Lue keskustelun säännöt.
Mies jätti sitten mut ja olen raskaana
18.02.2012 |
kyllä on paskat fiilikset! Vielä varmisti heti päätöksen perään äidiltään että saa muuttaa sinne takas!! Siis ilmoitti 2min päätöksensä jälkeen äidilleenkin jo. Mä en ainakaan enää suostu edes yrittää sovintoa, menköön sinne äidilleen.
Kommentit (45)
Jos miehellä on vaan joku kriisi ja se toipuu siitä vielä ja saatte välinne lämmitettyä uudestaan? Jos se kuitenkin on ihan kelpo isä ollut niin voi kai se olla sitä vaikkette yhdessä asuisikaan (vai onko se lähdössä johonkin satojen kilometrien päähän sinne mammansa helmoihin?).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vanhempien helmoihin asumaan, kun sieltä 16 vuotiaana muutin pois. Lapset sain 20 ja 21 vuotiaana.
Olisin jättäny miehelle lapset ja sanonu, et iskä ottaa mut takas kotia. (äitini oli jo kuollut)
Miehiltä tuo kyllä onnistuu...
Meillä meni loistavasti mieheni kanssa ja olimme molemmat innolla tekemässä tätä lasta.. Mutta kun ilmoitin että hei nyt tärppäs niin mies ilmoitti ettei nyt ehkä olekkaan paras aika lapselle...
Minä halusin pitää lapsen jota me molemmat oltiin yritetty yli kaks vuotta ja mies halusikin että luopuisin siittä. Mietin tasan sekunnin ja aloin pakata laukkujani. Minä voin nyt hyvin olen neljännellä kuulla raskaana ja mies kysyy joka päivä mitä kuuluu... Aikomusta ei ole palata takas ennen kuin mies aikuistuu.. (hän on 34)
se nöyrtyi ja vinkuu nyt takaisin. Enpä ole antanut sen vielä koskea muhun, sen verran vei kyllä mattoa jalkojen alta tuolla ilmoittelullaan! Minä en kyllä ala anopille mitään selvittelemään mikä täällä on tilanne, kysyköön pojaltaan kun on alunperinkin sen kanssa puhunut.
En olis uskonut että tällaista tulee eteen, mutta kiitos niille kaikille jotka ystävällisesti suhtauduitte, sain edes hieman purkaa mieltäni. Nyt sitten vaan kovasti keskusteltavaa ukon kanssa..
En ottanut miestä takaisin. Ei ole todisteita, mutta mitä ilmeisemmin miehellä oli ollut sutinaa yhden työkaverin kanssa ja sitten kun homma lässähti, niin olisi halunnut palata perheen luokse. Minun mielestäni raskaana olevan jättäminen on törkein mahdollinen temppu (etenkin kun oli suunniteltu lapsi), joten en ottanut miestä takaisin.
Eihän se aina kauhean helppoa ollut vauvan ja kahden alle 8-vuotiaan kanssa, mutta selvisin, vaikka ei ollut sukulaisia tai kavereita auttamassa. Nykyään isä tapaa lapsiaan viikottain ja olemme hyvissä väleissä. Takaisin en kuitenkaan ottaisi. Niin pahasti satutti ja loukkasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No tuskin toi ihan uutisena tuli sulle, että on tuollainen kusiaivo? Miksi niitä lapsia täytyy tehdä tollasten paskasäkkien kanssa? Sit itkeä palstalla, kun ukko on paska... Kasvakaa aikuisiksi, tehkää ne lapse vasta sitten!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aina löydätte tuollaisia miehiä?
Taas joku kiiltokuva poika joka asunut koko ikänsä äitinsä helmoissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käyvät vaan töissä. Jos ap:lla on rahasta pulaa niin ymmärrän yskän. Muuten en ymmärrä. Harvan mies ottaa osaa vauvanhoitoon juurikaan. Että rahastako on kyse?
