Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Tahdon oikaista yhden myytin lapsen syömättömyyskeskustelussa
28.12.2011 |
Monessa repliikissä täällä kuulee syömättömien lasten vanhemmille vastattavan että "ei lapsi ruokalautasen eteen nälkään kuole" tai "kyllä se syö kun on nälkä".
Näin varmasti useimmiten ja terveen lapsen kanssa MUTTA EI AINA.
Vaikka lapsella ei olisi refluksiakaan, allergioita tms sairautta, jos se kieltäytyy syömästä ja juomasta, josta aiheutuu nestevaje, niin se nestevaje ylläpitää itseänsä: janon ja näläntunne vähenee ja loppuu ja lopulta lapsi kuivuu ja kuoleekin ellei nesteytetä. Ironista mutta mitä kuivuneempi, sitä vähemmän suostuu juomaan.
Vaikka ei mentäisi ihan näin pitkällekään, niin jos lapsi on alipainoisuudessan ns painokäyrien alla, hänelle EI VOI antaa mennä päivä pari syömättä. Entisestäänkin pienentynyt mahalaukku kutistuu yhä ja kierre vain pahenee.
Normaalipainoinen lapsi kestää nestevajettakin esim, mahatautien yhteydessä jonkun verran, mutta tervekin lapsi yllättävän vähän. On periaatteessa ihan sama syntyykö nestevaje syömästä/juomasta kieltäytymisen syystä vai helteestä vai mahataudista: jos nestettä ei mene tarpeeksi painoon nähden, seuraa kuivuma joka vaurioittaa tietenkin myös munuaisia. Vaikka nestettä pitää juoda, myös ravinnon mukana tulee suuri määrä nestettä. Jos syöminen stoppaa täysin, se pitäisi korvata suuremmalla nestemäärällä. Usein kieltäytyjälapset kieltäytyvät siitäkin.
Älkää yleistäkö ja uskoko johonkin sananlaskuihin jotka pätisivät kaikkien kohdalla, vaikka ne teihin pätisivätkin.
Kommentit (15)
Eli siis normaali, terve, normaalisti kehittynyt lapsi, vaikka olisi _kuinka_ alipainoinen, ei vedä itseään sellaiseen tilaan että hän menee nestevajeeseen.
Toki eri asia mahatautien jne kanssa, silloin on pakkojuotettava. Mutta ihan normaalin pienen ihmisen kanssa ei hän kieltäydy nesteestä ja ruuasta niin pitkään, että kuolee.
Moni "huono syöjä" syö loppujen lopuksi ihan kohtuullisesti, kun aikuinen vain malttaa olla painostamatta ja tuputtamatta ja tekemättä syömistilanteesta järkyttävää valtataistelua. Jos syöminen on normaalia, määrän saa valita lapsi itse jne, ei päästä kieltäytymiskierteeseen.
Siinä vaiheessa, kun lapsella on täysin kadonnut ruuan säätelyn kyky jne, tai hän kieltäytyy ruuasta mistä syystä tahansa kokonaan, on toki eri asia. Mutta suurella osalla "syömättömiä" lapsia ongelmana on _lapsen vanhemmat_ ei lapsen syömättömyys.
Normaali lapsi ei ole "kieltäytyjälapsi", vaikka söisikin äitinsä mielestä "liian vähän". Usein kun tuota "liian vähää" tarkistelee, on "mitään syömätön" lapsi kuitenkin päivän mittaan syönyt vaikka mitä.
Jos sinulla tai lapsellasi on noin paha tilanne, on kyse jo isommasta syömishäiriöstä. Niitäkin on. Ja oikein hurjasti lapsen syömistä säätelemällä saa takuuvarmasti pahaa jälkeä aikaiseksi - vaikkapa sen syömishäiriön pienelle ihmiselle. Jotta mur sulle vaan.
Mutta nälkäisen syömättömän ja nukkumattomattoman lapsen itku on päivästä toiseen vie normaalin elämän. Lapsi kiukuttelee ja mikään ei onnistu, jopa normaali kasvu ja kehitys vaarantuu. Lapsi ei jaksa samoin kun hyvinsyövä lapsi.
