Apua, otanko epiduraalin vai en? rv 40+4

Itsellä epiduraali oli tosi hyvä juttu! Sain sen, kun kohdunsuu oli 5cm auki ja toimi tosi hyvin. Hetkessä (10min tms.) oli kohdunsuu täysin auki ja pääsin ponnistamaan. Lisäksi ei jalat mitenkään puutuneet ja ponnistusvaihekin oli kivuton, koska epiduraali vielä vaikutti. Muutamia tikkejä laitettiin, mutta en usko, että juuri epiduraali olisi aiheuttanut repeämistä. Niiden laitto ei tuntunut yhtään ja paranivat nopeasti.



En suosittele päättämään mitään ennen synnytystä. Ainakaan kovin ehdoton ei kannata olla. Ei sitä oikein tiedä miten asiat menevät. Ainakin itse haluan seuraavissakin synnytyksissä epiduraalin

Mulla on takana kaksi synnytystä. Ekassa supistukset olivat ihan järkyttäviä alusta asti, ei selkeitä taukoja välissä ja pienikin liike laukaisi aina uuden. Epiduraali oli kyllä taivas siinä tilanteessa. Mulla alkoi epiduraalin vaikutus lakkaamaan hissuksiin just ennen ponnistusta, joten synnytyksen jälkeen ei ollut millään tavalla mitenkään pöhnänen tms olo. Ponnistusvaihe kesti 40min ja vauvan sydänäänien vuoksi oli lähellä, että oltaisiin jouduttu käyttämään imukuppia. En kyllä tiedä liittyykö mitenkään epiduraalin saamiseen tuo. Mä en kyllä kokenut itse, että tuo ponnistuvaihe olisi kestänyt noin pitkään. Varmaan merkattu alkavaksi siitä hetkestä lähtien, kun kätilö sanoi, että ei tarvitse enää pidätellä työntämishalua vaan saan alkaa pikkuhiljaa auttamaan supistuksia siinä työntötyössä, että lapsi laskeutuisi alemmas.



Toisessa synnytyksessä kesti pitkään ennen kuin supistuksen kävivät kunnolla kipeiksi ja niidenkin välillä oli selvä tauko, joka oli täysin kivutonta aikaa. Eli sen voimin jaksoi hyvin aina sen hetken piinan. En tarvinnut epiduraalia, vaikka sitä yritin edellisestä synnytyksetä "viisastuneena" tilata jo synnärille kivuttomana saapuessani :D



Etukäteen ei voi tietää kuinka kipeä tulee olemaan ja tarvitseeko millaista kivunlievitystä. Kivut voivat olla täysin erilaisia ja eritavalla kestettävissä.

Itse voin kertoa imukuppisynnytyksen läpikäyneenä, ettei epiduraalilla ollut mitään tekemistä asian kanssa ja että ei se nyt niin kamalaa ollut. :)



Mutta itse asiaan. Mun vinkki on että tee kuten minä, äläkä päätä etukäteen. Sen epiduraalin, kuten muidenkin, kivunlievitysten tarpeen tietää vasta, kun on tosi kyseessä. Turhaan stressaat, jos mietit asiaa etukäteen. Voi olla, ettei sun synnytyskivut vaadi kivunlievitystä ja voi olla, että vaatii. Näitä kun ei millään pysty etukäteen tietämään.



Epiduraali mun kohdalla oli kuitenkin oikeaan aikaan laitettu helpotus. Helpotti avautumisvaiheen kipuja ja ponnistamisen alkaessa, ei epiduraali enää vaikuttanut. eli sattui kyllä! Mutta tuo kipu oli aivan erilaista avautumiseen verrattuna. Ponnistusvaiheessa kivun sai pois ponnistamalla, avautuessa piti vaan odotella. :)

mietin ottaako spinaali vai ei.. Jos nyt synnytys edellisten kaavaa noudattelee. Siinä vaiheessa, kun kivut ovat sietämättömät on puudutuksen ottaminen myöhäistä. Toisaalta olo oli hyvä luomusynnytyksen jälkeen, mutta itse synnytyskokemus aivan kamala. Kas siinä pulma, no ehkä tilanteen mukaan..

mutta avoimesti suhtautuen. Kannattaa olla ilman jos kokee pystyvänsä. Mutta jos sitten haluaakin lääkkeitä, ottaa niitä sitten.



