Innostiko joulu ja vuodenvaihde tehtailemaan ls-ilmoja?

aivan normaalista perheestä on tehty kaksi lastensuojeluilmoitusta. Tuntuu mahdottomalta.

Niin sitä luulisi. Asumme pienellä paikkakunnalla, luultavasti olemme silmätikkuina eli kaikki mitä teemme, nähdään ns. viallisena.

Me emme:

- tupakoi

- käytä alkoholia - emme ole absolutisteja mutta käyttö on määrällisesti vähäistä ja harvoin, ei edes joka kuukausi eikä mitään saunakaljoja

- käy kapakoissa

- jätä lapsia yksin tai keskenään

- anna tukkapöllyä tai luunappeja

- anna selkäsaunaa

- lyö lapsia

- lyö toisimme

- käytä huumeita, emme ole ikinä käyttäneetkään

Meillä kummallakaan ei ole masennusta, eikä mielenterveyden ongelmia eikä diagnoosia, Emme ole entisiä vankila- tms. ihmisiä.

Lapsille on ruoka, puhtaus, rajat ja säännöt ihan kuten missä tahansa perheessä. Me vahemmat käymme töissä, toinen lapsista koulussa ja toinen päiväkodissa, eikä sieltä olla koskaan oltu huolissaan tai aloitettu mitään keskustelua tai kyselyä tms.

Kun kerrhoin heille tästä ilmoituksesta ja väkivaltaväitteestä, niin hoitotädit kuin opettajakin olivat järkyttyneitä ja pahoillaan meidän puolestamme.

Kummankaan ilmoituksen tekijä ei ole koskaan käynyt meillä, ei ole jutellut lasteni kanssa tai ollut muutenkaan tekemisissä lasteni kanssa - uuden ilmoituksen tekijä on nähnyt lapseni ikkunasta, ja ensimmäisen ilmon tekijä on nähnyt lapseni erään harrastuksen yhteydessä aulassa vaatenaulakoilla.

Uuden ilmon tekijän kanssa olen vaihtanut muutaman ystävällisen sanan rappukäytävässä, muuten emme ole olleet kontaktissa. Seinänaapureita emme olleet, huoneistot meni niin, että hänen seinänaapurinsa olivat muita asukkaita, emme me.

Mitä muuta haluat kuulla perheestämme? Mikä tai millainen toiminta tekee perheestä lastens. ilmoituksen arvoisen?

Älkää jääkö uhreiksi ja passiivisiksi odottajiksi. Jos sossuntädit jahkaavat ja ovat asenteellisia, älkää antako heille aikaa jahkata vaan viekää lapset yksityiselle lääkärille, joka antaa lausunnon, että teidän lapsillanne ei ole koskaan ollut mitään murtumia (ymmärtääkseni tuollainen voidaan tarkistaa). Sen jälkeen annatte todisteet sosiaalityöntekijöille, kerrotte, että teette rikosilmoituksen näistä ilmomituksen tekijöistä, koska tehtailevat perättömiä väitteitä ja että tarvitsette mahdollisimman nopeasti lausunnot sossulta rikosilmoitusta varten. Ilmoitatte suoraan, että tällainen todistelu on sietämätöntä, kun kyse on selvästi perättömistä ilmiannoista ja että jos ei ole perusteltuja syitä viivyttää lausunnon antamista teidän perheestänne, valitatte myös sosiaalityöntekijöiden toiminnasta eteenpäin eduskunnan oikeusasiamiehelle ja tarvittaessa vaikka EU-tuomioistuimelle.



Kun teette rikosilmoituksen perättömistä ls-ilmoituksista, joutuvat myös nämä ihmiset todistamaan omaa luotettavuuttaan, ja seuraavien ilmoitusten teko on jo hankalampaa, kun heillä varmasti todetaan mielenterveysongelmia tai muita elämänhallinnallisia ongelmia. Terveet ihmiset eivät tuollaisia tehtaile tuntemattomista ihmisistä.



Suosittelen siis jämäkkää toimintaa, yhteyttä esim. asianajajaan siltä osin, että saatte tietää, missä ajassa on kohtuullista odottaa, että sosiaalitoimi saa teitä koskevat tutkimukset päätökseen, kun ei kerran koulussa eikä päiväkodissa ole havaittu mitään ongelmia vaan koko todistus nojaa täysin tuntemattoman naapurin väitteisiin. Suosittelen laittamaan asioita kirjallisesti sosiaalitoimeen esim. sähköpostitse tiedustelette, miksi tämä teitä koskeva tutkimus kestää, kun kyseessä on selvästi perätön ilmianto, perustelette väitteitänne näillä koulun ja päiväkodin lausunnoilla, lääkärin lausunnoilla ja sillä, että ilmoituksen tekijät eivät teitä tunne eivätkä ole koskaan lapsille edes jutelleet.



