Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miten saan nukkumaan 1-vuotiaan, joka vaan riehuu sängyssä
30.12.2011 |
Niin siinä otsikossahan se. Tyttö vaan riekkuisi sängyssä, tekee kuperkeikkojaan (omalla tyylillään, ei vielä oikeita :) ), riekkuu sinne tänne sängyssä, menee karhukävelyä jne jne jne. Ja kun itse poistun huoneesta, alkaa jumalaton huuto. Nyt olen kaksi viikkoa kokeillut jättää huoneeseen, antaa huudella hetken, menen laittamaan takaisin makuulle ja sanon nyt nukutaan, menen pois -> välitön huuto. Kun menen huoneeseen, neitiä alkaa heti hymyilyttää ja hypyttämään sängyssä. Sängyssä käyttäytyy aivan kuin ei väsyttäisi vaikka hetkeä aikaisemmin on jo hieroskellut silmiään ja itkenyt väsyä. Niin ja nyt kun ollaan harjoiteltu tätä nukkumaan menemistä näin, niin nyt alkaa jo itkeä kun vien sänkyä kohden ja sanon hyvää yötä. Oonko mä tehnyt jotain kamalasti väärin?
Mitä mä teen!?!? Ennen tätä kahta viikkoa nukutin lapsen syliin (joo virhe, mutta refluksi ja kaamea vauva-aika ajoi siihen). Voisiko ihanat äidit auttaa yhtä neuvotonta.
Kommentit (38)
On tärkeää, että lapsi oppii kokemaan nukahtamisen miellyttävänä asiana ja unen turvallisena olotilana.
Useimmat lapset käyvät läpi eri vaiheita nukkumisen kanssa. Yritä löytää nukkumisjärjestely, joka sopii juuri teidän perheellenne. Varaudu siihen, että keinot vaihtuvat ja pidä mieli avoimena uusille ratkaisuille. Kun vauva on vielä pieni, yöheräämiset ovat luonnollinen osa arkea ja heräilyä helpottaa niihin asennoituminen rennosti ja positiivisesti.
Yölliset heräilyt ovat normaali osa vauvan terveellistä unirytmiä
Amerikkalainen antropologi ja unitutkija James McKenna on tutkinut vauvojen nukkumista jo vuosia ja hänen mukaansa pitkät unijaksot eivät ole luonnollisia ihmisvauvoille. Pienet vauvat havahtuvat hereille unestaan useita kertoja yössä ja sillä näyttää olevan selkeä merkitys vauvan selviytymisen kannalta. Tuore tutkimus antaa osviittaa, että vauvat, jotka nukkuvat liian syvästi ja liian pitkään saattavat olla suuremmassa riskissä kätkytkuolemalle. Vauvan unijakson pidentäminen pidempien unijaksojen toivossa ei siis välttämättä ole vauvan edun mukaista. On normaalia, että 6 kk vauva herää vielä useita kertoja yössä ja kahteen ikävuoteen asti useimmat lapset heräilevät öisin. Vauvan katsotaan nukkuvan läpi yön, kun hän nukkuu yhtäjaksoisesti 5 tuntia yöllä. Ensimmäiset 6 kuukautta vauvan tulisi aina nukkua vanhempiensa huoneessa. Amerikkalainen antropologi ja unitutkija James Mc Kenna muistuttaa, että vieressä nukkuminen vaikuttaa suotuisasti vauvan hengitysrytmiin, keskushermostoon ja verenkiertoon, joten alle 1-vuotiaan nukkuminen vanhempien vieressä suojelee vauvaa kätkytkuoleman riskiltä.
Monet äidit kokevat luonnollisimmaksi tavaksi nukuttaa vauvan rinnalle. Useimmat alle 2-vuotiaat lapset tarvitsevat vielä vanhempien apua nukahtaakseen, monet lapset vielä pidempäänkin.
Huomatessaan olevansa äidin turvallisessa kainalossa vauva saattaa rauhoittua uudestaan nukkumaan.
Äidin ja vauvan unirytmit mukautuvat
Vauvan ollessa kevyen unen vaiheessa (REM) äidin kevyen unen pituus vähitellen vastaa vauvan kevyen unen pituutta. vastaavasti äidin syvän unen(ALFA) pituus alkaa vastata vauvan syvän unen pituutta.
