Autistillakin voi äo olla keskim. korkeampi eli sillä ei ole

Autismi ei ole mikään on-off kytkin, vaan sijaitsee jatkumolla, johon vain jostakin kohtaa homma katkaistaan ja ryhdytään kutsumaan rajan ylittäneitä ensin "aspergereiksi" (=highly functional autism) ja sitten "autisteiksi" (=vähemmän functioning autism).



Lapsen on asperger, ja minulla on runsaasti piirteitä, jotka viittaavat siihen. Joku jopa saattaisi antaa minulle diagnoosin. Olen silti varmasti menestynyt elämässäni paremmin kuin sinä, niin sosiaalisesti, ammattillisesti kun taloudellisestikin, siitä voit olla varma.



Sanon tämän nyt kaikella ystävällisyydellä, mutta meille "autisteille" ominaiselle suoruudella.

Kuulostat vihamieliseltä. Nimenomaan tarkoitin aloituksellani sitä, että ketään ei pidä arvioida ensinäkemältä tai ensikuulemalta. Olen itse tehnyt töitä vaikeasti autististen kanssa ja väitän, että moni arvioisi heidät alakanttiin ensinäkemältä. Oletat itselläsi olevan autistisuutta, saattaa ollakin en voi tietää, mutta jotenkin viestisi aliarvioi silti vaikeasti autististen ihmisten sairautta, vaikka on totta, että kategoriassa on tilaa. Olisin voinut mainita adhd:n helläkin kun on monesti äo korkeampi, pojallani on adhd ja joillakin se voi olla erittäin haasteellinen, joillakin vain rikastuttaa elämää kun diagnoosin on saanut ja hyväksynyt.



Se, että arvioit minut aloituksen perusteella on harmillista. Korotat vielä itseäsi. Miksi koet siihen tarvetta?

Olisit onnellinen mikäli olet pärjännyt elämässäsi hyvin ja mikä on sinua estänyt hakemasta diagnoosia itseäsi varten? Pelko muiden suhtautumisesta? Juuri sitä mitä aloituksellani yritän välttää ja keventää.

Toivottavasti sinun ei tarvitse irl olla yhtä puolustavalla kannalla itsesi suhteen.

Kaikkea hyvää.

Aineellista, sosiaalista, henkistä... Ehkä tarkoitit aineellista.

En pode aineellista köyhyyttä, mutta olen onnellinen sosiaalisesta ja henkisestä menestymisestäni.

Niitä on kovin vaikeaa laittaa puntariin, vain onnellisuus on mitta (oman itsen ja kanssaihmisten).

Arvomaailmat on meillä kaikilla kovin erilaisia.

ja puhu sitten arvomaailmasta, terveisin ed. autisti.

aika raskas ja sillä on kylä paljonkin tekemistä sen kanssa, miten menestyy elämässään :( Asperger on sitten ihan eri asia, koska on kirjon lievästä päästä. Puhdas autismi on kuitenkin sellainen sairaus, että ainakaan normaalien kriteerien mukaan ei menesty elämässään, jos siis menestyksellä tarkoitetaan opiskelua, työtä, perheen perustamista jne.

mitään tekemistä sen kanssa miten menestyt elämässäsi. Se voi olla vaan tietyllä osa-alueella vahvaa.

Enkä nyt aliarvioi autistisia vaan nimenomaan koitan kertoa, että hekin voivat olla todella älykkäitä, vaikka aina ei sellaista ensinäkemisellä uskoisi eli minusta siten aivan älytönsä myöskään pelkän äo-testistä saadun tuloksen perusteella arvioida ketään ihmisenä tuntematta häntä lainkaan paremmin.

Älykkyyteni on testein todettu keskimmääräistä korkeammaksi. Ja joo, saatan ehkä vaikuttaa sellaisille ihmisille, jotka eivät minua tunne, vähän autistiltakin. Olen silti pärjännyt elämässäni ihan hyvin, eikä minussa ole mitään vikaa.

Olen ihan kiva ihminen jos annat minulle vain mahdollisuuden tutustua sinuun ja opetella luottamaan sinuun.

Ja tässä tapauksessa pärjäämisellä tarkoitan sitä, että olen saanut itselleni ihanan perheen, kykenen käymään normaalissa työssä ja olemaan onnellinen. (En mitään aineellista tai professionaalista menestystä)

Kuin että ON autisti. Tuntemani autistit ovat kovin erilaisia siitä, millaiseksi ihmiset arvelevat autistiseksi käytökseksi.



Yksikin pieni poika (edellisessä työpaikassani, omistajan lapsi) aina koulutaksilla kotiin tultuaan ensimmäiseksi tuli moikkaamaan ja kertoi innoissaan samat jutut kuin edellisenä, sitä edellisenä, sitä edellisenä ja sitäkin edellisenä päivänä. Hän luetteli pysäkit koulun ja kodin väliä, kertoi olevansa oikeasti kotoisin Kiirunasta ja kysyi, mistä minä olen kotoisin. Hän halusi kontaktia ja vuorovaikutusta, mutta ei se ihan toiminut kuten ei-autististen kanssa. Tällä pienellä oli "muuten vain" kehitysvammainen veli, jonka kanssa pystyi käymään normaaleita keskusteluita, siis vastavuoroisia. Hänen kehitysvammansa tarkoitti sitä, että hänellä oli lukivaikeuksia ja aineet mukautettuja koulussa. Hän ei tahtonut oppia asioita yhtä nopeasti kuin muut. Autistinen veli taas ikäänkuin oppi jotkut asiat tosi hyvin, mutta hän ei osannut yhdistää arkisia askareita loogiseksi kokonaisuudeksi, kuten ikäisensä lapset. Veli tajusi ne, kun harjoitteli tarpeeksi. Olivat aika samanikäiset.



No siis tarkoitan, että ihmettelen usein näitä kyökki-autismi/as-diagnooseja, niillä yleensä selitetään lähinnä sitä, ettei välitä muista ihmisistä. Autisti ja as-ihminen saattaa hyvinkin välittää.

Lukaisin aspergerista muutama vuosi takaperin ja samaistuin heti. Ikään kuin olisi löytänyt puuttuvan palan itseään, joka oli ollut kadoksissa lapsesta asti. Yhtään ei harmita vaikka saatankin olla aspis. Päinvastoin, siitä on ollut tavattomasti hyötyäkin. Tavallaan harmittaa vaan, että kukaan aikuinen (opettaja) ei huomannut sitä mutta ei siitä voi ketään tai mitään syyttääkään. Silloin kun olin ala-asteella (80-luvulla), eivät lääkärit Suomessa olleet juurikaan tietoisia oireyhtymästä.