Suosittelen tosin myös hakemaan apua omaan pahaan oloonne, koska ei ole reilua lapsianne kohtaan, että he eivät saa osoittaa kiukkuaan. Patoutumat ovat vaaarallisia.

Se selvityksen teko saa kestää enimmillään 3 kuukautta.



Jos se venyy, siitä voi valittaa aluehallintokeskukseen.



Ja tosiaan niistä ilmoituksista voi tehdä rikosilmoituksen, nimikkeellä kunnianloukkaus tai törkeä kunnianloukkaus. Jos käy ilmi, että se ekan tekijä on esimerkiksi juoruillut asioitanne ja toka ilmoitus on sen syytä, hän on levittänyt herjauksia ja voidaan tuomita törkeästä kunnianloukkauksesta jopa 2 vuodeksi vankilaan.



5

Jos tämä naapurinne ei ole edes seinänaapuri, niin miten hän perustelee väitteet väkivaltaisesta käytöksestä yömyöhään asti. Miten kummassa hän ei ole soittanut poliisille vaan on antanut lasten kärsiä? Jos koko rappukäytävä raikaa teidän hakkaamisistanne, niin johan olisi moni jo soittanut poliisit paikalle. Ei kukaan jätä tilannetta sossun ratkaistavaksi.



Tästä kiusaamisesta teidän on tehtävä rikosilmoitus, koska tuo on todella törkeää käytöstä! LIsäksi pienellä paikkakunnalla on tärkeää katkaista huhuilta siivet, eli nyt tämä naapurinne on varmaan kuullut siltä ensimmäiseltä ilmoituksen tekijältä, että olette epäilyttävä perhe ja sen perusteella keksinyt syytteet. Seuraavaksi voi samaa ketjua jatkaa taas tuntematon ja silloin olette todella pulassa. Tekemällä rikosilmoituksen perättömien ls-ilmojen tehtailusta aivan keksityillä väitteillä saatte kerralla katkaistua huhuilta siivet ettekä joudu enää olemaan tarkkailun kohteena. Voitte hyvillä mielin todeta kaikille mahdollisille tuttaville, että joku sairas on kiusannut teitä, mutta asia on nyt poliisin hoidossa. Pelästyttää niitä, jotka ajattelevat, että voivat keksiä teistä jotain epäilyttävää vain huhujen perusteella. Tämä on todella tärkeää, jotta lisää ilmoituksia ei tulisi. Ei ne kaksi ensimmäistäkään ilmoitusta tullut siksi, että joku olisi nähnyt tai kuullut jotain epäilyttävää vaan siksi, että tietyt ihmiset ovat purkaneet omaa pahaaoloaan teihin, ja tuollainen kierre on vaarallinen. Teistä tulee helposti yhteisön silmätikkuja.

Olen laittanut valitukset sossujen esimiehelle ja pyytänyt sos.työntekijöiden vaihtoa perusteena se, että selvitys ei ole valmistunut lain edellyttämässä 3 kk ajassa ja että sossut ovat asenteellisia olleet jo ensimmäisestä puhelusta lähtien, jo ennen ensimmäistä tapaamista.



Ja mukana edellä mainitut kommentit päiväkodista ja koulusta ja heidän mielipiteistään.



Lakimiehen luo menen tammikuun alussa.



Rikosilmoituksen laitto edellyttää sossujen papereita. Niitä pyysin, en ole saanut, olemme sanoneet sossuille että teemme rikosilmoituksen, tai että meillä on mahdollisuus siihen, koska tämä täyttää perättömän ilmiannon ja kunnianloukkaussyyteen määreet. Juttelen asiasta lakimiehen kanssa vielä.



Meillä on tarkoitus muuttaa pois täältä, työpaikkani lähelle eli toiselle paikkakunnalle, kaupunkiin, välimatka on pitkähkö. Emme voi muuttaa ennenkuin tämä prosessi on ohi, sillä en halua uudelle paikkakunnalle tätä paperinippua mukaani.



Tarkoitus on varata aikaa myös terv.huoltopuolelle, ja selvittää siellä olevat vanhat ja omituiset kirjaukset, niistä en tässä ala selvittää.



Minun vikani on se, että olen ns. tunneihminen. Jos jotain on, se näkyy minusta ulospäinkin. On vaikea antaa fiksun ja tasapainoisen kuvaa jos itse on tunnekuohussa ja asiat suututtaa tai ahdistaa.

Lapsilleni tämä ei ole järkyttävää; hehän elävät tässä, ovat tottuneet tähän, aivan kuten jos ajattelet, että olisimme jostain italiasta tai muusta maasta, jossa tunteet kuohahtelevat ja näkyvät eri tavalla kuin suomalaisessa jäyhässä ja mykkä-puhumattomassa ihmisessä.