Nukkuessaan perhepedissä vauvat heräilevät useammin, kuin yksin nukkuessaan, mutta sekä vauva, että äiti saavat silti enemmän unta. Vauvat myös itkevät huomattavasti vähemmän, minkä johdosta enemmän energiaa säästyy kasvuun ja elintoimintojen ylläpitoon.
Kun vauva ja äiti heräävät samasta kevyestä unen vaiheesta on äidin myös myöhemmin helpompi nukahtaa kuin erivaiheessa vauvan kanssa nukkuesaan. Vauvalla on unesaan oma rytminsä, mutta äidin on mahdollisuutta sovittaa kevyen ja syvän unenvaihetta, unirytmiään vauvan rytmin kaltaiseksi.
Unikoulu ei ole hyväksi lapselle
Unikoululla (controlled crying) tarkoitetaan sitä, että lapsi jätetään yksin huoneeseen ja annetaan itkeä vähitellen pidempieä ja pidempiä aikoja, ennenkuin häntä mennään rauhoittelemaan. Tämän tarkoituksena on opettaa vauva nukahtamaan yksin. Jotkut asiantuntijat ovat huolissaan, että tällä saatetaan aiheuttaa vahinkoa lapsen kehitykselle. Lapsi itkee aikansa ja odottaa, että joku vastaa hänen huutoonsa. Hän on yksin, avuton ja peloissaan. Hän on stressitilassa, hänen verenpaineensa nouseeja hänen lihaksensa ovat jännittyneet. Jos kukaan ei tule hän lopulta luovuttaa. Näin lapsi oppii, että hänen tarpeensa eivät ole tärkeitä ja lakkaa kommunikoimasta hätäänsä.
Lapsen totuttaminen nukkumaan yksin voi olla molemmille osapuolille raskasta ja apu saattaa olla vain lyhytaikainen. Eri kehitysvaiheet näkyvät öisenä levottomuutena, jolloin lapsi tarvitsee vanhemman läheisyyttä.
http://www.bebesinfo.fi/sivu.php?artikkeli_id=49
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan ekaksi päätät, että lopetat nukuttamisen. Eli lapsi sänkyyn, ja sen jälkeen vain hyssyttelyä ja silittelyä, ja sekin niin, ettet ota edes katsekontaktia. Jos itku yltyy hysteeriseksi, niin sitten otat syliin, mutta heti kun lapsi rauhoittuu, niin takaisin petiin. Näin meillä poika (nyt 1v3kk) oppi pari kuukautta sitten nukahtamaan itsekseen kolmessa illassa. Mutta varaudu protestointiin, lapsi saattaa itkeä/huutaa/yrittää kaikki mahdolliset temput. Meillä poika huusi ensimmäisenä iltana 45 minuuttia, toisena 15 min. ja kolmantena 5 min. Neljäntenä iltana jäi pinnikseen ja lähdin pois. Sinne nukahti, ja on nukahtanut siitä lähtien.
Ja niille, jotka tulee tästä tavasta urputtamaan, niin kertaakaan en jättänyt lasta yksin itkemään. Tassuttelulla opetetaan lapselle, että yksin on turvallista nukahtaa ja nukkua, mutta jos hätä tulee, niin vanhempi tulee kyllä paikalle.
Sitkeyttä ja päättäväisyyttä, niin lapsikin vaistoaa, että tällä kertaa äiti ei pyörrä päätöstään.
Lisään viestiini vielä, että tuolla metodilla meillä myös loppui yöheräilyt melkein kokonaan. Silloin kun nukutettiin syliin, meidän poika havahtui öisin ja alkoi ilmeisesti itkeä, kun heräsikin eri paikasta kuin sylissä. Nyt poika kyllä saattaa heräillä, mutta osaa rauhoittua itse takaisin uneen, koska on itsekseen sänkyyn nukahtanutkin.
Kerroit että ekana iltana itki 45 min, niin olitko koko tämän ajan lapsen kanssa vai menitkö välillä pois huoneesta? Jos olit lapsen kanssa, tassuttelitko koko ajan?
