Lue keskustelun säännöt.
Miten lapsen saa tottelemaan?
29.12.2011 |
Meillä on seitsemänvuotias poika, joka on aina ollut ns. haastava lapsi. Hän ei ole ainoa lapsemme (kaksi muutakin löytyy), mutta kumpikaan hänen sisaruksistaan ei ole tällainen vaikea tapaus.
Poika mm. edelleen suuttuessaan lyö toisia (pääosin sisaruksiaan ja vanhempia, mutta esim. tänään myös sisaruksen kaveria), kiusaa sisaruksiaan jatkuvasti, tekee päivittäin kiellettyjä asioita, kiukuttelee, saa kohtauksia eikä usko normaalia puhetta. Olen yksinkertaisesti totaalisen uupunut tähän lapseen, tuntuu, etten vain enää jaksa häntä.
Olemme pyytäneet apua neuvolasta, perheneuvolasta, jne. ja saaneet vain tiedon/mielipiteen, että toimimme lapsen kanssa tismalleen oikein. Myös omasta mielestäni olemme johdonmukaisia kasvattajia, mutta eikö sen pitäisi hiljalleen alkaa jo näkyä jossakin?
Muut haastavien lasten vanhemmat, kertokaa mitä tehdä, miten toimia! Minulta loppuvat pian voimat.
Kommentit (22)
Ehkä olen tosiaan melko väsynyt... Aion kokeilla vielä tuota ruokien kirjaamista. Meillä syödään mahdollisimman lisäaineetonta luomuruokaa, nameja melko rajoitetusti. Pojalla on ollut jo aivan pienenä myös outoja vatsakipuja, joihin ei allergiakokeistakaan löytynyt selitystä. Näiden myötä myös ruokavaliomme siirtyi tuolle lisäaineettomalle luomulinjalle. Kivut loppuivat, mutta yhtä vilkas poika on edelleen.
(
Kirjoitin pitkän viestin tuossa aikaisemmin koska olen taistellut niin paljon lasten sairauden kanssa ja tiedän että on niin paljon lapsia jotka ihan turhaan kärsivät allergioista/refluksista ja astmasta kun tavalliset lääkäritkään ei niiden erikoisesti oireilevia muotoja tunnista. Vanhempia en tosiaankaan syyllistä vaan meidän välinpitämätöntä terveydenhuoltojärjestelmää sillä näiden vaivojen kuntoon hoito muuttaa koko perheen elämän no ihan tavallisen perheen elämäksi. Ja ennenkaikkea sairaudesta kärsivän lapsen elämä helpottuu ja elämän laatu paraneee tosi paljon.
Tiedäthän että ei ole olemassa allergiakokeita jotka näyttäisivät ehdottoman oikein ? Allergiakokeet mittaavat yleensä vain tietyllä välittäjäaineella toimivia allergioita mutta kun välittäjäaineita on useampia niin allergiat ei välttämättä näy testeissä vaikka niitä olisi. Testit antavat myös vääriä positiivisia tuloksia. Lisäksi testeillä testataan aina rajoitettua joukkoa aineita ja voi olla että testataan lapsen kannalta vääriä aineita ja allergia ei näy sen takia.
Hyvä juttu että suositte luomua ja lisäaineetonta. Meillä lapselle pahimmat raivoamisten aiheuttajat ovat olleet: sininen keiju, pähkinät, sitrukset, mansikka, minttu, kardemumma, kaneli, inkivääri, curry. Ja keväisin koivun kukinnan aikana reakoi raivoamalla myös tuoreeeen porkkanaan ja omenaan.
Meillä lapsesta on vaikea huomata mikä aiheuttaa kohtauksia jos syö päivittäin sopimattomia ruokia. Mutta sitten kun lapsi on kunnossa on elämä seesteistä kunnes lapsi syö jotain sopimatonta. Sen jälkeen noin 5 minuuttia -3 tuntia välillä alkaa rähinä. Aikaisemmin rähinä alkoi noin 2 tuntia syönnistä mutta lapsen kasvettua on ruvennut reakoimaan nopeammin.
Minun jaksamistani lapsen raivoamisen ym. kanssa on helpottanut hurjasti se että olen tajunnut että lapseni purkaa huonoa oloaan siinä eikä tee sitä ilkeyttään. Mutta eihän sitä tahdo muistaa silloin kun itse on aivan poikki ja lapsi kiukkuaa jostain mitättömästä asiasta aivan hillittömästi ja vielä lyö sisarustakin...