Voi olla että monesti liian vähän tai mitäänsyömätön lapsi ei ole sellainen, mutta myös sellaisia lapsia on. Tälläisen syömistä säädellään pakottamalla lapsi syömään (näin tehtiin sairaalassa nro 15 kirjoittajan lapselle). Eli mur itsellesi vaan, jos kyseessä on oikeasti syömätön lapsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eli siis normaali, terve, normaalisti kehittynyt lapsi, vaikka olisi _kuinka_ alipainoinen, ei vedä itseään sellaiseen tilaan että hän menee nestevajeeseen.
Toki eri asia mahatautien jne kanssa, silloin on pakkojuotettava. Mutta ihan normaalin pienen ihmisen kanssa ei hän kieltäydy nesteestä ja ruuasta niin pitkään, että kuolee.
Moni "huono syöjä" syö loppujen lopuksi ihan kohtuullisesti, kun aikuinen vain malttaa olla painostamatta ja tuputtamatta ja tekemättä syömistilanteesta järkyttävää valtataistelua. Jos syöminen on normaalia, määrän saa valita lapsi itse jne, ei päästä kieltäytymiskierteeseen.
Siinä vaiheessa, kun lapsella on täysin kadonnut ruuan säätelyn kyky jne, tai hän kieltäytyy ruuasta mistä syystä tahansa kokonaan, on toki eri asia. Mutta suurella osalla "syömättömiä" lapsia ongelmana on _lapsen vanhemmat_ ei lapsen syömättömyys.
Normaali lapsi ei ole "kieltäytyjälapsi", vaikka söisikin äitinsä mielestä "liian vähän". Usein kun tuota "liian vähää" tarkistelee, on "mitään syömätön" lapsi kuitenkin päivän mittaan syönyt vaikka mitä.
Jos sinulla tai lapsellasi on noin paha tilanne, on kyse jo isommasta syömishäiriöstä. Niitäkin on. Ja oikein hurjasti lapsen syömistä säätelemällä saa takuuvarmasti pahaa jälkeä aikaiseksi - vaikkapa sen syömishäiriön pienelle ihmiselle. Jotta mur sulle vaan.
Veljeni kieltäytyi pienenä syömästä. Yksinkertaisesti lopetti sen. Kyse ei ollut allergiasta, eikä mitään muutakaan löydetty.
Veljeni vietiin kuitenkin sairaalaan tiputukseen ja letkuruokintaan, niin johan alkoi sen jälkeen kotona ruoka maistua, koska ilmeisesti sairaalakäynti ei ollutkaan mieluinen.
Veljeni söi edelleen vähän, mutta söi kuitenkin ja kasvoi ihan normikäyrällä tämän jälkeen.
Veljeni kieltäytyi pienenä syömästä. Yksinkertaisesti lopetti sen. Kyse ei ollut allergiasta, eikä mitään muutakaan löydetty. Veljeni vietiin kuitenkin sairaalaan tiputukseen ja letkuruokintaan, niin johan alkoi sen jälkeen kotona ruoka maistua, koska ilmeisesti sairaalakäynti ei ollutkaan mieluinen. Veljeni söi edelleen vähän, mutta söi kuitenkin ja kasvoi ihan normikäyrällä tämän jälkeen.
Eiköhän hänellä ole käytökseensä ollut joku syy. Oli sitten allergioiden aiheuttamat vatsakivut, psyykkiset syyt tms. Mutta syy kuitenkin.
Oman lapseni syömättömyyden osasyyksi paljastui hienomotoriikan kehitysviive, käsien hienomotoriikka ei riittänyt syömiseen ja suun motoriikassakin oli puutteita.
Eli tosiaan, kaikki vanhat fraasit eivät päde!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oman lapseni syömättömyyden osasyyksi paljastui hienomotoriikan kehitysviive, käsien hienomotoriikka ei riittänyt syömiseen ja suun motoriikassakin oli puutteita. Eli tosiaan, kaikki vanhat fraasit eivät päde!
Se fraasihan "ei terve lapsi pöydän äären kuole". Ei kuole, ei.
Sinun lapsellasi oli hienomotorinen kehitysviive, joka hankaloitti hänen syömistään.