Omalla kokemuksella puudutteet kyllä vaikuttavat ponnistustarpeeseen ja supistuksiin. toinen synnytykseni eteni hyvin pudentaalipuudutteeseen saakka, mutta sen jälkeen hävisi ponnistuksen tarve, ymmärrys siitä mitä pitää tehdä ja myös supistukset heikkenivät. Puudutteeton synnytykseni meni paljon "luonnollisemmin" ohi, siis kroppa oikeastaan teki sen puolestani. Vaikka kipu onkin kamala.



Voit yrittää ajatella ikiaikaista naisten janaa, jotka ovat toinen toisensa perään synnyttäneet sukupolvien ketjun takanasi. Hekin selvisivät siitä, ja niin selviät sinäkin!



(mene silti avoimin mielin)

niinkuin sata naista ennen mua jo on sanonutkin, mene fiilispohjalta. nyt voi tuntua, että kokeilet ilman epiduraalia, mutta voi käydä myös niinkuin minulla, että luulisit kuolevasi jos et hetinyt saa sitä epiduraalia!! :D mulla synnytys kesti 17tuntia ja kivut todellakin oli niin hirveät ja olin jo niin puhki siinä vaiheessa, että en olisi pystynyt ponnistaa ilman epiduraalia (tai tottakai olisi kun olisi ollut pakko, mutta kokemus olisi ollut huimasti traumaattisempi).

nyt epiduraalin vaikutus oli päällä vielä ponnistusvaiheessa, ja vaikka se veikin supistustuntemukset (vähän turhankin) tehokkaasti pois, niin ei ponnistusvaihe venynyt yhtään :) vaan hyvin sujui kaikki.



epiduraali minulle oli Taivas!

pistin itse siihen ketjuun juurikin viestin, jossa kyselin: arvatkaapa mitä tapahtui epiduraalin jälkeen, kun supistukset loppuivat ja oli lupa ponnistaa? Kukaan ei heti kysynyt, joten en vastannut.



vastaus: Ponnistin, koska oli lupa ponnistaa ja supistukset käynnistyivät uudelleenja lapsi oli sillä yhdellä ponnistuksella pihalla pään osalta. Seuraavalla tuli hartiat. Olen molemmilla kerroilla (2 synnytystä) ponnistanut niin kauan yhteen menoon kuin happi ja voimat riittää.



Eli, kyllä se epiduraali on ihan hyvä juttu, kun vie kivut pois. Vaikka mulla synnytys jumiutui useamman kerran syystä ja toisesta, niin aina se lähti käyntiin uudelleen tavalla tai toisella. Koska voimia oli, niin miksi olisin jäänyt makaamaan ja odottamaan episotomiaa ja imukuppia. Toki aina voimia ei ole ja moni ei välttämättä tajua/osaa/saa/jaksa ponnistaa ilman supistusta. Eikä sillekään voi mitään, jos vauva ei mahdu ulos.

Ei imukuppeja tai muita "seuraamuksia" minulla. Ilman puudutetta olisi voimat loppuneet kesken, nyt synnytyksestä jäi positiiviset muistot kivusta huolimatta. Kipu oli kuitenkin hallittua ja minulla oli olo että kipu otetaan vakavasti ja sitä hoidetaan. Ja epiduraalista huolimatta ehdin kuitenkin ihan riittävästi sitä kipua kokemaan niin että synnytys oli ihan riittävän "väkevä" kokemus ilman mitään traumatisoivaa loputonta tuskaa.