Sille joka pisti copy-pastella rivitolkulla tekstiä, en jaksanut lukea. Teoriatietoa osaan etsiä itsekin netistä ja paljon olen lukenutkin. Nyt haluan käytännön kokemuksia äideiltä itseltään :)
Tämän linkin takana myös ihan hyvä kirjoitus
<a href="<a href="http://blogit.hernekeppi.fi/index.php?itemid=204" alt="http://blogit.hernekeppi.fi/index.php?itemid=204">http://blogit.hernekeppi.fi/index.php?itemid=204</a>" alt="<a href="http://blogit.hernekeppi.fi/index.php?itemid=204" alt="http://blogit.hernekeppi.fi/index.php?itemid=204">http://blogit.hernekeppi.fi/index.php?itemid=204</a>"><a href="http://blogit.hernekeppi.fi/index.php?itemid=204</a>" alt="http://blogit.hernekeppi.fi/index.php?itemid=204</a>">http://blogit.hernekeppi.fi/index.php?itemid=204</a></a>
Käsitykset unesta ja vastasyntyneistä poikkeavat radikaalisti eri kulttuureissa. Länsimaissa ajatellaan, että jo ihan pientä vauvaa on syytä koulia jotta hänestä kasvaisi itsenäinen ja reipas. Esimerkiksi maya-kulttuurissa vauvaa ei kasvateta itsenäisyyteen, koska ajatellaan, että vauvasta on vain huolehdittava, eikä häntä sen kummemmin tarvitse opettaa ennen kuin hän oppii kommunikoimaan. Länsimaissa uni koetaan yksityisenä rauhoittumisen tilana, mayoille ja japanilaisille yksinnukkuminen on koettelemus.
Länsimaissa perheiden yhteisnukkumista pidetään outona ja jopa syntisenä, kun taas muissa kulttuureissa länsimaista tapaa nukuttaa lapset yksin pidetään vanhempien vastuuttomuutena ja jopa eräänlaisena laiminlyönnin muotona.
Antroplogi ja unitutkija James Mckenna kiinnostui vauvojen unesta jo vuonna 1978. Siitä lähtien hän on tutkinut millaista vauvojen uni on ja miten vauvat parhaiten nukkuvat.
***************Hänellä on yksi ainoa ohje kaikille vanhemmille: "Nukkukaa lastenne kanssa!", ja paljon tätä ohjetta tukevaa tausta-aineistoa. ************
Sulla on tainnut nyrjähtää ja pahemman kerran. Luuletko ihan tosissasi, että saat ilosanomaasi saarnattua aina kopioimalla nuo samat jutut? Ihmiset onneksi osaavat myös ajatella omilla aivoillaan. Tai ainakin jotkut.
Kyllä luulen. Lue säkin noi tekstit, saattaa sunkin maailmankuvasi avautua. ;)
että nappaan kainaloon, sanon, että nyt ei keikuta, nyt nukutaan. Nukahtaa 10-15 minuutissa, ja nostan omaan sänkyyn.
Tänään tosin mies kävi laittamassa lapset nukkumaan, mutta veikkaan samaa metodia.
Meillä on molemmat lapset nukutettu aina, kolmevuotiaan kanssa on mukavaa jutustella se vartti tai lukea iltasatu. Ja paljon pienempi vaiva se on viettää se vartti lapsen kanssa kuin temppuilla tuota ees taas juoksemista tunti tai pari.
Ihan ekaksi päätät, että lopetat nukuttamisen. Eli lapsi sänkyyn, ja sen jälkeen vain hyssyttelyä ja silittelyä, ja sekin niin, ettet ota edes katsekontaktia. Jos itku yltyy hysteeriseksi, niin sitten otat syliin, mutta heti kun lapsi rauhoittuu, niin takaisin petiin. Näin meillä poika (nyt 1v3kk) oppi pari kuukautta sitten nukahtamaan itsekseen kolmessa illassa. Mutta varaudu protestointiin, lapsi saattaa itkeä/huutaa/yrittää kaikki mahdolliset temput. Meillä poika huusi ensimmäisenä iltana 45 minuuttia, toisena 15 min. ja kolmantena 5 min. Neljäntenä iltana jäi pinnikseen ja lähdin pois. Sinne nukahti, ja on nukahtanut siitä lähtien.