Lähinnä on turhaa pelottelua olettaa, että jos lapsi ei syö, niin hän nääntyy ja joutuu letkuihin, kuten tämän avauksen tekijä antoi ymmärtää. Suurin osa lapsia _syö ihan hyvin_ vaikka vanhemmista syötävät määrät tuntuisivatkin liian pieniltä.
alipainoisuusseurannassa noin 2-4 -vuotiaana. Hänellä oli runsaasti ruoka-aine-allergioita ja poikkeuksellisen paljon infektioita, joiden aikana ruokahalu tippui aina nollaan. Koska infektioita oli paljon ja paino oli -30% (vai sanotaanko se -3, joka tapauksessa alimman painokäyrän alla), oli meillä ihan pakkosyöttöä ja siltikin oli sairaalassa nesteytyksessa muutamaan otteeseen. Meille sanottiin että ihan mitä vaan (allergioihin sopivaa saa syötttää) ja millä tempulla vaan kunha jotain saa menemään. Se oli painajaismaista.
Vieläkään lapsi ei ole hyvä syöjä, ennakkoluuloinen närppijä, mutta paino on normalisoitunut kun allergiat väistyivät ja infektiot harvenivat "normaaliin".
On järkyttävää syyllistää vanhempia. Kyse on kuitenkin jopa elämästä ja kuolemasta. Ravinto on välttämätöntä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eli painokäyrä huiteli -26 % kohdilla, runsaasti ruoka-aineallergioita (puolitoistavuotiaana 2 ruoka-ainetta käytössä), useita infektioita (mm. sairaalahoitoa vaatineita keuhkokuumeita).
Lapsi sai (ja saa edelleen) öljylisää ja jossain kohtaa meni en nyt muista minkä nimistä maissipohjaista ravintolisää.
Tosin meillä ei ole lasta ikinä pakkosyötetty. Nesteytyksessä on ollut sairaalassa vain ja ainoastaan vatsatautien aikana, niissä tosin päätyi aina letkuihin.
Meilläkin lapsi nirsoilija. Allergiat ovat jo parempia, tosin edelleen puuttuu mm. maito, vehnä, kananmuna ja kala (ja pitkä lista muita juttuja). Paino on tätä nykyä enää "vain" -12 käyrällä, se öljylisä (3 rkl per päivä) menee edelleen tosin ja sokeria saa syödä just niin paljon kuin lystää.
Ravinto on joo välttämätöntä. Samoin minun mielestäni se, että pitää visusti huolta ettei ole osaltaan aiheuttamassa lapselle syömishäiriötä.
Meillä ei ole _ikinä_ syötetty lasta "millä tempulla vaan", koska siitä ei seuraa kuin vain huonoa. Ruuasta ei saa tulla ongelmaa. Ei vaikka olisi kuinka allergioita eikä vaikka olisi kuinka infektioita. Meillä on kovasti panostettu siihen (ravitsemusterapeutin kanssa), että tarjolla oleva rajoittunut ruoka on ollut mahdollisimman ravinteikasta.
Enkä nyt tosiaankaan tarkoita syyllistää. Vaikka varmaan tästä nyt välittyy läpi se, että mielestäni me olemme toimineet oikein lapsemme kanssa :-). Siitä pahoittelut, tämän verran olen besserwisser ikävä kyllä.
vatsatautien aikana meillä on "pakkosyötetty" lasta lusikalla, mm. mehukeittoa jne. Normaalioloissa syö, mitä syö, ja miten paljon sitten syökään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kuin niitä lapsia, jotka ovat kuolleet nälkään täyden lautasen äärellä.
Eli painokäyrä huiteli -26 % kohdilla, runsaasti ruoka-aineallergioita (puolitoistavuotiaana 2 ruoka-ainetta käytössä), useita infektioita (mm. sairaalahoitoa vaatineita keuhkokuumeita).
Lapsi sai (ja saa edelleen) öljylisää ja jossain kohtaa meni en nyt muista minkä nimistä maissipohjaista ravintolisää.
Tosin meillä ei ole lasta ikinä pakkosyötetty. Nesteytyksessä on ollut sairaalassa vain ja ainoastaan vatsatautien aikana, niissä tosin päätyi aina letkuihin.
Meilläkin lapsi nirsoilija. Allergiat ovat jo parempia, tosin edelleen puuttuu mm. maito, vehnä, kananmuna ja kala (ja pitkä lista muita juttuja). Paino on tätä nykyä enää "vain" -12 käyrällä, se öljylisä (3 rkl per päivä) menee edelleen tosin ja sokeria saa syödä just niin paljon kuin lystää.