Yhtä asiaa pyysin kätilöiltä - en halunnut oksitosiinitippaa vauhdittamaan supistuksia epiduraalin jälkeen. Usein se laitetaan automaattisesti ja siinä saattaa olla vaarana tuo että tulee kierre että lisää puudutetta, lisää tippaa jne. ja oma keho ei enää tiedä mitä tehdä.

imukupilla, mutta se johtui kyllä omasta väsähtämisestä ja lapsen huonosta tarjonnasta kuin epiduraalista, olin saman synnytyksen aikana ehtinyt saada myös kohdunkaulan puudutteen ja spinaalin. Avautumisvaihe kesti ja kesti, kolmas kätilö oli se joka oli ponnistuksessa mukana.



Leikkaussalia alkoivat kuulemma valmistella mutta viimeisillä voimilla ponnistin. Laitoin kaiken siihen yhteen ja sitten olisi autettu imukupilla ja sitten leikkaukseen.



Ja kaikkiin neljään olen lähtenyt ajatuksella ettei lääkkeitä suoralta kädeltä ja kaikissa niitä ottanut!

Yksi mikä auttaa kamalasti on hengitykseen keskittyminen ja rentouttaminen mahdollisimman paljon aina kun supistus on ohi.

ja kaikista tyhmintä on sanoa suoraan ovella että mulle sitten se epiduraali heti kun mahdollista..



Jos epiduraalin ottaa liian aikaisin se hidastaa synnytystä ja sillä on vaikutuksia paljon siihen miten itse voit synnytyksessä toimia. Esim. olet piuhoissa kiinni koko loppusynnytyksen ajan ja on kätilöstä kiinni että nostaako se sua ylös vuoteesta.. epiduraali lisää myös riskiä vauvan väärään tarjontaan, kun et tunne kipua, niin vartalo ei mene automaattisesti sellaiseen asentoon että vauva laskeutuisi tai menisi oikeaan asentoon.. se ei siis välttämättä aiheuta tälläistä mutta riskit kasvavat kuten imukuppiin tai keisarinleikkaukseenkin.. epiduraali voi myös poistaa supistukset, ainakin tuntemukset ja välttämättä ne eivät tule enää entiseen malliin sen oton jälkeeen. usein tarvitaan tippaa ja lääkityksiä.. ponnistamisen tarve ei myöskään ole niin selkeä kuin jos ei olisi puudutetta..



jos koet synnytyksen aikana että et kestä kipua muuten kuin puudutteen avulla kokeiltuasi ensin muitan menetelmiä (sairaalasta riippuen lämpimät kaurapussit, tens-laite, hieronta, amme, suihku, äänenkäyttö, ilokaasu) niin ota se siinä tapauksessa.. itse pyysin puudutteen kun tuntui että en kestä enää ja oma vauvani oli väärässä tarjonnassa ja reilusti yli nelikiloinen esikoinen ja synnytys päätyi supistusheikkouden vuoksi imukuppiin.. epiduraali ei auttanut lopussa enää ollenkaan.. on myös hyvä muistaa että jos ottaa puudutteen niin elimistön omat kivunlievityskeinot salpautuvat ja tilalle tulee se lääkkeellinen ja sillä sitten pitää jatkaa loppuun asti.. jos tulee tilanne että pitäisi väliliha leikata niin väliliha puudutetaan ensin ennen kuin se leikataan, joten senkään takia ei etukäteen päättää puudutteen ottoa..



kaikkea hyvää synnytykseesi ja kannustan sinua ottamaan selvää muistakin kivunlievityskeinoista.. valitettavasti synnytysvalmennukset ovat tänä päivänä kovin niukkia että niissä ei juurikaan puhuta muusta kun epiduraalista..

Joka kerta olen saanut epiduraalipuudutteen, ja se on ollut todella taivaallisen hyvä ja toimiva apu kipuihin. Minunkin kipukynnykseni on erittäin matala, ja lisäksi synnytykseni ovat aina olleet aika pitkiä: 9 - 15 h.