Ja niille, jotka tulee tästä tavasta urputtamaan, niin kertaakaan en jättänyt lasta yksin itkemään. Tassuttelulla opetetaan lapselle, että yksin on turvallista nukahtaa ja nukkua, mutta jos hätä tulee, niin vanhempi tulee kyllä paikalle.
Sitkeyttä ja päättäväisyyttä, niin lapsikin vaistoaa, että tällä kertaa äiti ei pyörrä päätöstään.
Lisään viestiini vielä, että tuolla metodilla meillä myös loppui yöheräilyt melkein kokonaan. Silloin kun nukutettiin syliin, meidän poika havahtui öisin ja alkoi ilmeisesti itkeä, kun heräsikin eri paikasta kuin sylissä. Nyt poika kyllä saattaa heräillä, mutta osaa rauhoittua itse takaisin uneen, koska on itsekseen sänkyyn nukahtanutkin.
Kerroit että ekana iltana itki 45 min, niin olitko koko tämän ajan lapsen kanssa vai menitkö välillä pois huoneesta? Jos olit lapsen kanssa, tassuttelitko koko ajan?
Sille joka pisti copy-pastella rivitolkulla tekstiä, en jaksanut lukea. Teoriatietoa osaan etsiä itsekin netistä ja paljon olen lukenutkin. Nyt haluan käytännön kokemuksia äideiltä itseltään :)
eipä sun enää tarttis kysellä täältä mitään.
Mutta jos haluat vastauksen, tässä tulee:
käytännön kokemus: nukuta se lapsi edelleen syliin, KOSKA SE KERTA TOIMII!! Älä jätä yksin nukahtamaan. Siinä se, suuri ongelma ratkaistu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan ekaksi päätät, että lopetat nukuttamisen. Eli lapsi sänkyyn, ja sen jälkeen vain hyssyttelyä ja silittelyä, ja sekin niin, ettet ota edes katsekontaktia. Jos itku yltyy hysteeriseksi, niin sitten otat syliin, mutta heti kun lapsi rauhoittuu, niin takaisin petiin. Näin meillä poika (nyt 1v3kk) oppi pari kuukautta sitten nukahtamaan itsekseen kolmessa illassa. Mutta varaudu protestointiin, lapsi saattaa itkeä/huutaa/yrittää kaikki mahdolliset temput. Meillä poika huusi ensimmäisenä iltana 45 minuuttia, toisena 15 min. ja kolmantena 5 min. Neljäntenä iltana jäi pinnikseen ja lähdin pois. Sinne nukahti, ja on nukahtanut siitä lähtien.
Ja niille, jotka tulee tästä tavasta urputtamaan, niin kertaakaan en jättänyt lasta yksin itkemään. Tassuttelulla opetetaan lapselle, että yksin on turvallista nukahtaa ja nukkua, mutta jos hätä tulee, niin vanhempi tulee kyllä paikalle.
Sitkeyttä ja päättäväisyyttä, niin lapsikin vaistoaa, että tällä kertaa äiti ei pyörrä päätöstään.
Lisään viestiini vielä, että tuolla metodilla meillä myös loppui yöheräilyt melkein kokonaan. Silloin kun nukutettiin syliin, meidän poika havahtui öisin ja alkoi ilmeisesti itkeä, kun heräsikin eri paikasta kuin sylissä. Nyt poika kyllä saattaa heräillä, mutta osaa rauhoittua itse takaisin uneen, koska on itsekseen sänkyyn nukahtanutkin.
Kerroit että ekana iltana itki 45 min, niin olitko koko tämän ajan lapsen kanssa vai menitkö välillä pois huoneesta? Jos olit lapsen kanssa, tassuttelitko koko ajan?
Sille joka pisti copy-pastella rivitolkulla tekstiä, en jaksanut lukea. Teoriatietoa osaan etsiä itsekin netistä ja paljon olen lukenutkin. Nyt haluan käytännön kokemuksia äideiltä itseltään :)
juu, tassuttelin ja silittelin koko sen ajan. pari kertaa piti ottaa syliin, koska huusi niin kovin, mutta sitten taas jatkoin tassuttelua. kippasin pojan tuona aikana varmaan 50 kertaa takaisin kyljelleen, kun koko ajan yritti nousta ylös pelleilemään, mutta suht nopeasti hän kuitenkin tajusi jutun juonen. nyt menen nukkumaan, mutta jos haluat kysellä lisää, niin etsin huomenna taas tämän ketjun. :-)
että nappaan kainaloon, sanon, että nyt ei keikuta, nyt nukutaan. Nukahtaa 10-15 minuutissa, ja nostan omaan sänkyyn.
