Mitä mieltä vanhemmista, jotka valokuvaavat lapsiaan koko ajan?

Mäkin kuvaan kaikkea koko ajan, eikä ole edes lapsia. Sitten, kun on lapsi, varmaan vasta kuvaankin.



Ensin monia ärsytti tuo kuvaaminen. Sitten, kun ovat saaneet lahjaksi esim. kuvakirjan yhteisistä edesottamuksista, ovatkin olleet tosi tyytyväisiä eivätkä narise kuvaamisesta enää vaan pikemminkin ovat pettyneitä, jos mulla ei kameraa mukana.

tuputa niitä kuviaan mulle.

Yleensä lapsia kuvataan vauvoina ja taaperoina, leikki-iässä jo vähemmän ja koululaisina ei juuri lainkaan. Kuka vanhempi haluaa ottaa keskaria ja kieltä näyttävästä kuvia koko ajan?

Seuraavia ei sitten kuvata kuin ehkä kerran vuodessa...



Mulla on tosin yksi ystävä, joka kuvasi esikoista ihan älyttömän paljon, siis koko ajan. Esim. kun oltiin meidän mökillä, niin otti varmaan 100 lähikuvaa, jossa ei se meidän mökki näy. En ihan tajunnut pointtia. Tajuan siis sen, että sen oman kullannupun ekan ja tokan vuoden tapahtumat kuvataan, mutta kun ei niissä kuvissa näkynyt koko mökkiä ja sitten kun otin lapsen syliini, niin ne lähikuvat jatkuivat. Näkyypä kappale punaisesta topistani ja pieni osa kaulakoruani...



Sitten sai toisen lapsen ja kolmannen lapsen ja ihan sama touhu jatkui. Nyt tosin vain niin, että ne kaikki kolme pitää saada jatkuvalla syötöllä samaan kuvaan. Lapset ovat muuten mainioita poseerajia, hymyt tulevat kuin napista painamalla ja katse kameraan jähmettyneenä jopa puolen tunnin ajan. Iät siis 7v, 5v ja 2v.



Täytyy kyllä sanoa, että en ihan ymmärrä tuota kuvausintoilua, kun niitä kuvia täytyy olla jo kymmeniätuhansia lähes identtisiä suurin osa.

Tai ehkä kasvoinkin, kun en edelleenkään ole sinut ulkonäköni kanssa. Vaikka minua kuvattiin paljon lapsena, sellaisia "valokuvaamokuviakin" omasta pyynnöstäni usein. Meillä isä harrasti valokuvaamista lähes ammattimaisella tasolla.



Ajattelen siis vanhemmista, jotka valokuvaavat lastaan paljon, että he tykkäävät valokuuvamisesta. Harrastavat sitä ehkä enemmänkin, pitävät kuvia tärkeinä, näkevät ehkä kuvien taiteellisen arvon tai ainakin kuvien muistoarvon. Kaikillehan se ei merkkaa mitään, eikä tietenkään tarvitsekaan.

Suurin osa niistä on ihan poistettavaa kamaa, mutta aina joku kiva otos. Eiköhän se into kuitenkin laannu jossain vaiheessa. Musta on kiva katsoa kameran takaa.

Meillä omat vanhempani kuvaavat hyvin hyvin paljon, joko meitä lapsiaan (joista kaikki jo yli 30) tai lapsenlapsiaan. Tai sitten eri synttäreillä, naapureiden mökillä ollessa yms. kuvaavat paljon.



Pitävät kuvaamisesta ja tykkäävät katsella kuvia myöhemminkin. Ja kuvat ovat hyvin erilaisia, kuvataan ihmisiä, maisemaa, rakennuksia, tai sitten ihmisiä ja maisemaa tms.