Kannattaa muutenkin kirjata ylös lapsen erityisiä reakointeja esim. miten aamu ja ylösnousu sujuu, kiukkuaako yleensä silloin ? Entä ulkoilun jälkeen ? Rasittavan liikunnan jälkeen ? Eläinkontaktien aikana/jälkeen kiukkuamista ? yskiikö yöllä tai vaikka rasittavan liikunnan jälkeen/aikana ?
Tosiaan toivottelen "lehmän hermoja" ja paljon jaksamista vielä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jotka ei siedä rypsiöljyä eikä vehnäjauhoa! Kivut ja ärtyneisyys lakkaa heti kun niitä ei suuhunsa pistä.
Tuli vaan mieleeni voisitko palkata jonku taiturin opettaan pojallesi joku taito esim. uimahyppyä, soittamista, uintia, maastopyöräilyä...Ystäväni teki niin ala-asteikäiselle pojalleen, jolla ei ollut yhtään kaveria ja joka oli tosi levoton. Poika nyt aikuinen ja ihan eri tyyppi! Muutos alkoi tästä erityisopetuksesta:))Jaksuja sulle!
En osaa antaa neuvoja, mutta vertaistukea. Meillä 7-vuotias ei lyö eikä töni, mutta muuten "elää omaa elämäänsä" riippumatta mitä hänelle sanotaan. Normaalit asiat, kuten pukeutuminen, ruokapöydässä istuminen, ulos lähteminen, vaativat joka päivä taistelua. "Eiku mä... Mutku.. Ei mun tarvitse..." Joka päivä taitetaan peistä siitä, että sukat on vedettävä jalkaan. Ja ruokapöydässä on istuttava omalla paikalla syömisen ajan. Johdonmukaisesti.
Eikä todella ole kohdeltu eri lailla kuin muitakaan lapsia (3 kpl), ihan samat säännöt, tavat ja rutiinit. Tämä yksi vaan kieltäytyy noudattamasta niitä. On toisissa asioissa hyvinkin älykäs, osaa ja haluaa tehdä itsenäisesti paljon, mutta toisten pillin mukaan eteneminen on toivotonta.
Turha siinä on kenenkään "kiltin lapsen" vanhemman sanoa, että "minä en ainakaan sallisi sitä". Minkäs teet! Kun puhe, rajoitukset, rangaistukset, palkkiot, huomion antaminen tai sen rajoittaminen eivät muuta tilannetta. Sen kanssa on vaan elettävä.
Minulla on 8-v. poika, joka on aika samanlainen. On älykäs, ihmisten ilmoilla käyttäytyy hyvin, on kiinnostunut monista fiksuista asioista, olen ylpeä hänestä. Mutta kun jotain arkista on pakko tehdä, ei tule mitään. Häntä edelleen hämmästyttää se, että hampaat pestään kaksi kertaa päivässä. Ja näitä esimerkkejähän riittää. Tuskallisin ajatus on, että hän vahingossa tekisi pienen rikkeen, toinen vaatisi anteeksipyyntöä, poika ei mielestään ole ollut mitenkään paha, joten anteeksipyyntöähän ei kuulu. Ei tällaisten lasten kanssa "en sallisi sitä" -neuvot auta mitään. Millä mä sen anteeksipyynnön kaivan, hohtimillako? Lapsi voi helposti vääntää tunteja, ei hän viidessä minuutissa kyllästy. Eikä niistä tuntien väännöistä mitään opi.
Pidä vain tiukka linja että muut oppivat varomaan ja väistämään pikkukeisariasi jos vähän lyö tai tönii tai huutaa. Voin vain kuvitella miten käyttäytyy kun pääsee kurmottamaan pienempiään tai heikompiaan.
Tyttäreni päiväkotiryhmässä oli tälläinen herra täydellisyys joka aina löi pienempiään, erityisesti tyttöjä, tai sylki toisten päälle. Hänenkään äitinsä ei koskaan antanut kieltää eikä pojan tarvinut koskaan pyytää anteeksi koska oli niin"erityinen"eikä tehnyt koskaan virheitä.
yhdessä yläkerrassa. Hain tietysti pojan heti pois ja joutui sitten olemaan minun ja pikkuveljensä kanssa keittiössä. Ja tietysti pyytämään anteeksi. On selvää, ettei tuon ikäisen vieressä voi olla koko ajan.
Minua löi viimeksi eilen suuttuessaan ja rangaistuksen saadessaan. Tällöinkin lyöminen tietysti estetään heti. Mutta eihän lasta voi köysissäkään pitää.
sitten kun lapsi rauhoittuu, niin selitän juurta jaksaen, miksi joku asia tehdään ja miksi jotain ei saa tehdä jne. Siis perustelen ne asiat, jotka on aikuiselle ihan päivänselviä.