En voi hakeutua kunnalliselle puolelle keskustelemaan tästä, koska en luota. Se, mikä minua loukkaa, on että minun pitäisi ottaa perhetyö vastaan tai että mitä haittaa on, jos menen keskustelemaan perhepsykologille lasteni kanssa ym.



Miksi minun pitäisi ottaa perhetyö? Mitä teen heidän avullaan? Olen päivät töissä.

Miksi otan palkattoman vapaan, ja menen keskustelemaan lasten kasvatuksee ja arjen toimintoihin liittyvistä asioista, kun ne eivät ole olleet koskaan mikään apua tai tukea tarvitseva asia, vaan nyt ahdistusta aiheuttaa tämä prosessi? Olisimme siis ls:n asiakkaita siksi, että meistä on tehty ls-ilmoitus.



Miettikään hyvät ihmiset pari kertaa, ennenkuin teette näitä ilkeily-ilmoituksia !!! Onko tarkoitus auttaa perhettä, tukea lapsia? Jos ollaan huolissaan lapsista, ei ne selvittelyt todellakaan auta mitään - etenkin, jos ette tunne koko perhettä ettekä oikeasti tiedä mitä kodin seinien sisällä tapahtuu.



Ensimmäisen ilmon on tehnyt nimeton henkilö. Oletan, että nämä ilmoitajat tuntevat toisensa, mutta en tiedä.

Teille tämä on hauska vitsi. Että isi kaljapullo kourassa,tai vanhemmat nauttivat kuohuviiniä pihalla lasten aikana, klo 24 ja ampuivat rakettaja kännissä..

Ja sitten vitsivitsi, tehdään tai tehty ilmoitus joo, kun tämä on aikalailla normaalia normaaliperheissä, oletan? Ja silti ollaan oltu tolkuissaan ja huolehdittu lapsista aina, myös uutenavuotena. Vai mitä?



Mutta kun nykyään sen ilmoituksen voi oikeasti tehdä ihan netissä, tai soittamalla, nimettömänä. Ja syy ja aihe voi olla mikä vain, jopa aivan keksitty.

Siis kirjoittelet tai tarinoit ihan omasta päästäsi,esim. että perheessä hakataan lapsia ja tätä rataa.



Te sanotte, että mitä haittaa siitä on? Jos perheessä ei oikeasti ole mitään salattavaa tai hävettävää, jos perhe on tavallinen perhe eikä hakkaa lapsia tai toisiaan tms., niin kyllähän sitä ovet avaa sossutädeille, jotka hetipian näkevät että ilmoitus on aiheeton ja perhe tavallinen ym jne.

Mutta kun kysyn, ihan silmiin katsoen, joltain tavan perheenäidiltä: haluatko että teen sinusta lastens.ilmoituksen? vastaus on EI KIITOS.

Kukaan ei oikeasti halua mennä siihen systeemiin testaamaan mikä on lopputulos.



Ilmoitusten tehtaamiseen ei uuttavuotta tarvita. Niitä voi tehdä muulloinkin. Sinne vaan kunnan sivuistoille ja alatte tarinoimaan, aloittakaa vaikka omasta perheestänne, nimettömänä.



Meidän perheestä on tehty, tämä on tässä kaupungissa jo toinen tämän tietojärjestelmän puitteissa.

Viimeksi olin väsynyt, kyllästynyt, uupunut lapsiini, yksinäinen ym., ja kyvytön lohduttamaan itkevää lasta. Kotona nakkaan lapseni seinään.



Ilmoitus tehtiin, kun 1,5 v lapseni sai uhmakohtauksen julkisella paikalla ja minä pysyin tilanteessa tyynenä ja asiallisena. En hermostunut, en jättänyt lasta yksin, en vaipunut epätoivoon tms. vaan toimin täysin "normaalisti".



Ilmoitus todettiin aihettomaksi, eikä johtanut jatkotoimenpiteisiin.



Tässä toisessa, aivan uudessa ilmoituksessa meidän kerrotaan olevan väkivaltaperhe. Meillä on erittäin vakavaa väkiltavaa lähes joka ilta aina yömyöhälle saakka, ja olemme aiheuttaneet lapselle murtumankin.

En tiedä mitä ja mistä tämän ilmoittaja on kuullut, mutta lapsella ei ole ollut ikinä murtumaa eikä meillä ole väkivaltaa, minkäänlaista.

Ilmoitus on laitettu netin kautta YLI 3 kk sitten. Tähän mennessä on ollut kaksi kontatia sossuihin: yksi toimistokäynti ja yksi kotikäynti. Nyt sossut selvittelevät aina neuvolaa myöten, koulu ja päiväkoti myös, että millaisia lapsemme ovat. No, koululainen on käynyt neuvolassa viimeksi 2 v sitten, eikä sekään ollut tämän paikkakunnan neuvola. Päiväkoti-ikäiselleä on näiden vuosien aikana terkkarit ja neuvolat vaihtuneet, ja viimeksi neuvolassa oli paino, pituus, näkö, rokotus terkkarilla, jolla viimeksi käytiin kun lapsi oli 1 v.

