siinä "hoitamassa" vauvaa, itse on väsyneempi jne. Mun toinen lapsi on saanut varmaan sata pientä kolhua, varsinkin koska on luonteeltaan sellainen, että huitoo koko ajan. Ei hän ole niistä moksiskaan. Joskus itkee ton muutaman sekunnin, mut mä vaan raakasti harhautan lasta suukottelemalla, huvittamalla tai näyttämällä jotain lelua. Niin kauan kuin nuo toimii, tietää ettei vauvalle kovin pahasti käynyt.



Sä olet ap tosi hyvä äiti kun olet huolissasi vauvan kolhuista, älä hirveästi hätäile. Kaikkea hyvää. :)

Eikä ala pelkäämään. Mulle käy vauvan kannsa (vaikka jo kolmas lapsi) joka päivä joku pieni kolhu eikä tuo vieläkään näytä pelkäävän.

JOKA PÄIVÄ? Kyllä mä sanoisin, että sinäkin voisit olla vähän huolellisempi. Kyllähän vahinkoja sattuu, mutta että ihan alvariinsa?

mitä vahinkoja teillä on käynyt vauvojen kanssa niin osaan välttää niitä.

T: AP

väärin ovien paikat ja kamanat ja kolautin pyllypesulle mennessä lasta niihin. Tai nostin hoitopöydältä huonosti ja kolautin lapsen pään yläpuolella olevan kaapin reunaan. Tai kolautin lapsen pään matalalla olevaan lamppuun. Että jos niistä tulee tyhmiä, niin se on mun vika.

Älä päästä putoamaan sängystä niin kuin minä ja x kertaa. Heti kun vähänkin mönkii tai kääntyy, voi pudota.

sitterissä ja vauva putosi vahingossa mahalleen lattialle. Oli hetken hiljaa ja alkoi sitten huutaa. Sydämeni pysähtyi siinä hetkessä.



Tuo oli ainut onnettomuus, mitä on käynyt mutta ainut mitä jäi oli kuhmu otsassa.

vauvan toisessa kylvyssä kokeilimme että vauva olisi kylvyssä vatsalleen ja saisi polskia, mutta vauva laittoi pään alas ja se oli veden alla n.2 sekuntia. vauva alkoi itkeä ja itki n.5s kunnes sain rauhoteltua.

Ei kai kukaan noin hassu ole, vastasyntynyt ei pysty kannattamaan päätään vielä!

Tässä meidän kahdeksankuisen normaalit päivän kolhut:

- huitoo itseään lusikalla, lelulla, tutilla jne. Joskus kopsauttaa omalla nyrkillään itseään päähän

- pää osuu pinnasängyn reunaan tai syöttötuolin selkänojaan kun lapsi mönkii ja heiluu

- isompi lapsi "halaa" niin että pienempi menettää tasapainon

- vauva puklaa, lähtee konttaamaan puklun päältä, liukastuu siihen ja kupsahtaa



Pienen lapsen elämä vaan on rankkaa joskus, siksi niitä pipejä pitää puhaltaa monta kertaa päivän aikana.

Ja kuka on vielä niin paljon tyhmempi, että laitattaa rakennekynnet?

Vauva 3kk ja meillä on käynyt jo 3 vahinkoa!!!!

1. vauvan toisessa kylvyssä kokeilimme että vauva olisi kylvyssä vatsalleen ja saisi polskia, mutta vauva laittoi pään alas ja se oli veden alla n.2 sekuntia. vauva alkoi itkeä ja itki n.5s kunnes sain rauhoteltua.

2. Olin kylässä jossa oli pieni lavuaari ja vauva oli kakkinut. Pestessäni vauvan pyllyä, vauvan pää osui seinään (ei kovaa) ja vauva itki n5 sekuntia taas kunnes sain vauvan hymyilemään.

3. Tänään otin rakennekynnet ja sohaisin vahingossa vauvan poskea kynnellä leikkiessämme ja itki AINAKIN 10s enne kun sain rauhoitettua ja pyydettyä anteeksi.

Eikai lapseni voi alkaa pelätä minua? Käykö muilla vahinkoja vauvan kanssa vai olenko ainut?!? vai ovatko nämä vaiettuja asioita?

1. Pienen vauvan pää on hänelle raskas ja hän ei jaksa pitää sitä pystyssä kovinkaan kauan. Hän varmasti sai vettä nenäänsä kun käväisi pinnan alla. Kirveli taatusti.

2. Pieni haveri. Ei vahinkoa. Ota vähän rauhallisemmin. Ei auta muu kuin pitää silmät auki kun liikuttelet vauvaa, ja lakkaat unelmoimasta samalla.

3. Sulla on uudet kynnet nyt. Parasta totutella niihin ja alkaa olemaan varovaisempi. Kynnet raapivat. Odota vaan kun vauvan omat kynnet kasvavat. Raapaisepa omaa poskea niillä kynsillä.

Pikkuvahinkoja sattuu aina uusille äideille vauvojen kanssa. Vauvat itkevät herkästi, ne ovat tunnettuja siitä. Keskittyminen vauvaan auttaa. Unelmointi aiheuttaa epähuomiota, ja silloin vahingot sattuvat. Tarkkuus ja rauhallisuus ovat hyveitä.

usko että kolmen pienen kolhun takia sua alkaa pelätä, mutta koita olla tarkempi jstkossa. Eihän vettä mennyt henkeen kun se voi olla vaarallista... Tärkeintä on että käsittelet vauvaa rauhallisesti, turvallisen jämäkästi, ja lohdutat kun hän itkee.

Rakennekynsiä en itse kyllä hankkisi vauva-aikana, kun ihan näillä tavallisillakin olen pari kertaa vahingossa raapaissut, vaikkeivat kovit pitkät olekaan.

Esikoinen tippui kerran vauvana sohvalta, hirvee parku tuli, mutta onneksi pudotus oli matalalta ja alla oli paksu matto.

Kuopukselle esikoinen on ollut se, koka parkua aiheuttaa, on vahingossa huitaissut lelulla ja säikäyttänyt riehumisellaan... Onneksi on yleensä hellä vauvaa kohtaan.

Naiset käsittelee vauvaa kuin jotain esinettä, joka voi pudota. Entä jos se olisi miljooninen arvoinen arvoesine, tuskin pudotteleisitte ja kolhisitte, mutta sehän on VAIN vauva!



Vahinkoja ei satu jos toimii rauhallisesti. Vauvakin tykkää rauhallisesta menosta eikä tollasesta koheltamiseta. Aivan varmasti vauva osaa yhdistää, että kohta sattuu kun äiti alkaa minua taas retuttaa johonkin kauheella kiireellä.