Lue keskustelun säännöt.
Palaute lapsesta hoitopaikasta
04.01.2012 |
Minkäslaista palautetta te pienten lasten vanhemmat saatte lastenne hoitopäivän kulusta? Ovatko lapsenne aina kuin enkelit vai tuleeko ikään vastakkaista palautetta? Meillä on poika, 3,5 v. ja tyttö 1v8kk ja pojasta on välillä tullut palautetta että on vilkas ja kuuntelee ohjeita huonosti. Nämä kyllä allekirjoitan, pojan kanssa on aika vaikeaa. Hän on usein pahalla päällä, riehuu ja loputtoman huomionkipeä ja sopeutuu hitaahkosti uusiin tilanteisiin. Hän on vauvasta saakka ollut hyvin huomionhakuinen ja häntä pidettiin koko vauva-aika melkeimpä sylissä kun ei viihtynyt missään muualla.
Tyttö on toisenlainen, iloinen heti herättyään ja helposti sopeutuva. Nyt tänään hoitopaikassa kyseltiin että onko meillä tapana laulaa ruokapöydässä kun tytön laulaminen häiritsee tilannetta ja villitsee muita. No, meillä ei ole tapana laulaa ruokapöydässä mitenkään "tavan vuoksi", mutta tyttö on tosi kova laulamaan ja ylpeä kun osaa laulaa monta laulua ulkoa ja usein ruokapöydässäkin lauleskelee. En ole kiinnittänyt asiaan suurempaa huomiota, minusta se ei nyt ole niin vakavaa jos laulelee kunhan syö ruokansa ja tyttö syö itse.
Jotenkin kuitenkin syyllistyin tuosta kommentoinnista ja tuli tunne, että oonko ihan liian lepsu äiti, pitäiskö ruokapöydässä tosiaan olla hipihiljaa? Miten edes saan noin pienen olemaan hiljaa, tuntuu olevan siinä iässä että kiellot ei oikein mene perille, suurinpiirtein tilanteesta poistaminen on ainoa joka auttaa.
Saatteko te muut koskaan negatiivista/ei niin postitiivista palautetta lapsistanne/kotitavoistanne?
Kommentit (6)
Ei tarvi mykkänäkään istua, mutta se on rauhallisen hiljaisen keskustelun ja ravitsemuksen hetki. Kyllä minuakin oikeasti häiritsisi jonkun loilottaminen omassa tai naapuripöydässä. Samalla lailla se on pöytätapoja kuin möykkääminen, maiskuttaminen jne.
Saa lapsen taidosta olla ylpeä, mutta opeta, että esiintymiselle on aikansa ja paikkansa. Myös kotona. On lapselle paljon helpompaa kun sama sääntö kotona ja päiväkodissa ruokaillessa. Ihan samoin kuin ei nukkarissakaan voi loilottaa kun yritetään rauhoittua päiväunille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei tarvi mykkänäkään istua, mutta se on rauhallisen hiljaisen keskustelun ja ravitsemuksen hetki. Kyllä minuakin oikeasti häiritsisi jonkun loilottaminen omassa tai naapuripöydässä. Samalla lailla se on pöytätapoja kuin möykkääminen, maiskuttaminen jne.
Saa lapsen taidosta olla ylpeä, mutta opeta, että esiintymiselle on aikansa ja paikkansa. Myös kotona. On lapselle paljon helpompaa kun sama sääntö kotona ja päiväkodissa ruokaillessa. Ihan samoin kuin ei nukkarissakaan voi loilottaa kun yritetään rauhoittua päiväunille.
voi olla jokseenkin vilkasta. Tämän vuoksi varmasti ruokailuhetkistä yritetään saada mukavia ja rauhallisia kaikille. Kokemuksesta sanoisin että myös laulaminen ruokapöydässä aiheuttaa tarpeetonta levottomuutta ja kun siihen yhdistyy vielä parhaassa tapauksessa kuoroon yli 10 taaperoa niin tilanne on hieman häiritsevä. Tuskin palautetta on pahalla sanottu mutta se arki siellä päiväkodissa on kuitenkin kovin erilainen kuin siellä kotona.
koska niiden tarkoitus ei ole syyllistää!