Mitä tämmöinen terkka osaa sanoa lapsesta?

Mitä muistaa lapsesta terkka, jonka luona on ollut yksi käynti 2-3 v sitten?



Sossutädit ovat oikeasti todella asenteellisia, ja me olemme täysin voimattomia todistamaan toisin, että meillä ei ole ilmoituksessa kuvattua arkea ollenkaan, koskaan. Ja tätä on jatkunut yli 3 kk, emmenkä me tiedä, milloin tämä loppuu vai loppuuko ikinä, joudummeko psykologitesteihin tai perhetyön asiakkaaksi ja jos, niin miksi.

Perhetyö on hankala, psykiatrikäynnit hankialia, koska ne vievät minun työaikaani, välimatkan takia joutuisin ottamaan palkattomia päiviä. Pienessä palkassa yksikin palkaton päivä tuntuu.



Perhetyön asiakkuuskin on hankalaa, kun olen töissä päivät. Otanko palkatonta, ja lapselle vapaata koulusta, jotta perhetyö voi tulla katsomaan meidän "normaaliarkea" ja tukemaan minua - mistä? siitä, että olen ahdistunut tästä ilmoituksesta ja siitä seuranneesta prosessista?



Voin toki mennä psykologille keskustelemaan tämän ilmoituksen aiheuttamasta ahdistuksesta, mutta eikö tämä asetelma ole aika nurinkurinen. Ei meillä mitään ongelmaa tai hätää ollut, arki oli tavallista ja asiat ns. hallinnassa, kunnes meistä tuli tämä ilmoitus ja asenteelliset sossut.



Siitäkö menen keskustelemaan? Montako vuotta minä todistan, ettei meillä hakata, ketään, millään tavalla?

Voin mennä perhepsykologin juttusille, mutta en tällä kehyksellä, että olemme väkivaltaperhe. Käynnit eivät ole silloin aitoja eikä luottamuksellisia, kun minun tehtävä on vain todistella, etten hakkaa lapsiani, eikä mies minua jne jne.



Lapsilta on nyt ehdottomasti kielletty kiukuttelu ja parkuminen. Emme asu enää tuon ilmoittajan kanssa samassa talossa, mutta en halua uutta ilmoitusta tässä talossa siksi, että naapurit ärsyyntyy kun lapset riitelee, kiukutelee, parkuu, inttää vastaan. En voi korottaa ääntäni vaan sähisen hampaiden välistä, että "tästä on puhuttu, ole hiljaa, ei saa huutaa... "



Jos olisimme oikeasti väkivaltainen perhe, olisimme varmasti tämän yli 3 kk aikana hakanneet toisemme jo hengiltä.

En tiedä, mikä on ilkeyden määrä, kun tällaista tehdään ihmisestä, jonka kanssa ei olla oltu missään kontaktissa, eikä lapsien kanssa missään tekemisissä, ei käyty kylässä tms.



Että miettikään nyt kun niitä ilmojanne teette, että mitä se oikeasti perheelle aikaansaa. Ja olisiko paikallaan soittaa ne poliisit, jos kerran perheessä on joku tilanne päällä. Eikä 2 viikon päästä ls-ilmoitusta. vai olisiko niin, että jos poliisit soittaisi, heille oven avaisi hämmästynyt aikuinen: lapset nukkuu ja aikuinenkin oli nukkumassa, ovikellon soitto herätti kaikki... ??!! eikä sillä saisi aikaan mitään, mutta lastensuojelulla saisi, ja ikävää vain.



Mietin, kuinka vaikeaa tämän ihmisen olisikaan yhä asua siinä meidän vieressä, mutta muuttopäätös oli tehty jo ennen tuota ilmoitusta, eli se ei ollut muuton syy.

aivan normaalista perheestä on tehty kaksi lastensuojeluilmoitusta. Tuntuu mahdottomalta.

Meidän perheestä tehtiin 40 ilmoitusta. Häiriintynyt sukulainen tehtaili. Oltiin tuossa hornassa yli vuosi hänen takiaan. Viranomaisia ei yhtään häirinnyt, että ilmoittajalla oli päällä lähestymiskielto ja ilmoitukset olivat niin sekavia, että heidän piti kysyä meiltä, mitä niissä luki...



Silti meitä tutkittiin ja tutkittiin ja tutkittiin ja tutkittiin. Kun kuulemma jotain täytyy olla vialla, kun kerran ilmoituksia tulee kymmeniä...

"Lapset illalla pakkasessa ilman suojalaseja - ilotulitteita ammuttiin"