Käyvät vaan töissä. Jos ap:lla on rahasta pulaa niin ymmärrän yskän. Muuten en ymmärrä. Harvan mies ottaa osaa vauvanhoitoon juurikaan. Että rahastako on kyse?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehelle voi olla kriisin paikka, kun lapsi todella on tulossa ja kaikki tuntuu peruuttamattomalta. Onko teistä tosiaan aivan peruuttamaton synti, että mies käy läpi vaikean sopeutumisprosessin raskauden alkuvaiheessa? Ne ovat lopulta vain sanoja, vaikka loukkaavia ja pelottavia. Minusta teot pitemmältä ajalta ratkaisevat, ja jos mies tulee takaisin, hän on saattanut oppia jotain. Olisiko lopulta parempi, että mies käy kriisinsä läpi ennen vauvan syntymää? Tietenkään ei ole pakko antaa anteeksi, mutta jos siihen pystyy, se voisi olla kaikkien etu.
Käyvät vaan töissä. Jos ap:lla on rahasta pulaa niin ymmärrän yskän. Muuten en ymmärrä. Harvan mies ottaa osaa vauvanhoitoon juurikaan. Että rahastako on kyse?
Mutta missä ihmeen maailmassa te muut elätte? Kyllä kaikissa tutuissa perheissä miehet osallistuu omien lastensa hoitamiseen. Todella outo näkökanta tämä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tekee paljon kotonakin. Ei moittimista siinä, vain meidän suhde on ollut riitaisaa ja nyt tämä.
ap
Miehelle voi olla kriisin paikka, kun lapsi todella on tulossa ja kaikki tuntuu peruuttamattomalta. Onko teistä tosiaan aivan peruuttamaton synti, että mies käy läpi vaikean sopeutumisprosessin raskauden alkuvaiheessa? Ne ovat lopulta vain sanoja, vaikka loukkaavia ja pelottavia. Minusta teot pitemmältä ajalta ratkaisevat, ja jos mies tulee takaisin, hän on saattanut oppia jotain. Olisiko lopulta parempi, että mies käy kriisinsä läpi ennen vauvan syntymää? Tietenkään ei ole pakko antaa anteeksi, mutta jos siihen pystyy, se voisi olla kaikkien etu.
Se on nyt epävarma siitä mitä on tulossa ja kun elämä muuttuu.
Ole niin kuin mitään ei olisi tapahtunut. Älä sano mitään!
OLEN KOKENUT SAMAN JA MENIN ABORTTIIN JA MIES TULI TAKAS - KOSIMAAN! Oli jotain 25-26 v.
Käyvät vaan töissä. Jos ap:lla on rahasta pulaa niin ymmärrän yskän. Muuten en ymmärrä. Harvan mies ottaa osaa vauvanhoitoon juurikaan. Että rahastako on kyse?
-Ehkä jopa nuorimmaista enemmän kuin minä. :)
Pulla syötävä rusinoineen!
Joskus ennen ei tullut puheeseenkaan, että mies olisi jättänyt aviovaimonsa raskaana. (rinnastetaan avoliitto avioliittoon tässä tilanteessa) Toisaalta juoppoa miestä ei voinut jättää tai muuten vaan, kun "ei nyt tunnu miltään ja Matti on niin paljon ihanampi..." Nykyään ei suhteita pidä kasassa kuin keskinäinen tunneside. Siitä maksetaan suuntaan ja toiseen hinta, mutta samalla se on etuoikeus, koska ei tarvi elää paskassa ihmissuhteessa kiusattavana, ellei halua.
Eiköhän miehesi jo todistanut luotettavuutensa sulle. Ethän sä voi tietää, minä hetkenä se saa taas päähänsä jättää sut tai pettää sua tai mitä tahansa. Sun on henkisesti aivan varmasti parempi elää ilman tommosta perheensähylkääjää.
parempi se on tässä vaiheessa, kuin vaikka 5-7 vuoden päästä kun lapsi jo tajuu että nyt se isi lähti.. Jos on erottava, niin parempi että lapsi on niin pieni ettei tajua mitään tai tässä tapauksessa ettei ole edes syntynyt.. Äitiä kohtaanhan se on sanoin kuvaamattoman kauheaa.. Ap olen pahoillani puolestasi. :(