Työelämään siirtyminen ja itsetunto
Olen juuri siirtymässä työelämään. Minulla ei ole juurikaan työkokemusta ja aivan kummalliset ajatukset vievät minua alaspäin.
Opintoraha oli niin pieni. Palkka tulee olemaan alle kahden ja puolen tonnin eli ei suuri sekään, mutta silti mietin voinko olla sellaisen arvoinen. Koulussa olin hyvä ja työtkin otan vakavasti. Mutta entä jos en osaa enkä opi, ja työtehtävien omaksuminen kestääkin pitkään.
Työssä pitäisi sietää epävarmuutta ja luottaa itseeni. Kaiken lisäksi olen lihonut ja olo on siksikin huono.
Kommentit (5)
Oppiminen uudessa työpaikassa vie oman aikansa. Jokainen on ollut uusi joskus. Kysy, jos olet epävarma. Kirjoita ohjeita muistiin, niin voit sieltä tarkistaa. Luota itseesi. Käy kävelyllä ja karsi herkut pois, niin ehkä painokin putoaa.
Mulla on ihan sama. Kyseessä on ensimmäinen ns. oman alan työpaikka, jos harjoittelua ei lasketa. Opiskelussa minulla oli ihan hyvä itsetunto, mutta huh, kun työelämään siirtyminen pelottaa.
Minunkin työpaikan jatkuvuus on vielä melko epävarmaa, eikä tällaisessa taloudellisessa tilanteessa ole kovin monta koulutustani vastaavaa paikkaa tarjolla. Pitää kai vaan opetella sietämään epävarmuutta.
Mulla on alle 2000 palkka ja ikääkin jo aika paljon, mutta ammatillinen itsetunto ihan nollassa. Teen tulosta, olen hyvä työntekijä jne, mutta päässäni vaan pyörii kuinka isä sanoi, että tuosta tytöstä ei tule mitään. Ja olen siis koulutukseeni nähden todella surkeapalkkaisella alalla, koska en luota itseeni yhtään. Onko sulla vastaavantapaisia syitä, miksi et luota itseesi?
Tsemppiä!
Minä kun ajattelin, että aloitustani repostellaan varmasti minkä ehditään.
Kiitos teille!
Vanhempieni kasvatusmallit taitavat heijastua itsetuntooni eniten. Äidille ei oikein riittänyt mikään (juuri tällainen henkilö, joka kysyy mikä meni pieleen, jos kokeesta tuli 10-) ja isä taas teki asiat mieluummin puolestani kuin antoi minun yrittää.
Tavallaan tiedän, että osaan tarpeeksi ja olen luultavasti yhtä hyvä kuin muutkin. Mutta silti panikoin kaikessa hiljaisuudessa ja vetäydyn etenkin sosiaalisesta kanssakäymisestä. Ja puran paineita syömällä mitä sattuu.
Ap
tosin olen itse ollut työelämässä yli 10.v ja edelleen epävarmuuden sietäminen vaikeaa. Mutta kyllä sä pärjäät!