Tänään tosin mies kävi laittamassa lapset nukkumaan, mutta veikkaan samaa metodia.
Meillä on molemmat lapset nukutettu aina, kolmevuotiaan kanssa on mukavaa jutustella se vartti tai lukea iltasatu. Ja paljon pienempi vaiva se on viettää se vartti lapsen kanssa kuin temppuilla tuota ees taas juoksemista tunti tai pari.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
niin ei se lapsi samantien opi nukahtamaan omaan sänkyyn yksin. Sinun kannattaa olla lapsen luona kunnes tämä nukahtaa, lukea vaikka siinä sängyn vieressä ja olla heti valmiina laittamaan lapsi takaisin vaaka-asentoon, jos hän sieltä könyää ylös. Ensimmäiset viikot ehkä joudut pitämään kättä lapsen selän päällä, että hän tajuaa ettei sieltä nousta hillumaan. Noin pienelle lapselle ei sanomiset auta, joten ainoa mikä auttaa on näyttää, kuinka hänen odotetaan toimivan.
Meillä lapsi tottui hierontaan alle viikossa. Aluksi hän ei tosiaan olisi tahtonut rauhoittua aloilleen, mutta ainakin meillä lapsi kyllä opettamalla alkoi ymmärtää, mitä minä häneltä haluan ja mikä on sallittua. Lempeästi mutta jämäkästi laitoin hänet maaten ja kerroin, että nyt ollaan paikallaan. Hämärä sekä oma rauhallinen toiminta ja hyräily saavat lapsen kyllä jossain vaiheessa pysymään aloillaan. Itse pidin lasta sängyllä edessäni ja itse istuin risti-istunnassa, tuin polvella lapsen jalkoja että pysyy paikallaan ja käsillä hieroin ja tyynnyttelin, että pysyi paikallaan. Ei lapsi siitä mihinkään päässyt ja pian alkoi pitää hieronnasta niin, että rauhoittui samantien kun tiesi, että nyt alkaa illan mukavin ohjelma, hieronta. Kärsivällisyyttä siis!
Mitä tahansa aiotkin tehdä, huonoin vaihtoehto on tuo että jätät lapsen yksin huoneeseen nukahtamaan, jolloin hän juoksee ovelle ja temppuilee. Sanomiset eivät tosiaan noin pienellä tehoa eikä lapsi opi sitä kautta, vaan toiminnan eli miten sinä häntä ohjaat.
Tämän linkin takana myös ihan hyvä kirjoitus
&lt;a href="<a href="<a href="http://blogit.hernekeppi.fi/index.php?itemid=204" alt="http://blogit.hernekeppi.fi/index.php?itemid=204">http://blogit.hernekeppi.fi/index.php?itemid=204</a>" alt="<a href="http://blogit.hernekeppi.fi/index.php?itemid=204" alt="http://blogit.hernekeppi.fi/index.php?itemid=204">http://blogit.hernekeppi.fi/index.php?itemid=204</a>"><a href="http://blogit.hernekeppi.fi/index.php?itemid=204</a>" alt="http://blogit.hernekeppi.fi/index.php?itemid=204</a>">http://blogit.hernekeppi.fi/index.php?itemid=204</a></a>" alt="<a href="<a href="http://blogit.hernekeppi.fi/index.php?itemid=204" alt="http://blogit.hernekeppi.fi/index.php?itemid=204">http://blogit.hernekeppi.fi/index.php?itemid=204</a>" alt="<a href="http://blogit.hernekeppi.fi/index.php?itemid=204" alt="http://blogit.hernekeppi.fi/index.php?itemid=204">http://blogit.hernekeppi.fi/index.php?itemid=204</a>"><a href="http://blogit.hernekeppi.fi/index.php?itemid=204</a>" alt="http://blogit.hernekeppi.fi/index.php?itemid=204</a>">http://blogit.hernekeppi.fi/index.php?itemid=204</a></a>"&gt;<a