Lue keskustelun säännöt.
Jumaloin esikoista, liikeneekö tätä rakkautta toiselle yhtä paljon?
02.01.2012 |
Esikoinen oli pitkän lapsettomuushoitorupeaman kaivattu ja toivottu tulos. Hoidoissa oltiin 4 vuotta, kunnes meitä onnisti. Olen täysin hullaantunut tuosta lapsesta, en saa hänestä tarpeekseni. Voisin vain tuijottaa häntä, nuuhkia hänen hiuksiaan ja suukotella, ihastella, rakastaa sydämeni halki.
Nyt yllätyksenä tein tänään positiivisen raskaustestin. Täysin luomuna on siis toinen lapsi tulossa, näin ei pitänyt tapahtua, koska sekä minussa että miehessäni on vakavia hedelmällisyyttä huomattavasti alentavia vikoja. No mutta uskomatontahan tämä on ja sillä tavalla suorastaan ihmekin, mutta nyt on ristiriitaiset tunteet, koska olimme jo hyväksyneet, että esikoinen jää ainoaksi lapseksemme. Emme halunneet lähteä enää lapsettomuushoitojen rankalle tielle uudelleen. Voinko rakastaa toista lasta lähellekään niin paljon, kuin esikoista? Mitä todennäköisimmin voin ja tulenkin rakastamaan, mutta tuntuu vaan, että miten ihmeessä samanlaisia tunteita voisi kehittyä vielä toistakin lasta kohtaan. Kuulostan nyt varmaan aivan kahjolta, tiedän, älkää teilatko minua. Olen vaan ihan sekaisin tästä raskaustestistä..
Onko jollain kokemuksia vastaavista ajatuksista ja miten se kakkonen sitten ne tunteenne sytytti. Ja onko jollain kokemusta siitä, miten tunteet muuttuivat, kun kakkonen tekikin tuloaan, vaikka olitte jo päättäneet, että lapsiluku saa jäädä yhteen?
Kiitos asiallisista kommenteista. Mitään valistusta ehkäisyasioista en kaipaa, toki olemme tästä lapsesta onnellisia, nyt pitää vaan muuttaa ajatusmaailmaa hieman ja ryhtyä ajattelemaan meitä sittenkin kahden lapsen perheenä :)
Kommentit (4)
Jos jolla kulla olisi vielä jotain kommentoitavaa, kokemuksia, olisin kiitollinen :)
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos jolla kulla olisi vielä jotain kommentoitavaa, kokemuksia, olisin kiitollinen :)
Ap
Ole yhtään vähemmän rakas, vaikka saakin sisaruksen. Mutta mulle kävi niin, että esikoista odottaessani odotin vauvaa ja hullaannuin häneen aivan välittömästi. Kakkosen raskausaikina odotinkin perheeseen toista lasta, en niinkään pelkkää vauvaa. Ja syntymän jälkeen toki rakastin vauvaa, mutta se tuntui hetken ehkä hieman vieraalta/ etäämmältä, kuin esikoinen, koska oli vielä vähän tuntematon ja aika tyhjä taulu... Mutta tämä tunne muuttui nopesti ja viimeistään ensimmäset hymyt suostuivat sitten täysillä sydämen. Ovat ihania molemmat ja ihana seurata heidän välisiä touhuja:) ovat eri sukupuolta ja voin aivan rehellisesti sanoa, että silläkään ei ole mitään merkitystä,aivan yhtä rakkaita!
Meillä lapset ovat saaneet alkunsa luomuna ja helpostikin. Ehkä samaa on se, että olin pitkään sinkku ja ajattelin, etten saa perhettä itselleni enää koskaan. Kun sitten esikoinen syntyi, tuntui, että sydämeni halkeaa rakkaudesta. Olin niin onnellinen ja rakastin häntä heti ihan hurjasti. Mietin myös voiko toista kohtaan tuntea näin. Nyt minulla on kolme lasta ja jokaista ennen olen miettinyt, voiko ihminen rakastaa jotakin näin paljon:))) Äidin rakkautta riittää ja rakastan kaikkia lapsiani enemmän kuin mitään.
Se vain tuli se tunne. Samalla myös syvä kiitollisuus, että sain nämä lapset ja ihanan miehen. Onnea teille ja ihana,kun saatte vielä toisen ihmeen.