Mihin sairauteen voisi liittyä persoonallisuushäiriöitä?
Äitini on ollut nyt 3 v eläkkeellä, alle 70-vuotias siis. Nyt hän on jatkuvasti isälleni vihainen milloin mistäkin, nalkuttaa ja valittaa. Isäni kaikki mielipiteet ovat vääriä eikä hän osaa tehdä mitään oikein. Tilanne on raskas - meille muille myös - mutta varsinkin isälleni. Mikä voisi aiheuttaa tällaista? Vai onko äitini vain kyllästynyt isääni ja eläkkeellä oloon?
Kommentit (9)
Työelämästä pois jättäytyessä äitisi on huomannut, että miehensä on ärsyttävä. Eikä sen tarvitse oikeasti edes ärsyttävä olla, mutta jos ei ole enää mitään muuta elämää, tai siis sitä työtä, ja kaikki päivät ollaan kotona toimettomana, alkaa oma puoliso ärsyttää.
Minusta kriittisin tiedonpala on tuo "3v eläkkeellä". Itse uskon siihen että kun ihminen lopettaa työssäkäymisen, jää hänelle enemmän aikaa asioiden ajatteluun, ja tuona aikana hän laittaa ajatusmaailmansa järjestykseen ja analysoi omat havaintonsa ja muistonsa, ihan ne kaikki mitä vuosien varrella on kerännyt maailmasta. Ihminen tekee sen yksinkertaisesti siksi koska nyt vihdoin hänellä on rauhaa, aikaa ja energiaa ajatella. Itse olen ollut työtön vuosia, ja tämä on tavallaan ollut munkin elämää, eli jatkuvaa ajattelua, filosofointia, oikean ja väärän miettimistä. Olen saanut itse kokea ja tuntea sen miten työnteko sumentaa ajattelukyvyn, eli ts. työn viemä energia ei anna tilaa pitkäkestoisempaan filosofointiin tai meditointiin. Ajattelukyky palaa kun on taas muutaman kuukauden tai muutaman vuoden saanut olla omissa oloissaan. Itselläni huomasin ajattelutapani muuttuneen n. 2v työttömyyden jälkeen. Silloin ymmärsin että olin 2v ajan kelannut menneitä ja pistänyt pääkoppaa järjestykseen syvimmällä mahdollisella tavalla!
Uskon, että äitisi on tavallaan avannut silmänsä ja herännyt vanhana. Hän ehkä katsoo, että hänen olisi tullut tehdä toisia valintoja elämässä, mutta hän ei ole vielä ymmärtänyt, että me kaikki teemme valintamme sillä hetkellä saatavillaolevan parhaan tiedon mukaan, unohtamatta kuitenkaan omia senhetkisiä haluja ja tuntemuksia. Häntä täytyy auttaa ymmärtämään tämä. Hän on ehkä alkanut katsomaan miestään kriittisesti, sen sijaan että katsoisi häntä sydämellään. Häntä täytyy muistuttaa siitä miksi hän valitsi miehensä elinkumppanikseen. Kysy häneltä heidän seurusteluajoistaan. Tuon pitäisi verryttää hänen muistiaan. Mitä hän näki miehessään -silloin-? Häntä täytyy myös vaivihkaa ja lempeästi muistuttaa siitä että elämässä asiat voisivat olla paljon huonomminkin, ja että hänen tulee olla kiitollinen siitä mitä hänellä on.
Miksi tähänkin piti vetää mukaan persoonallisuushäiriöt, jotka painii ihan eri diagnoosisarjassa?
vaihdevuodet (tosin taitavat olla aidillasi jo reilusti takanapain?), dementia... Onhan noita vaihtoehtoja.
itselläni oli kilpirauhasen vajaatoiminta.. Olin äreä ja kiukkuinen läheisille, ehkä väsymys tms. vaikutti minuun.
Muutenkin kaikki nukkumista vaikeuttavat ja kipua aiheuttavat sairaudet vaikuttaa psyykkiseen..
Mutta voi myös olla ihan kyllästymistä mieheensä, jos ei kerran muille äksyile.
Häiriö kun on itsessään jo sairaus ja sen oireet tulevat yleensä nuorena jo esiin...äitisi on kyllästynyt saamattomaan mieheensä, tajunnut tulleensa vanhaksi + päälle mahdolliset Alzheimer/dementian alkuoireet niin avot.
Oletko kauan kadoksissa ollut siskoni? Ainakin äiti kuulostaa ihan samalta. Meidän äiti tosin näkee vikaa nykyään ihan kaikessa.
Mitä vain jos se auttaa jakamaan tätä taakkaa ja voisit välillä käydä puolestani lohduttelemassa isääni. Vaikka yllättävän hyvin hän tuntuu kestävän tilanteen joka ei hänelle ole mitenkään helppo.
Molemmat ovat pitkän työuran tehneitä ja nyt matkustelevat paljon - eläke on hyvä joten rahahuolia ei ole. Mutta kun mikään ei tunnu kelpaavan...