Meillä on ollut esim. ihan käsittämätön huuto siitä, että pitää mennä suihkuun ja pestä hampaat. Sitten kun rauhoittuneelle lapselle pidän 15 luennon siitä, miksi hygienista on tärkeä huolehtia ja miksi hampaat on tärkeä pestä ja mihin se johtaa, jos pesulla ei käy ja mitä tapahtuu, jos hampaista ei huolehdi, niin jotenkin se auttaa asiaa. Välillä tuntuu, että lapsi ei oikeasti tajua, että en keksi näitä juttuja/kieltoja/velvoitteita kiusatakseni häntä tai hankaloittaakseni hänen elämäänsä vaan kaikkeen on joku hyvä syy. Kun sen syyn vääntää rautalangasta, niin ainakin meidän jääräpäähän se tehoaa. Ainakin vähäksi aikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
yhdessä yläkerrassa. Hain tietysti pojan heti pois ja joutui sitten olemaan minun ja pikkuveljensä kanssa keittiössä. Ja tietysti pyytämään anteeksi. On selvää, ettei tuon ikäisen vieressä voi olla koko ajan.
Minua löi viimeksi eilen suuttuessaan ja rangaistuksen saadessaan. Tällöinkin lyöminen tietysti estetään heti. Mutta eihän lasta voi köysissäkään pitää.
että jos lapseni on tuollainen, hän takuulla on vieressäni, kunnes kehittyy.
miksi toimitaan jollakin tietyllä tavalla, miksi saa tai ei saa tehdä jotenkin. Ei vain auta, ei vaikka niitä toistoja on varmasti jo tuhat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
oma lapsi toimii kuten normaalit mukulat. Koetahan (muistaakseni 6) pitää todella seitsemänvuotias vieressäsi ihan koko ajan. Siis todella koko ajan.
Meidänkin pojalta on jouduttu kieltämään ulkoilu ilman aikuista, vaikka tässä pienessä kaupungissa rauhallisella asuinalueella kaikkien muiden lapset touhuavat ulkona keskenään. Poika saa myös paljon huomiota, hänen kanssaan touhutaan ja kuten sanoin, kasvatuksemme on aina ollut johdonmukaista. En kuitenkaan usko, että lapselle on oikein sekään, että hänet lukitaan sisälle tai ettei koskaan saa mennä metriä kauemmas äidistään.
oma lapsi toimii kuten normaalit mukulat. Koetahan (muistaakseni 6) pitää todella seitsemänvuotias vieressäsi ihan koko ajan. Siis todella koko ajan.
Meidänkin pojalta on jouduttu kieltämään ulkoilu ilman aikuista, vaikka tässä pienessä kaupungissa rauhallisella asuinalueella kaikkien muiden lapset touhuavat ulkona keskenään. Poika saa myös paljon huomiota, hänen kanssaan touhutaan ja kuten sanoin, kasvatuksemme on aina ollut johdonmukaista. En kuitenkaan usko, että lapselle on oikein sekään, että hänet lukitaan sisälle tai ettei koskaan saa mennä metriä kauemmas äidistään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kannattaa varmaan vähän panostaa siihen kasvatukseen.
mukiloi toisten ihmisten lapsukaisia. Kannattaisiko pyytää lähetettä neurologisiin/psykiatrisiin tutkimuksiin esim. ADHD:n varalta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sen johdonmukaisen kasvatuksen lisäksi, mutta kyllähän niitä tuolla kapakoiden edustalla on niitä joilla ei ole auttanut.
Minusta on myös aika tärkeää kertoa lapselle että saa tuntea, saa raivostua, aikuisen mielestä pienestäkin asiasta, pitää myös opetella miten suunnata se raivo.
Eilen juuri kaupan kassalla kohtasin perheen jonka isä ei ollut oppinut muuta keinoa kohdata kiukkunsa kuin huutaminen noin 7v lapselle joka hiljaisesti ja rauhallisesti totesi ettei pidä isän valitsemasta pillimehusta.
Meillä samantapaisia ongelmia 7-v pojan kanssa aina välillä. Joulunodotus oli niin jännittävää että tuppasi välillä tönimään sisaruksiaan jne. Jännittää tosi kovin monia asioita ja silloin tulee noita ylilyöntejä. Samoin jos on kovin nälkäinen tai väsynyt tai pitkästynyt.