href="<a href="http://blogit.hernekeppi.fi/index.php?itemid=204&lt;/a&gt;" alt="http://blogit.hernekeppi.fi/index.php?itemid=204&lt;/a&gt;">http://blogit.hernekeppi.fi/index.php?itemid=204&lt;/a&gt;</a>" alt="<a href="http://blogit.hernekeppi.fi/index.php?itemid=204&lt;/a&gt;" alt="http://blogit.hernekeppi.fi/index.php?itemid=204&lt;/a&gt;">http://blogit.hernekeppi.fi/index.php?itemid=204&lt;/a&gt;</a>"><a href="http://blogit.hernekeppi.fi/index.php?itemid=204&lt;/a&gt;</…;" alt="http://blogit.hernekeppi.fi/index.php?itemid=204&lt;/a&gt;</…;">http://blogit.hernekeppi.fi/index.php?itemid=204&lt;/a&gt;</…;
Käsitykset unesta ja vastasyntyneistä poikkeavat radikaalisti eri kulttuureissa. Länsimaissa ajatellaan, että jo ihan pientä vauvaa on syytä koulia jotta hänestä kasvaisi itsenäinen ja reipas. Esimerkiksi maya-kulttuurissa vauvaa ei kasvateta itsenäisyyteen, koska ajatellaan, että vauvasta on vain huolehdittava, eikä häntä sen kummemmin tarvitse opettaa ennen kuin hän oppii kommunikoimaan. Länsimaissa uni koetaan yksityisenä rauhoittumisen tilana, mayoille ja japanilaisille yksinnukkuminen on koettelemus.
Länsimaissa perheiden yhteisnukkumista pidetään outona ja jopa syntisenä, kun taas muissa kulttuureissa länsimaista tapaa nukuttaa lapset yksin pidetään vanhempien vastuuttomuutena ja jopa eräänlaisena laiminlyönnin muotona.
Antroplogi ja unitutkija James Mckenna kiinnostui vauvojen unesta jo vuonna 1978. Siitä lähtien hän on tutkinut millaista vauvojen uni on ja miten vauvat parhaiten nukkuvat.
***************Hänellä on yksi ainoa ohje kaikille vanhemmille: "Nukkukaa lastenne kanssa!", ja paljon tätä ohjetta tukevaa tausta-aineistoa. ************
Sulla on tainnut nyrjähtää ja pahemman kerran. Luuletko ihan tosissasi, että saat ilosanomaasi saarnattua aina kopioimalla nuo samat jutut? Ihmiset onneksi osaavat myös ajatella omilla aivoillaan. Tai ainakin jotkut.
Kyllä luulen. Lue säkin noi tekstit, saattaa sunkin maailmankuvasi avautua. ;)
no ihan takuuvarmasti olen lukenut. ja todella paljon muutakin vauvoihin liittyvää ihan oikeasti tieteellistä tekstiä (joita nuo sun linkit eivät ole).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eli lapsi on tottunut nukahtamaan syliheijaamiseen.
Tavoite: lapsi nukahtaa itse sänkyyn.
Lähdetään nukuttamisesta syliheijaamiseen. Vähennät heijaamista. Teet sen minimiheijaamisen, millä lapsi on tyytyväinen ja rauhoittuu. Seuraavalla kerralla vielä vähemmän eli sekä heijaaminen on mahdollisimman hidasta ja pieniliikkeistä että myös aika vähenisi. Tottakai teet siihen asti että nukahtaa. Jossain vaiheessa voit myös siirtyä siihen, että lapsi on vielä jotenkin sylissä, mutta myös sängyssä osittain eli lähempänä paikkaa, jossa opittava nukahtamaan. Lopulta heijaat lasta sängyssä ja koko ajan mahdollisimman minimimäärä ja lopulta tulee aika jolloin vain ole vieressä ja vaikka pidät kättä päällä ja lopulta siitäkin irti. Lapsesta voi irrottaa otteen esim. yksi sormi kerrallaan ja aivan kevyesti irti.
