Lue keskustelun säännöt.
Mistä olen vihainen mun miehelleni?
01.01.2012 |
Eilinen meni riidellessä, saatiin riita aikaiseksi jopa lasten kanssa korttipeliä pelatessa - siis siitä pelaamisesta. En oikein edes muista, mistä koko riita alkoi. Ehkä minun uudesta puhelimestani, jota en osaa käyttää ja jonka haluaisin vaihtaa ihan tavalliseen puhelimeen, mitä taas mies pitää idioottimaisena eikä jaksa enää jankata minun kanssani asiasta. Puhelimen kanssa meni pieleen heti ostovaiheessa, kun mies alkoi räplätä ja asentaa sitä kuten omaansa - ja muistin elävästi kuinka paljon vitutti ne kolme päivää, jotka se käytti oman iphonensa käyttöönottoon. Ei kiinnostanut enää yhtään koko puhelin ja siitä on nyt riidelty moneen otteeseen, kun en osaa käyttää, ja minun mielestäni vika on puhelimessa ja miehen mielestä minussa.
Kuulostaa ihan päättömältä, mutta niin kai ne ilmapiiriä pikkuhiljaa kiristävät asiat yleensä ovat...
Pitemmän aikaa on ahdistanut ja vituttanut, niin mies kuin muutkin asiat. Miehessä kai vituttaa eniten sen poissaoleminen ja sitten taas läsnäolemisen tapa. Lisäksi raha-asiat kaihertavat koko ajan. Mielestäni mies ei ole tarpeeksi kotona, ei osallistu kotitöihin tarpeeksi - edes alkeellisella omien tavaroidensa tasolla, tuhlaa liikaa, lupaa liikaa itselleen ja muille, ei edes halua tehdä realistisia suunnitelmia ja sitoutua niihin pitkäjänteisesti (esim. maksusuunnitelmat).
Mutta ei voi sanoa, ettei mies tekisi mitään. Kyse on enempi siitä, että mies tekee omasta mielestään oikein ja minun mielestäni väärin. Ja vikaa on minussakin, kun puran oman pahan oloni mieheen. Koen, että minun on pakko hoitaa kaikki ikävät velvollisuudet, eikä minulla jää aikaa eikä energiaa mihinkään mukavaan. Tuntuu, että raahaan kivirekeä perässäni ja tuntuu myös, että jos lopetan sen raahaamisen, niin ei sitä kukaan muukaan raahaa. Jos en maksa sähkölaskua ja vakuutuksia, niin ei niitä mieskään maksa. Pakkohan ne on maksaa?! Pakko tuntuu olevan nykyään se asia, joka säätelee suurinta osaa minun tekemisistäni.
Pitäis päästä jotenkin irti sekä omien ajatustensa oravanpyörästä että tästä koko tilanteesta. Minussa on itsessäni vikaa, mutta niin on myös miehessä. Viimeisen vuoden aikana puhumista ja yhteistä tekemistä on ollut yhä vähemmän, tiuskimista ja tyytymättömyyttä vastaava määrä enemmän.
Kommentit (2)
sen verran pitkään olen palstalla kirjoitellut, että tiedän kyllä, mitä tuleman pitää, jos kommentteja tulee ;)
Toisaalta tämä on hyvä paikka purkaa omat ajatukset ja haukkumisten välistä saattaa löytyä myös viisauden hiveniä sekä uudenlaista näkökulmaa.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että sä olet ehkä väsynyt tai jopa mahdollisesti lievästi masentunut. Onko sulla ollenkaan omaa aikaa ja omia harrastuksia ? Ootteko käynyt missään kivassa paikassa Suomessa tai ulkomailla loma-aikoina ? Nukutko tarpeeksi ?
Mutta oikeastaan mun piti kommentoida, että tämä palsta on mun mielestä tosi huono paikka kysellä parisuhdeneuvoja, sillä minusta täällä on selvä kaava.
Jos joku kirjoittaa että mies on huono raha-asioissa, kahdeksan kymmenestä kommentoi, että erotkaa, jätä se tuhlaileva ja vastuuton sika.
Jos kirjoitat että mies on erittäin tarkka raha-asioissa, kahdeksan kymmenestä kommentoi, että jätä se pihi sika.
Jos joku kirjoitta että voi hitsi kun mun mies ei tykkää perunoista, niin kahdeksan kymmenestä toteaa, että ihme hiihtäjä, kaikki suomalaisethan nyt perunoita ja erityisesti keitinpottuja rakastaa. Jätä se ääliö.
Jos joku kirjoittaa että hitsi miten mun mies rakastaa perunoita, niin kahdeksan kymmenestä toteaa, että yök mikä suomijunttiääliö, jätä se äkkiä, löydät paremmankin.
En sitten tiedä onko täällä pirusti ihmisiä, jotka on eronneita ja todella katkeria, vai onko täällä vaan pirusti ihmisiä joilla on niin paljon ongelmia omissa suhteissaan että pitää siirtää sitä muillekin tollaisten agressiivisen ratkaisujen ehdottamisella.
Se mitä mä sanoisin on että voipi olla että teillä on nyt jonkinlainen suvantovaihe suhteessanne ja tarttisi saada jotenkin tuulta purjeisiin. Mä olen ollut suhteessa reippaasti yli 20 vuotta ja erilaisia vaiheita tulee tai menee - mut pysyvästi ei tietysti oikein voisi noinkaan jäädä.
Jos sun on vaikea puhua tuosta asiasta miehesi kanssa, niin printtaa tuo teksti jonka tänne kirjoitit ja anna miehellesi ja kerro että tältä susta tuntuu vaikket saa sanottua.
Kyllähän tuo on vakava juttu ja yhdessä siitä on eteenpäin mentävä, jos aiotte johonkin onnellisempaan juttuun päästä.
Sitten kun miehesi on lukenut tuon, niin varmaan pystytte jo keskustelemaan teidän suhteestakin jollain vakavammalla tasolla.
Voihan se olla että miehesi tarvitsee tuollaisen herätyksen.
Tai voihan se olla, että miehestäkin tuntuu siltä että homma ei oikein toimi ja tällöin sit pitää yhdessä päättää, että laitatteko homman toimimaan vai luovutatteko.
Joo tän pitkän vuodatuksen sanoma siis on, että tutkiskele ensin itseäsi että oletko kenties vain liian väsynyt tai masentaako.
Jos toteat että olet, pohdi miehesi kanssa startegia, miten saat akkujasi paremmin ladattua.
Mutta jos kyse ei ole siitä vaan olet tosiaan irtautumassa henkisesti teidän suhteesta, niin sittenkin teidän tosiaan pitäisi minusta yhdessä päättää aiotteko alkaa elvyttämään sitä, vai luovutatteko ja eroatte.
Tässä asiassa ei kannata kuunnella kenenkään (ei myöskään mun) neuvoja, vaan pohtia omaa itseään, tuntemuksiaan, oloaan unohtamatta niitä lapsianne, ja tehdä päätöksiä sitten sen perusteella.