Joku on ottanut "meidän" sukunimen =(
Sukunimi - joka siis minullakin on - oli viime aikoihin saakka ainoastaan parillakymmenellä henkilöllä. Suomessa ja koko maailmassa. Siis ainoastaan meidän suvullamme.
Nyt kävi ilmi, että joku %&/(/&%€ on ottanut sen käyttöönsä, koska jollain hänen esivanhemmallaan on ollut ko. nimi.
Kai hekin nyt sitten "sukua" ovat, tuntuu vain jotenkin pahalta kun mitään kysymättä ovat asian menneet tekemään. Minulla ei olisi välttämättä ollut pokkaa vaihtaa sukunimeäni samaksi noin pienen porukan kanssa keskustelematta asiasta ensin heidän kanssaan.
Kiitos ja anteeksi, sainpahan purkautua =)
Kommentit (55)
Sillähän pidät tuon tällä hetkellä sinulla olevan nimen pitävät pienenä joukkona.
SUKUA sitten,suomessa et saa kenenkään sukunimeä tuosta vaan ottaa,kaikilla se on suojattu.3 tai 5 sukupolvee taaksepäin,tai ehkä kuin pitkälle pystyy todistamaan.
Koska nimen saa vain 5 sukupolvea taaksepäin.
Kyllä ko henkilö on teidän sukua ja oikeutettu ko sukunimeen, lain mukaan sitä ei muuten saa. Eli eikun toivottamaan ns kadonnut lammas takaisin sukuun. Onko kyseessä muuten sinun sukusi vai miehesi suku..??
5 sukupolvea menee reippaasti 1800-luvun puolivälin tienoille.
Mutta kiva jos on oikeasti "lähisukua", itselle ei vain tule mieleen mistä polvesta tämä ihminen olisi lähtöisin. Ja olen sentään tehnyt sukututkimusta suvustamme.
Täytyy ottaa yhteyttä ja kysellä. Ihan vain ystävällisesti =)
-ap
Sukunimi - joka siis minullakin on - oli viime aikoihin saakka ainoastaan parillakymmenellä henkilöllä. Suomessa ja koko maailmassa. Siis ainoastaan meidän suvullamme.
Nyt kävi ilmi, että joku %&/(/&%€ on ottanut sen käyttöönsä, koska jollain hänen esivanhemmallaan on ollut ko. nimi.
Kai hekin nyt sitten "sukua" ovat, tuntuu vain jotenkin pahalta kun mitään kysymättä ovat asian menneet tekemään. Minulla ei olisi välttämättä ollut pokkaa vaihtaa sukunimeäni samaksi noin pienen porukan kanssa keskustelematta asiasta ensin heidän kanssaan.
Kiitos ja anteeksi, sainpahan purkautua =)
Minä tunnen ihmisen, jonka sukunimisiä on vain kolme Suomessa, hän, hänen äitinä ja poikansa. Ja ihan suomalainen sukunimi kyseessä. Häntä ei haittaisi pätkääkään, jos joku etäinen sukulainen, tai kuka vain, ottaisi saman sukunimen, se on vain sukunimi, ei muuta. Ei se ole mitään pois keltään, päin vastoin, olisi kiva että nimi jatkuisi muuallakin, eikä ehkä joskus lakkaisi kokonaan olemasta. Mitä ihmeen väliä tuolla on, ja kun heillä on oikeus ko. nimeen, miksi sinä haluat omia sen vain itsellesi? Olisit iloinen, että saman nimisiä on muitakin. Nimiä, myös ainutlaatuisia, mahtuu maailmaan aika paljon.
Saman verran teillä on keskimäärin yhteisiä geenejä kuin niissäkin suvuissa, missä sukupolvet ovat lyhyempiä. Järki hoi!
5 sukupolvea menee reippaasti 1800-luvun puolivälin tienoille.
Mutta kiva jos on oikeasti "lähisukua", itselle ei vain tule mieleen mistä polvesta tämä ihminen olisi lähtöisin. Ja olen sentään tehnyt sukututkimusta suvustamme.
Täytyy ottaa yhteyttä ja kysellä. Ihan vain ystävällisesti =)
-ap
Saman verran teillä on keskimäärin yhteisiä geenejä kuin niissäkin suvuissa, missä sukupolvet ovat lyhyempiä. Järki hoi!
5 sukupolvea menee reippaasti 1800-luvun puolivälin tienoille.
Mutta kiva jos on oikeasti "lähisukua", itselle ei vain tule mieleen mistä polvesta tämä ihminen olisi lähtöisin. Ja olen sentään tehnyt sukututkimusta suvustamme.
Täytyy ottaa yhteyttä ja kysellä. Ihan vain ystävällisesti =)
-ap
Isoisäni äidin suvku oli pieni ja nimi päättyi tuohon sukupolveen, koska perheessä oli vain tyttöjä. Nimi oli tyylin Havuviita.