Aluksi tuntuu, että tuleeko tästä mitään, mutta tämä voi toimia ihan hyvin. Itse opetin esikoisen näin nukahtamaan itse. Jos oikein muistan heijasin häntä alunperin sylissä ja tosiaan hivuttauduin alta pois ja lapsi suoraan sänkyyn. Hän oli tosin jo isompi. Ajattele, että kuukauden päästä tilanne voi olla jo toinen kuin tänään, kun vaan joka päivä hivenen menet eteenpäin.
Tällä tavoin myös olen jättänyt lapsia yksin nukahtamaan eli vähittäin siirtynyt ovelle ja oven ulkopuolelle ja lopulta vain lähtenyt pois. Tosin taas isompi kyseessä eli 3-vuotias, joka siihen asti nukkui vieressä.
Tätähän lähdin alun alkaenkin kysymään, että mitä teen riekkuvalle lapselle. Eli laitan hänet vaan uudestaan ja uudestaan takaisin makuulle. Olen sitäkin jo johonkin pisteeseen koittanut, mutta ajattelin että se makuulle laittaminen ei lopu ikinä kun lapsi alkoi hymyillä joka kerta kun yritti kammeta itseään ylös ja taas laitoin häntä makuulle.
Olen myös sitä mieltä, että yksin lasta ei tulisi jättää huutamaan. Olenkin antanut olla yksin vain pieniä hetkiä ja mennyt hänen luokseen melko pian jottei tuntisi tulleensa hylätyksi. Ehkä on paras olla vaan koko nukuttamisen ajan lapsen vierellä. Kirjoittajan nro 29 kaltaiset kokemukset mua kiinnostaisi lisää, koska tuota mäkin toivon että sitten harjoittelun myötä lapsi oppisi itse pienellä paijaamisella hakemaan unta.
Ap kiittä ja palaan kommentoimaan taas toisena iltana, jos jotakuta kiinnostaa lukea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että laitat lapsen omaan sänkyyn, huone hämäräksi, mutta itselle lukuvalo ja luet omaa kirjaa samassa huoneessa. Annat sen riekkua rauhassa kunnes rauhoittuu ja nukahtaa.
Ja menethän sen kanssa ajoissa sinne sänkyyn. Yli väsynyt lapsi ei nukahda helposti!
Miten se menee päikkäreille?
Meillä oli aina niin, että mitä paremmat päikkärit niin sitä helpompi illalla mennä nukkuun ja paremmat yöunet. Siis ton ikäisenä, ei enää eskarissa :D
kunnes oppii nukahtamaan itse omaan sänkyynsä. Meillä hieronta auttoi tosiaan rauhoittumisessa, mutta senkään jälkeen en lähtenyt siitä viereltä mihinkään, jotta sain tarvittaessa laitettua lapsen makuulle. Joskus hän onneksi nukahti kesken hieronnan, mikä oli uskomatonta siihen nähden, että muuten nukuttaminen olisi vienyt tunnista kolmeen. Vaikka lapsi oli kuinka väsynyt ei hän itse nukahtanut sänkyyn, vaan kampsesi itseään ylös viimeisillä voimilla.
Tassuttelun "lanseeraaja", HUS uniongelmaklinikan lapsipsykologi Katja Rantala meille neuvoi tuon hieronnan nukahtamisongelmaan. Meilläkin lapsi ensin vaan naureskeli kun yritin hieroa, mutta kun en lähtenyt leikkiin mukaan ja laitoin vaan lapsen takaisin makuulle hierottavaksi enkä ottanut edes katsekontaktia, vaan hyräilin ja siten yritin äänenkäytölläkin häntä rauhoitella enkä aktivoida, niin aika hyvin lapsi alkoi tajuta mistä on kyse.
Olennaista tassuttelussa ja hieronnassa on kosketus - se tunnetusti rauhoittaa ja sitä käytetään myös ylivilkkaiden päiväkoti-ikäisten ja koululaisten rauhoittamiseen. Kosketus kehittää aivojen keskikerroksen ja kuorikerroksen välisiä yhteyksiä ja siten lapsen itsesäätelykykyä, mitä nukahtamisessakin tarvitaan.
2 ja 31
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä yksi ap:n kohtalotoveri. Olen tullut siihen tulokseen, että kaikkiin lapsiin ei tassuttelu tehoa. Tai muutkaan kikat. Kaikkea on kokeiltu paitsi huudatusta. Pitkiä aikoja. On säännöllinen rytmi ja rauhallinen elämä kaikin puolin. Mutta lapsi ei mene suosiolla nukkumaan. Aina se ei ole vanhempien taidoista kiinni, joskus lapsi on vain niin malttamaton ja utelias.