Ravinto on joo välttämätöntä. Samoin minun mielestäni se, että pitää visusti huolta ettei ole osaltaan aiheuttamassa lapselle syömishäiriötä.
Meillä ei ole _ikinä_ syötetty lasta "millä tempulla vaan", koska siitä ei seuraa kuin vain huonoa. Ruuasta ei saa tulla ongelmaa. Ei vaikka olisi kuinka allergioita eikä vaikka olisi kuinka infektioita. Meillä on kovasti panostettu siihen (ravitsemusterapeutin kanssa), että tarjolla oleva rajoittunut ruoka on ollut mahdollisimman ravinteikasta.
Enkä nyt tosiaankaan tarkoita syyllistää. Vaikka varmaan tästä nyt välittyy läpi se, että mielestäni me olemme toimineet oikein lapsemme kanssa :-). Siitä pahoittelut, tämän verran olen besserwisser ikävä kyllä.
Sokeria saa syödä niin paljon kuin lystää ja ravitsemusterapeutin kanssa on panostettu siihen että ruoka on mahdollisimman ravinteikasta. Sillä lailla. Vaihda vaikka sitä ravitsemusterapeuttia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Samalla panostetaan muun ruuan ravintopitoisuuteen. Sokerista saa kaloreita :), kuten tuosta öljylisästäkin.
Enää ei ravitsemusterapeuttia tarvita, lapsella on jo niin laaja ruokavalio.
En minäkään lapselle karkkia, pullaa, limsaa jne syöttäisi painoa kasvattamaan. Ja tuossa tosiaan on kieltämättä kiva ristiriita noissa lauseissa :-D
t. 2/12
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvä kun ei rav.terapeuttia enää tarvita. Ihmettelin vain kun ei siinä sokerissa tosiaan ole yhtään ravinteita. Ihan turha aine kenellekään. Mutta ehkä teidän tapauksessa oli tarpeellinen. Liian äkkiä älähdin, sori.
On tosi paljon niitä joilla lapset "ei syö mitään" vaikka oikeasti mussuttaa jotain moskaa vaikka kuinka paljon mutta ruoka ei sitten kelpaa.
Alue: Aihe vapaa
Meillä ollut miinuskäyrillä oleva lapsi, jolta otettiin kaikki mahdolliset allergiakokeet ja kävimme lastenlääkärillä ja ravintoterapeutilla. Syytä huonoon syömiseen ei löydetty, ei allergian allergiaa, mutta lastenlääkärin kommentin muistan vieläkin, joka oli että lapsi ei ole normaali koska maha puuttui.
Tämän lapsen kanssa syömättömyys aiheutti syömättömyyden kierteen. Mitä vähemmän söi sitä vähemmän halusi syödä. Hänelle ruokahalun lisäämiseksi auttoi se että lapsi söi ihan mitä vain, lihasoseet jossei menneet, niin annoimme hedelmäsoseita. Vähän isompana vatsatautien jälkeen syötimme sipsiä (niissä oli suolaa, joka taas auttoi juomisessa) ja suklaata. Eli kun lapsen sai syömään niin se auttoi taas syömisessä myöhemmin.
Nykyään lapsi on jo nuori ja edelleen laiha. Syö hyvin, mutta ei älyttömiä (ja syö lähinnä lihapainotteisesti). Allergioita yms ei ole. Lapsi on vain tullut meihin vanhempiinsa. Lapsen isä kärsi lapsena anemiasta ja äiti oli todella laiha, eikä normaali näläntunne toiminut (hirveitä vatsakipuja, jotka johtuivatkin nälästä kun varsinaista nälkää ei tunnistanut). Kummallakaan vanhemmista ei ole allergioita. Lisäksi lapsen isoisä oli lapsena myös huono syömään ja kärsi riisitaudista (vaikka lapsen samanikäinen sisarus oli hyvinvoiva).
Jokainen näistä ongelmasyöjistä on ollut aikuisena ihan ok. Kun älyä on tullut päähän on oppinut että pitää syödä, näläntunnekin on osittain löytynyt. Tosin vieläkin kaikki näistä huonoista syöjistä voi jättää ruoka-aikoja välistä. Mutta tuolla kokemuksella uskon todellakin ap:tä.