Te joiden lapsi oppi/alkoi puhumaan myöhään, niin
oliko lapsellanne koulussa vaikeuksia lukemisessa ja kirjoittamisessa?
Kommentit (12)
Oppi lukemaan 2. luokalla ja koskaan ei tarvinnut opetella kaunokirjoitusta (vai mikähän sen nimi nyt olikaan).
lapsesi alkoi puhua?
ei-ap...
esikoispoika oppi puhumaan 2,5 v. sitä ennen käytti yksittäisiä sanoja harvakseltaan, mutta selkeästi ymmärsi puhutun. Kielellisesti lahjakas on koulussa, lukee hyvin (oppi ekalla ennen joulua), kirjoittaa hyvin. Toinen poika oppi 2 v. mutta höpötteli ahkerasti omiaan ennen sitä. Ei ongelmia lukemisen ja kirjoittamisen kanssa, oppi ekalla syksyn aikana.
Lapsi oppi puhumaan 1,5-vuotiaana.
Luki ennen eskariin menoa ja kirjoittaminenkin sujuu.
puheestaan. Sitä ennen olimme käyttäneet vuoden tukiviiitomia. Lapsella oli typistettyjä sanamuotoja tuosta 3v iästä alkaen.
Myöhään puhumaan oppiminen kyllä lisää lukemisen vaikeuden todennäköisyyttä. Toinen lapsista on käynyt useita vuosia puheterapiassa, mutta oppi yllättävän helposti lukemaan. Lähdin opettamaan kirjaimia jo ennen kuin terapeutti antoi luvan, ja lapsi osasi 4-vuotiaana lukea helppoja tavuja (kahdella kirjaimella) ja eskari-iässä jo lauseita, eskarin keväällä myös pienaakkosilla. Opetin lapselle lukemista juuri siksi, että oli ennakoitavissa ongelmia lukemisen oppimisessa. Lukemaan oppiminen nopeutti myös puhumaan oppimista (puheessa kirjaimet vaihtoivat paikkaa tai jäivät puuttumaan).
Toinen lapsi oppi myös aika myöhään puhumaan, hän alkoi yhdistellä sanoja vasta 2,5-3-vuotiaana. Mutta sitten kehitys ryöpsähti ja lapsi oppi lukemaankin ilman minkäänlaista opettamista hyvin varhain.
Kielelliset kyvyt ovat hyvin moninaisia muuten. Kirjoitettu kieli on jokaiselle lapselle ikään kuin uusi kieli varsinaisen ensimmäisen kielen, siis puhutun kielen, jälkeen.
Sitä epäilinkin, jonka vuoksi aloin tietoisesti opettamaan lukemista jo heti kun lapsi oppi kirjaimet. Kirjain-änne-tavu sujuikin mallikkaasti jo hyvin nuorena, mutta siitä huolimatta kyllä oli koulussa vaikeaa.
Ei ollut, vaikkei puhunut sanaakaan ennen kuin täytti 3. Olemme monikielinen perhe ja poika joutui opettelemaan 3 kieltä. Hän aloitti puhumisen suoraan kokonaisilla lauseilla eikä kertaakaan sekoittanut kieliä keskenään. Oppi lukemaan 6-vuotiaana. Nyt hän on 17-v. lukiolainen.
Joku kertoi että heidän lapsi oppi myöhään puhumaan, 1,5-vuotiaana. Anteeksi nyt vain mutta tuo ei ole myöhään.
Enkä pidä sitäkään myöhään puhumaan oppimisena että alkaa puhumaan 2- 2,5-vuotiaana.
Kun ikää on 3-vuotta tai enemmän ja alkaa vasta sitten puhumaan, niin silloin puhuu myöhään.
Oikeasti ärsyttää että lasten puhumaan oppimisesta on tullut jotain ihme kilpailua. Omaan korvaan 1-vuotias joka puhuu selkeästi, kuulostaa omituiselta. Enkä ymmärrä sitä hössöttistä mikä puhumisen kanssa ihmisillä on.
Myös tuo lukemaan oppiminen on pelkkää kilpailua ja hössöttistä nykyään.
Ja ei, minulla lapsi ei puhunut kovin myöhään, esikoinen puhui lyhyitä lauseita vuoden ikäisenä, (kyllä, pidin sitä outona) kaksoset taas eivät puhu vielä, koska ovat vasta 3kk ikäisiä.
Ja kyllähän nopeastikin puhumaan oppineilla voi olla vaikeuksia lukea. Itse olen siitä esimerkki. Opin lukemaan viimeisenä ensimmäisellä luokalla, toki syynä voi olla sekin että en halunnut oppia lukemaan, koska sitten piti lukea ääneen tekstikirjan tekstejä tunneilla.
Oppi lukemaan 2. luokalla ja koskaan ei tarvinnut opetella kaunokirjoitusta (vai mikähän sen nimi nyt olikaan).