MUTTA meillä tuollaiset on lieviä ja ohimeneviä juttuja silloin kun pojan ruokavalio on kunnossa. Silloin kun syö jotain sopimatonta (osa allergioista näkyy verikokeissa osa vain oireina) elämä on juuri tuollaista jatkuvaa temppuilua, kiukuttelua jne.
Minusta teidän kannattaa miettiä onko lapsella jokin fyysinen sairaus joka tekee olon kurjaksi. Ja siksi lapsi on haastava ?
Meillä tosiaan allergiat tekevät juuri tuollaiset oireet 7v pojalle ja ehkä myös sellaista levotonta kohteltamista. Mitään muita oireita ei ole. Ja ihan lääkäreiden kanssa ollaan sovittu ettei noita oireita aiheuttavia ruokia anneta lapselle muuta kuin joskus harvoin jolloin ei tule isompia oireita.
Tiedän myös että joillekkin astma huonossa hoitotasapainossa aiheuttaa kurjan olon joka puretaan tuollaisena haastavana käytöksenä.
Olen myös lukenut lapsista joille hoitamataon refluksi aiheutti tuollaista käytöstä ja refluksia lääkkeen käyttöön oton jälkeen lapsi oli ihmetellyt kun ei enää rintaa puristanut ja kurkkuun sattunut jatkuvasti. Aikaisemmin ei ollut tajunnut että tuollainen kipu ja puristus eivät olleet normaaleja kun oli vuosien aikana tottunut niihin.
Onko tällä lapsella ollut koskaan mitään allergioita, astmaa tai refluksia ? Oletko huomannut että käytös olisi huonompaa jos syöö paljon lisäaineita, mausteita tai jotain tiettyjä ruoka-aineita ? Voitko pitää loppu loman ajan kirjaa kaikista lapsen syömisistä tarkasti ja käytöksestä ja seurata vaikuttaako ruoka lapsen käytökseen ?
Voit myös harkita jos kokeilisit esim. loppiaisviikonloppuna kolmen päivän ruokavalio kokeilua. Anna lapsesi syödä silloin vain muutamia perus ruokia joissa mahdollisimman vähän mausteita ja lisäaineita. Leivänpäälle voita ettei margariinien lisäaineet sotki (meillä sininen keiju on pojalle tosi paha pahis). Lisäksi jätä kokeen ajaksi pois kaikki limpsat, suklaa, pähkinät, sitrukset, tomaatti, kala, mansikka jne siis tavallisimmat allergioiden aiheuttajat. Kirjaa ylös lapsen syömiset ja olo ja seuraa onko vaikutusta.
Jos lapsella on jostain syystä käytettävissä anthistamiinia niin kokeile sitä joskus kun lapsella alkaa "kohtaus". Meillä antihistamiini helpottaa ja alta 10 minuutin lapsi osaa sanoa että oli huono olo joka helpottaa ja kohtaus loppuu. Ilman antihistamiinia kohtaus tuppaa kestämään vähintään tunnin (toki välillä helpottaa mutta pian alkaa uusiksi jne)...
Hyvä allergioihin ym. erikoistunut lastenlääkäri olisi myös hyvä paikka käydä kyselemässä neuvoja lapsen tilanteeseen. Fyysisen sairauden mahdollisuus kannattaa oikeasti tsekata koska se voi olla syy kaikkiin noihin ongelmiin. Kannattaa käydä kysymässä vaikka www.histamiini.com sivustolla vinkkiä hyvästä lääkäristä koska kaikki lääkärit eivät tunne refluksia, allergioita jne riittävän hyvin.
Jos asia kiinnostaa enemmän niin kysy vaikka tässä ketjussa. Merkkaan tämän suosikkeihin ja käyn lukemassa myöhemminkin jos jollakulla on kysymistä.
Ja ihan jo ennen ensimmäistä kiveä vastaan että meillä ei saa lyödä toisia jos on huono olo vaan siitä tulee silloinkin rangaistus. Ja kaikki huono olo tai kitinä ei ole allergioista johtuvaa. Ja allergiakitinällä ei saa mitään etuisuuksia mutta lohdutusta kyllä kunhan käyttäytyy niin ettei vahingoita muita jne.
Tsemppiä ap;lle ja kovasti jaksamista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Varmaan tuossavaiheessa olette jo kokeilleet kaikenlaista...mutta vielä
- selkeästi kun on kielletty, niin samassa yhteydessä mitä seuraa, jos rikkoo esim. meillä piti mennä siihen, että huutamisesta (kun ei saa tehdä mitå mieleen juolahtaa, seurasi hillitön rääkyminen ja huutaminen ja te olette tyhmiä yms) niin äidin syliin hetkeksi, sitten omaan sänkyyn hetkeksi rauhoittumaan. Kahden viikon kielto ei karkkia, mitään herkkua sokeria yms, ei tv:n katselua, ei mitään tietokone tv pelejä, ei kavereita. Raakaa kyllä.