Neljännessä synnytyksessä sain ensin spinaalipuudutteen, vaikka pyysin epiduraalia hyvien kokemusteni vuoksi. Spinaali ei vienyt kipua pois, ja lisäksi sain komplikaationa spinaalista vaikean ja tuskallisen päänsäryn. Se vaati veripaikan hoidoksi kaksi kertaa.



En siis suosittele spinaalipuudutetta. Epiduraalipuudutteesta minulle ei ole koskaan tullut mitään vaivoja, eikä epiduraalsita lääkärin mukaan voikaan tulla päänsärkyä kuten spinaalipuudutteesta voi tulla.

Mua eniten synnytyksissä ihmetyttää, miten niin moni etukäteen pelkää kipua. Sitä tulee, sen vaan ottaa vastaan, rentoutuu minkä pystyy ja luottaa, ettei siihen kuole ja että se loppuu. En muista kuulleeni, että kukaan olisi synnytyksessä pyörtynyt kivusta.



Jos kaikki siis menee suunnilleen niin, kuten useimmilla menee.



Toki, jos synnytys on kestänyt 36 tuntia, niin epiduraali lienee voimien kannalta järkevä ja hyvä vaihtoehto.



Monelle käy kuitenkin, kuten minulle - sitä vaan keskittyy hengittämiseen ja rentoutumiseen ja synnytys menee ohi niin nopeasti, ettei epiduraalia edes ehditä antaa. Imukuppia on turha pelätä etukäteen. Tiedän monta epiduraalissa synnyttänyttä, joiden ponnistusvaihe on ollut helppo ja nopeahko. Ehkei kuitenkaan viime metreille kannata puudutteen ottoa jättää...



Kyl sä siitä selviät ap!

Ennen ekaa synnytystä olin päättänyt, että haluan liikkua synnytyksen aikana, mutta koska vauvan sydänääniä kuunneltiin jatkuvasti ja tarvitsin ilokaasua, en päässyt liikkumaan juuri ollenkaan.



Toisen kohdalla ajattelin, että en päätä mitään ennalta, paitsi että sairaalaan menen vasta viime hetkellä. No, lapsivedet meni ja vauvaa ei kuulunut, joten ei auttanut kuin lähteä sairaalaan ennen ensimmäistäkään synnytyssupistusta.



Ensimmäinen käynnistettiin, jouduin kaavintaan, menetin paljon verta ja vauva oli pieni. Toisessa olin ihan poikki, piti laittaa oksitosiinia, kokematon kätilö oli paniikissa ja vauva oli sininen syntyessään. Silti ne oli molemmat mun mielestä ihan hyviä synnytyksiä. Jollekin toiselle ne olisi olleet kauhukokemuksia Nkl:n kalsean kaakeloiduissa synnytyssaleissa.

Joo, niin ajattelinkin että katson tilanteen mukaan kestänkö kipua vai en. Mietin vaan, että pitäisikö epiduraali osata ottaa tarpeeksi ajoissa, kun eikö se sitten jossain vaiheessa ole liian myöhäistä? Olen ensisynnyttäjä.

ap

Oletko jo synnyttänyt? :)

Itsekin kuvittelin, että pitäisi jo hirmu pitkään etukäteen tietää, jos haluaa epiduraalin, mutta ei se niin mennytkään.

Synnytin "avoimin mielin". Ensin koitin ilman kivunlievitystä, sitten ilokaasulla ja lopuksi pyysin epiduraalin, kun en vain kestänyt enää kipua. Mutta hämmästyksekseni sen epiduraalin sai hirmu nopsaan. Meni vain n. 5 minsaa, kun oli jo lääkäri paikalla siitä kun epiduraalin pyysin. Minulle se oli oikea päätös: synnytys sen jälkeen tosi nopeasti ja kivuttomasti. Tämä tapahtui Taysissa.

Joillakin on pienemmät synnytyskivut, joten ei kannata ottaa sitä varmuuden vuoksi.