Toisaalta meidän tyttö on aina syönyt hyvin, ilman ruokalappua mennään, mutta uskon silti että joillakin lapsilla syöminen takkuaa vaikka mitä kokeilisi.
Eilen olin koko ajan lapsen vierellä kunnes nukahti. Itseasiassa jouduin koko ajan pitämään kättä selän päällä, koska kun koitin nostaa käden pois, alkoi lapsi heti itkeä. Pidin ennen sänkyyn laittamista tyttöä hetken sylissä, jotta rauhoittui ja laitoin hereillä sänkyyn. Muutaman kerran jouduin laittamaan hänet uudelleen makuulleen, kun koitti pungeta pystyyn. Hieroin selkää hetken ja sitten vaan pidin kättä selän päällä ja siihen nukahti. Hieman itkeskeli ja tosiaan muutamia kertoja koitti pungeta ylös. Itse lähdin pois sitten kun ei enää itkenyt kun nostin käden pois. Silloinkin vielä nousi pään ja jalkojensa varaan jumppaamaan, mutta taisi olla jo unessa :)
En tiedä mistä mulla on ollut semmoinen käsitys että sieltä huoneesta pitäisi lähteä pois, koska selvästikin nukuttaminen onnistui nyt ihan ok. Aikaa meni n. 20 minuuttia. Ehkäpä tämä tästä pikku hiljaa :)
20 min ei ole paljon! JA varmasti nopeutuu ko tulee rutiiniksi :)
Takapakkia voi tulla, mutta muista, että sinulla on pidempi pinna ko lapsella ja jatkat vaan
Mutta kaikkiin auttaa hyvät ulkoilut ja puuhat päivällä, illalla unirutiineilla lapsi tietää että kohta mennään nukkumaan.
Meillä niihin on liittynyt rauhoittuminen muutama tunti ennen uniaikaa; telkka kiinni ja lukemista, kylpyä.
Hyvä tapa tietää milloin voi lähteä huoneesta on mennä lapsen mukaan eikä tuijottaa kelloa. Lasken itse 20 kun lapsi pysähtyy pedissä ja rauhoittuu, pitää silmiä kiinni. Todella harvoin on lapsi tästä vaiheesta meillä enää havahtunut, siis kaikkien neljän kohdalla yhteensä.
Eli minusta kannattaa muistaa että siinä missä lapsi joskus syö vähemmän, kaipaa lapsi myös nukahtamiseen apua enempi.
Tilanne korjaantuu kyllä kun toimii rutiinien mukaan. Aina kun sängyssä lapsi tekee muuta kuin nukkuu niin tarttee puuttua asiaan ja nukuttaa kuin juosta edes takaisin lapsen ohjelmanumeroksi!
En katso lasta enää silmiin kun on pisut ja pusut tehty. En juttele, laula tai lue.
Lukemisenkin illalla voi tehdä kevyessä valossa vaikka olkkarin sohvalla yövaippa, univaatteet ja kevyt peitto päällä ja iltapalat syötynä, siis kun on valmis unille -ja katsoa ettei telkkari vilku vieressä!
20 minuuttia on minusta hyvä aika nukuttamiseen, todella hyvä kun ajattelee mitä se oli! Äläkä tuskastu KUN tulee takapakkia, ihminen lapsesi on eikä kone.
Kannattaa tarkastaa liikunnan ja huomion määrä, ettei lapsi hae niitä nukkumaanmennessä.
1- vuotias on vielä kovin pieni mutta oppii kyllä nukkumaan jättämällä nukahtamaan mutta minusta on aika surullista jos lasta vaaditaan nukkumaan yksin eikä siinä vanhemmat jousta.
Alue: Aihe vapaa
Sulla on tainnut nyrjähtää ja pahemman kerran. Luuletko ihan tosissasi, että saat ilosanomaasi saarnattua aina kopioimalla nuo samat jutut? Ihmiset onneksi osaavat myös ajatella omilla aivoillaan. Tai ainakin jotkut.