- Seurauksena lapsi valitteli ei ole tekemistä, itkeskeli karkkipäivänä kun ei saanut herkkuja kuten sisaruksensa, yms
- Pian rakenteli onnellisena brion junarataa, aivan upean suuren kaupungin, rauhoittui kummasti
- eli meillä otetaan sellaista ylimääräistä pois, joka ei vahingoita lasta, ehkä päinvastoin
- seuraamuksen pitää olla tuntuva
-meillä auttoi
Meillä on sama tilanne kohta kuusivuotiaan juniorimme kanssa. Jaksamiseen avuksi voit pyytää terve.hoit.kautta yhteyttä perheneuvolaan joskin jonot ovat joka puolella Suomea älyttömän pitkät. Myös sosiaalipuolelta lastensuojelun avohuollon kautta voit kysyä apua.
Kunhan molemmat vanhemmat vaan jaksavat toistuvaa asioiden jankuttamista, kyllä normaalilapsi ottaa opikseen, mutta esim.ADHD-lasta ei mitkään kasvatussäännöt liikuta. Lapsi ei itsekään ymmärrä, miksi toimii niin kuin toimii. vaikkei haluaisikaan. ADHD-lapsi ei ole välttämättä "tahallaan tuhma", hänellä ei vaan ole konsteja rajoittaa kokemaansa mielipahaa tai tunnemyrskyä. Eivätkä siihen auta kasvatussäännöt, vaikka niitä kuinka vääntäisi rautalangasta.
Näillä lapsilla on myös usein muita tunne-elämän epävakauteen tai sosiaaliseen kanssakäymiseen liittyviä ongelmia.
Meillä ollaan tällä hetkellä jonossa ADHD-tutkimuksiin ja toivotaan, että tilanne sen myötä selkiytyy.
Jaksakaa uskoa tulevaisuuteen, ottakaa selvää ADHD:sta ja tukekaa toisianne jaksamisessa.
terv. yksinhuoltaja
Tottelevatko muut lapsesi? Mikset vaadi tältä "haastavalta" lapseltasi ihan samaa käytöstä kuin muiltakin?
Lakkaa kohtelemasta häntä erityistapauksena.
Tottelevatko muut lapsesi? Mikset vaadi tältä "haastavalta" lapseltasi ihan samaa käytöstä kuin muiltakin? Lakkaa kohtelemasta häntä erityistapauksena.
Lukikohan tämän kommentin kirjoittaja lainkaan ketjua tai ymmärtääkö lukemaansa ? Jos se olisi noin yksinkertaista niin tuskin ap kyselisi neuvoa täällä palstalla...
tiedän tunteen, että ei saa lasta kontrolliin ja tajuanmaan ja miten huonoksi sitä itsensä tuntee.
Mutta ajattelepa, jos ette olisi olleet noin sitkeitä ja johdonmukaisia? Ehkä poika olisi 100 x pahempi. Ongelmien välttämisestä kun ei saa glooriaa ja mitaleita, niiden ratkomisesta kylläkin. Sama se, puhutaanko tietokoneviruksista vai kasvatuksesta.
http://www.vauva.fi/keskustelut/alue/2/viestiketju/1505873/9_vuotias_on…
Tuossa yksi vanha ketju. Lue ap ainakin alkuperäinen viesti ja viesti numero 94...
Minulla on 8-v. poika, joka on aika samanlainen. On älykäs, ihmisten ilmoilla käyttäytyy hyvin, on kiinnostunut monista fiksuista asioista, olen ylpeä hänestä. Mutta kun jotain arkista on pakko tehdä, ei tule mitään. Häntä edelleen hämmästyttää se, että hampaat pestään kaksi kertaa päivässä. Ja näitä esimerkkejähän riittää. Tuskallisin ajatus on, että hän vahingossa tekisi pienen rikkeen, toinen vaatisi anteeksipyyntöä, poika ei mielestään ole ollut mitenkään paha, joten anteeksipyyntöähän ei kuulu. Ei tällaisten lasten kanssa "en sallisi sitä" -neuvot auta mitään. Millä mä sen anteeksipyynnön kaivan, hohtimillako? Lapsi voi helposti vääntää tunteja, ei hän viidessä minuutissa kyllästy. Eikä niistä tuntien väännöistä mitään opi.