Kun veljeni meni naimisiin, halusivat he tavis-sukunimen tilalle jotain muuta ja kaivoivat esille tuon isän isoäidin sukunimen. Sama nimi on 14 muulla, jotka eivät ole mitään sukua vaan jossain vaiheessa suomentaneet nimensä.
5 sukupolvea menee reippaasti 1800-luvun puolivälin tienoille.
Mutta kiva jos on oikeasti "lähisukua", itselle ei vain tule mieleen mistä polvesta tämä ihminen olisi lähtöisin. Ja olen sentään tehnyt sukututkimusta suvustamme.
Täytyy ottaa yhteyttä ja kysellä. Ihan vain ystävällisesti =)
-ap
Onko nimi sinun isäsi,äitisi vai aviomiehesi??? Vastaus sanelee typeryytesi=)
Isoisäni äidin suvku oli pieni ja nimi päättyi tuohon sukupolveen, koska perheessä oli vain tyttöjä. Nimi oli tyylin Havuviita.
Kun veljeni meni naimisiin, halusivat he tavis-sukunimen tilalle jotain muuta ja kaivoivat esille tuon isän isoäidin sukunimen. Sama nimi on 14 muulla, jotka eivät ole mitään sukua vaan jossain vaiheessa suomentaneet nimensä.
tosin jo melko etäistä. VAi ajattelitko, ettei sukulaisuutta synny ns. naislinjaa pitkin?
Ja siksi haluaisinkin kysellä miltä oksalta ovat löytyneet. Ihan tuon sukututkimuksen mukana tuomaa uteliaisuutta.
Tuo heidän nimenvaihtonsa vain ei tuntunut kovin mukavalta ajatukselta - ainakaan aluksi - ja vaikka heillä kuinka olisi siihen oikeus. Sorry, siltä vain se tuntui kun vuosikymmenet ko. sukunimi on ollut jäljellä vain lähisuvulla. Tuntui vähän suvun "identiteettivarkaudelta".
Itsellänikin on erittäin harvinainen sukunimi, Suomessa meitä on 8, ulkomailla 3 ja hekin on ihan lähisukua.
Kyllä minua harmittaisi, jos joku päättäisi yhtäkkiä ottaa saman sukunimen käyttöönsä, vaikka se lain mukaan hänelle oliskin sallittua. Ei silloin haittaisi, jos joku lähisukulainen sen ottaisi, mutta jos on "ansainnut" sen sukunimen jostain viiden sukupolven takaa, niin sitten se olisi outoa.
Typerin ehdotus ap:lle on että vaihtaisi itsekin sukunimensä!
Harvinainen sukunimi on sellainen asia, mitä ei joku perus Lahti tai Virtanen voi välttämättä ymmärtää. En varmasti itsekään ymmärtäisi miksi sukunimi olisi jollekin niin tärkeä, ellei itsellänikin olisi harvinainen sukunimi.
Ja ihan isältäni olen sukunimen saanut, en mieheltäni. Naimisiin mennessämmekin pidin oman sukunimeni, en edes harkinnut vaihtaa, vaikka miehenkin sukunimi on kaunis, eikä mikään järin yleinen.
Jos veljeksistä vain toisen sukuhaaralla olisi oikeus kantaa isän nimeä..?
että olisi sukua! Onko ap tosiaan muka tehnyt sukututkimusta, kun ei tuota tiedä?
Ja yhtälailla tämä henkilö pitää sukunimeään omanaan kuin sinäkin. Se kun on saattanut olla esim. isovanhemmillaan käytössä.
Tuossa sukunimen esivanhemmiltaan saamisessa ei ole lain mukaan mitään sukupolvirajausta, vaikka kuinka vanhan voi ottaa. Mutta on todistettava, että se oli aikoinaan omalla esivanhemmallaan sukunimikäytössä.
Jos jollakin esivanhemmalla on ollut tuo kys. sukunimi niin vaihto on ihan okei. Jos teitä on vain 20 koko Suomessa niin eikö ole hyvä asia, että sukuun saadaan saman nimistä porukkaa. Noin pienet sukunimet "kuolevat" helposti pois. Itsekin voisin vaihtaa nimeäni helposti jonkin esivanhemman tai äidinpuoleisen suvunhaaran nimeen. Moni niistäkin on harvinainen eli alle 20 tai 100 kantajaa. En todellakaan lähtisi kyselemään onko ok vaihtaa. Eipä minun sukunimiasiani kenellekään kuulu jos se nimi on sukuni kirjoista löytynyt.
Minullakin on harvinainen sukunimi. Suomessa alle 10 enkä ole kaikille edes sukua. Muutama on kokonaan eri haaraa. Eipä asialla ole paljoa merkitystä.
Kyllä ne on sukulaisia ihan samoin kuin sinäkin.
Eikä se ihan esivanhempi ole voinut olla vaan aika paljon lähempi.