Olette vanhempina päiväkotityöntekijöiden kasvatuskumppaneita, yhdessä kasvatatte lasta. Siksi hoitajilla on tapana keskustella vanhempien kanssa lapsista ja näiden tavoistaan toimia päiväkodissa, kyseessä ei mielestäni ole "palaute" lapsesta, jonka näkisin enemmän yksisuuntaisena kuin keskustelun. Olettaisin hoitajien kysyneen esim. laulusta siksi että tietävät jatkossa, miten ohjata lasta ruokailutilanteissa parhaiten.
Näiden "palautteiden" tarkoituksena on yhdessä miettiä, miten lasta voitaisiin tukea siinä että hän sopeutuu päivähoitoon, mikä on aina lapselle ihan erilainen miljöö vaatimuksineen kuin koti, missä harvoin vietetään aikaa suuressa ryhmässä. Koti ja päiväkoti ovat ihan erilaiset maailmat.
Kyllä luulisin jokaisen päiväkotityöntekijän ymmärtävän, ettei sellaista lasta olekaan, joka pystyisi aina käyttäytymään ja olemaan niin ettei olisi kehittämisen varaa. Lapset vasta opettelevat monia taitoja ja siksi hoitajat tuovat esiin niitä negatiivisiakin asioita lapsesta vanhemmille, että vanhemmat tietävät, missä lapsi tarvitsee ohjausta . Minusta olisi aika outoa, että lapsesta kuulisi aina vain "hyvää palautetta", sillä kasvatukseen kuuluu se että lasta yritetään ohjata omaksumaan tiettyjä tapoja, joten lapsella on aina jotain mitä oppia paremmin.
Joo täytyy nyt puuttua asiaan aktiivisemmin. En silti lähtis poistamaan tyttöä pöydästä laulamisen takia, mutta täytyy toistuvasti sanoa, että nyt syödään eikä lauleta ja koittaa saada huomio muualle.
En vaan ole nähnyt tuota asiaa niin vakavana, kun noin pienestä lapsesta on kyse ja on vielä niin innoissaan uudehkosta taidostaan niin olen antanut laulella. Ja siis ei tämä meillä ole edes jokapäiväistä, en sitten tiedä "esiintyykö" hoitopaikassa vielä enemmän kuin kotona kun yleisöäkin on enemmän. Kai se ajanmyötä itsekseenkin vähenee kun laulaminen ei ole niin uutta ja ihmeellistä enää.
Mutta niitä muidenkin kokemuksia kaipailisin edelleen, eli millaista palautetta teidän lapsistanne/tavoistanne tulee?
Kyllä mäkin saan lapsistani kaikenlaista palautetta.
Esikoinen oli sellainen, että sieltä tuli pelkkää positiivista, paitsi kerran joku tyttö oli säikähtänyt hänen puheitaan ( oli sanonut, että mä olen niin vahva,että voisin repiä sulta vaikka pään irti). Asia selvitettiin, ja sittemmin olivat hyviä kavereita tuon tytötn kanssa.
Keskimmäistä kommentoitiin, että tykkää pomottaa leikeissä, ja pienin pojista sai palautetta alle 2-v että ei osaa keskittyä, nyttemmin osaa kyllä ihan ok keskittyä, on kohta 4. Hän oli myös jossain vaiheessa päiväkodissa koko ajan nyrkit pystyssä ja siitä oli annettu palautetta miehelleni, joka ei sitten minulle sitä viitsinyt välittää.
Kaikki lapset saavat aina myös enimmäkseen positiivista palautetta, ja näin kuuluukin olla, jos on ammattitaitoiset hoitajat.
HUolestu, jos et tunnista lastasi palautteesta, silloin jotain on pielessä. Mutta esim. tuo pöydässä laulaminen on asia, josta mun mielestä ei voi kauheasti ryhtyä noin pientä lasta komentamaan.